Uskon, että yksi syy mieheni kestotoiveeseen on se, että hänelle ei yksinkertaisesti ole aina löytynyt sopivan kokoisia sukkia. Perusvalikoimien sukat (ja kengät) päättyvät kokoon 45 tai viimeistään 46. Mieheni jalka on kokoa 47, toisinaan jopa 48.
Mummoni tapasi neuloa villasukkia koko suurelle perhekunnalleen. Niinpä koitti myös aika, jolloin hän halusi tehdä sukat tyttärensä vävylle eli miehelleni. Mummo neuloi ensimmäiset sukat yllätykseksi kysymättä sen kummemmin mittoja eli neulomalla miehen villasukat perinteisessä koossa. Mummon yllätykseksi ne olivat miehelleni liian pienet ja hän toivoi tarkkoja mittoja uusia sukkia varten. Äitini kertoi, että sukan lavasta pitää tehdä 30 cm pitkä (A4-paperi+puoli senttiä päälle). Useamman kuin yhden kerran mummoni soitti äidilleni, että vieläkö jatkan neulomista. Kyllä, sukista tuli isot, mutta sopivat. Mummo neuloi miehille aina saapassukkia eli sellaisia pitkävartisia. Voittekin arvata, miten suuritöisiä ne olivat, kun varsi oli jo pitkä ja sitten vielä lavaosa oli pitkä.
Viime kesäni kävin läpi kaikki meidän perheen villasukat. Ilokseni huomasin, että miehelläni on vielä täysin ehjänä useampi pari mummoni neulomia pitkävartisia saapassukkia. Melkoisia aarteita!
<3 Sama juttu täällä, mieheni arvostaa hyviä sukkia ja toivoo niitä usein mm lahjaksi. Meille saapui eilen Youngest Fashion paketti, jossa oli juurikin Condorin villasukkia niin miehelle kuin pojalle. Miehelle sileää ja pojalle Ribbiä. Ohuet villasukat on ihan ehdottomat näin jo syksyllä, kun on otettu syyskengät käyttöön ja jalka saattaa hiota. Villasukka pitää jalan ihanan kuivana.
Me ollaan käyty yleensä isäinpäivänä joko brunssilla tai syömässä. Tänä vuonna ajattelin toteuttaa brunssin kotona ja koota siihen miehen suosikkeja.
Ihanaa torstaita sinulle <3
Kiitos kommentistasi! Olipa mukava kuulla teidän isänpäivästä ja erityisesti siitä, että on muitakin, joilla ihan oikeasti on sukkalahjatoiveita. 🙂 Brunssi on kyllä oivallinen idea. Ihanaa, jos jaksat sellaisen loihtia ja vieläpä toiveita täyttäen. Äitienpäivänä meillä oli brunssi, ehkäpä sitten seuraavana isänpäivänä on sen vuoro. Mukavaa pian alkavaa viikonloppua!
Sama juttu meilläkin. Sukat, kalsarit, pyjamat ja kirjat ovat vakiotoiveita ja siten myös lahjoja. On mukava antaa lahja joka tulee käyttöön.
Tiedätkö, minun mummullani oli tapana toivottaa lastensa vävyt ja miniät tervetulleeksi sukuun kutomalla villasukat. Mummoa ei enää ole ja välillä ihan herkistyn kun miehelläni on jalassa mummun kutomat sukat. Onneksi niitä ehti kertyä muutama pari.
Hyvää kohta alkavaa marraskuuta!
Kiitos kommentistasi. Mikä ihana muisto myös teidän perheessä – ja suvussa – kulkeekaan mummun kutomien sukkien muodossa. <3 Samaa herkistymistä itsekin tunsin, kun viimeksi kävin villasukkia läpi. Joihinkin mummoni kutomiin sukkiin äitini on neulonut uudet lavat, jolloin mummon kutomat varret ovat saaneet vielä lisää käyttöaikaa. Mukava kuulla, että teilläkin on isänpäivänä samoja lahjatoiveita. Kiitos samoin: kynttilänvaloa ja -lämpöä alkavaan pimeään ajanjaksoon!