Postausideat kumpuavat milloin mistäkin. Huomaan kyllä selvän yhteyden muuhun elämään. Kun on väsynyt ja kuormittunut, tuntuu että pää on täysin tyhjä ideoista. Kun saa levättyä – ja ennen kaikkea – kun saa aikaa ja tilaa ympärilleen, vapautuu sitä samalla myös ajatuksille ja ideoille. Vaikkeivat ideat sinänsä tässä blogin pitämisessä järisyttävän suuria olekaan, niin itselleni niistä pienistäkin on syntynyt sellainen henkireikä, jolloin on mahdollista tehdä jotakin aivan muuta vastapainoksi vaikkapa työlle tai arkiselle aherrukselle kotitöiden parissa. Samalla sitä saattaa heittäytyä johonkin aivan hölmöönkin juttuun, joka poikii mukanaan lisää juttuja. Harvemmin siis suunnittelen etukäteen postauksiani – tai edes postausaiheita – vaan toimin kyllä lähes täysin kulloisenkin intuition varassa.
Viime viikon lauantaina lähdin pikaisesti käymään KappAhlissa hakemassa yhden tilaamani paketin. Matkalla kassalle (mistä paketit haetaan) kävelin ensin miesten vaatteiden alennusrekkien ohi ja tein hyviä -70%- ja -50% -löytöjä isommille pojille. Sen jälkeen olivatkin vastassa Newbien vaatteet ja katseeni osui tähän suloiseen nallepaitaan. Olin kyllä nähnyt siitä jo kuvia ja ajatellut, että tuon voisin kuopukselle ostaa. Kaikki muut pojat ovat jo kasvaneet ohi Newbien vaatekokojen ja kuopuksellekin ostin nyt ensimmäistä kertaa isointa kokoa (tuplakoko 122/128cm).
Kuopus ei kyllä varsinaisesti olisi tarvinnut yhtäkään uutta paitaa, mutta aina silloin tällöin saatan ostaa hänellekin jotakin aivan omaa. Useimmiten hän kuitenkin käyttää veljiensä vanhoja vaatteita ja ottaa ne ilolla vastaan. Pikkuveli on melko tarkka vaatteistaan ja tiesin hänen tykkäävän tästä paidasta, koska olin aikaisemmin näyttänyt siitä hänelle kuvaa. Ainut asia, mistä hän ei tykkää, ovat napit paidoissa ja neuleissa. Kuulemma mopokuskitkaan eivät käytä sellaisia, oli selitys kun pohdin syytä nappi-inholle. (Suhtautumista kuitenkin hieman muutti kesäinen kaivurikuski nappipaidassaan…). No, paidan nähtyään, hän ei kommentoinut mitään napeista, vaan iloitsi siitä, että juuri hän oli saanut ihan oman ja uuden paidan.
Paidan nalleista tuli ensin mieleeni nämä Bukowskin suloiset pikkunallet, jotka kuopus ja jääkarhupoika ovat saaneet lahjaksi. Meillä on enemmänkin näitä Bukowskin pehmoja, mutta juuri nämä kaksi tulivat mieleeni tästä paidasta. Kerätessäni nalleja ja muutamaa vaatetta kuvauksia varten kasaan, muistui mieleeni myös Kahden kerrokset karhut -kirja, jonka esikoinen sai kaksivuotislahjakseen vuonna 2002. Kirjasta puolestaan muistui mieleeni muutama muu asia ja sillä tavalla tämä postaus sai siivet.
Kun vuosina 2003 – 2004 rakensimme taloamme, aloimme leikkisästi puhua kahden kerroksen väestä. Emme olleet mieheni kanssa koskaan asuneet omakotitalossa, mutta jotenkin meille oli heti selvää ja jaoimme yhteisen toiveen nimenomaan kaksikerroksisesta talosta. Ajattelimme, että alakerta voisi pysyä kohtuu siistissä peruskunnossa ja olla vastaanottamassa vieraita jopa pienelläkin varoitusajalla. Yläkerrassa sen sijaan voisi olla paikat enemmän tai vähemmän hyrskyn myrskyn. Riittäisi, kun sinne tekisi perusviikkosiivouksen ja muutaman kerran vuodessa suuremman ja tarkemman. Alakerrassa sen sijaan huomaan päivittäin vieväni tavaroita oikeille paikoilleen ja toki jo pyykkien ja astioiden pesu sekä ruuanlaitto vaikuttavat siihen, että siivottavaa ja paikoileen vietävää löytyy päivittäin useampaankin otteeseen.
Lukiessani pojille eräänä iltana pitkästä aikaa iltasaduksi tätä Kahden kerroksen karhut -kirjaa, tajusin, että mieheni ja minun makuuhuoneen muuttaessa alakertaan joitakin vuosia sitten, olemme me ikään kuin tuota alakerran palvelusväkeä. Toisaalta Downton Abbeyn palvelusväki työskenteli kellarikerroksessa. Sellaista meillä ei ole. 😉 Toivottavasti otit tämän ajatuksen leikkimielisenä.
Vuosien varrella olisin toki mieluusti ottanut kotiin palvelusväkeä. Ensimmäisenä listallani olisi ollut Rouva Piiras eli kotikokki, joka olisi loihtinut ruuan pöytään useita kertoja päivässä sekä valmistanut ja pakannut eväät retkelle ja herkut syntymäpäiväpöytään. Toiseksi olisin ehkäpä palkannut Fiina-sisäkön, joka olisi pedannut sängyt, pyyhkinyt huiskallaan pölyt, pöyhinyt tyynyt, tampannut matot, pessyt vessat ja ylipäätään hoitanut kaikki muutkin siivoustyöt. Vasta kolmantena olisin palkannut lastenhoitaja Hellätassun, sillä mihin olisin lastenhoitajaa tarvinnut, jos joku olisi auttanut ruuanlaitossa, siivoamisessa ja pyykkäämisessä? Silloinhan minulla olisi ollut aikaa olla vain lasteni kanssa. Ehkäpä jotakin pientä pakollista menoa varten tai kahden keskistä aikaa mieheni kanssa saadakseni, olisin toisinaan voinut turvautua Hellätassun apuun. Jälkikäteen on aina yhtä hämmästyttävää kuulla, mitä lapset retkestä muistavat. Pääsääntöisesti ne asiat ovat melko pieniä, mutta heille suureksi ja tärkeiksi muuttuvia juttuja.
Kahden kerroksen karhut tekevät ihastuttavia retkiä eri paikkoihin, matkustavat automobiililla ja höyryjunalla kotoaan Nallekatu 49:stä kesäasuntoonsa Kukkaiskumpuun, taittelevat paperilaivoja ja seikkailevat Merirosvosaarella. Lämminhenkinen tunnelma pienen jännityksen kera valtaa lukijoiden/kuulijoiden mielet. Perheellä on runsaasti aikaa yhdessäoloon. Toivon, että omatkin lapseni vielä joskus vuosien päästä muistelisivat monia eväsretkiämme ja yhdessäoloamme lämmöllä. Retket eivät tarvitse ympärilleen palvelusväkeä eivätkä suuren suuria eväitä tai ohjelmanumeroita. Eväiksi riittää muutama eväsleipä ja jotain juotavaksi. Retkialustaksi on hyvä varata kosteutta kestävä piknikpeitto. Ohjelma syntyy itsestään. Luonnosta löytyy yleensä paljon ihmeteltävää ja lapsia kiinnostavia asioita, jotka sellaisenaan ruokkivat mielikuvitusta ja käynnistävät leikkejä, joskus jopa ihan seikkailuja. Toisinaan voi retkireppuun pakata varmuuden vuoksi (luonto)kirjan, kiikarit tai muuta rekvisiittaa, jolle saattaisi olla retkellä tarvetta.
Kokosin kuopuksen uuden nalleneuleen ympärille syksynsävyisiä vaatteita. Suurin osa vaatteista on siirtynyt kuopuksen käyttöön isoveljien vanhoina. Paitapinon vaatemerkkeinä ovat KappAhlin Newbie, Pomp de Lux, Mini Rodini, Zara Kids ja Polarn och Pyret. Housuista löytyy Polarn och Pyretin, Zara Kidsin, H&M:n, Ej Sikke Lejn ja Newbien housuja.
Ruskea toppaliivi on Pomp de Luxin. Meillä on ollut tätä samaa liiviä useammassa eri koossa. Ainakin yksi tai kaksi on jäänyt jo pieneksikin, myös kuopukselle. Tällainen liivi on pitkäikäinen, koska sen voi yleensä helposti ostaa ja aloittaa käytön kaksikin kokoa isompana kuin lapsen silloinen koko. Pojilla on myös tummansiniset liivit. Kuopus on liivinsä viides käyttäjä. Pidätkö sinä toppaliiveistä itselläsi ja/tai lapsillasi?
Benettonin tikkitakkeja meillä on samoin sekä tummansinisinä että ruskeina. Iojen poikien ollessa pieniä, tikkitakit kuuluivat poikien vakiovarustukseen kaupunkitakkeina. Ottaessani esille tätä ruskeaa takkia kuvauksia varten, tajusin, että viime vuosina näiden takkien käyttö on jäänyt selkeästi vähemmälle. Niiden tilalle ovat tulleet kevytuntuvatakit, joita pojat käyttävätkin hyvin mielellään. Tikkitakkien hyvä puoli on se, että ne ovat kevytunttiksia hieman pidemmät malliltaan. Lisäksi tikkitakki on kyllä oikein klassikoiden klassikko, yksi niistä. Siitä kertonee myös se, että etenkin meidän siniset tikkitakit ovat olleet käytössä vuoron perään jokaisella pojallamme. Nyt huomasin, että saan laittaa kerralla myyntiin kaksi pieneksi jäänyttä takkia sekä sinisenä että ruskeana. Mitä mieltä olet tikkitakeista erityisesti poikalasten käytössä?
Timberlandin ruskeat nilkkurit ovat samat kuin Jääkarhupojalla oli yllään Syksynkeltaista -postauksessa, mutta pienemmässä koossa. Mielestäni nilkkurit ovat säilyneet erittäin hyvinä siihen nähden, että ne ovat olleet käytössä jo kahdella pojalla ennen kuopusta. Meillä pojat käyttävät näitä nilkkureita syksyn lisäksi myös talvella siistimpinä kenkinä. Niillä tarkenee aivan hyvin ja tarvittaessa jalkoihin voi sujauttaa merinovillasukan lisälämmikkeeksi. Lumileikkeihin en näitä kuitenkaan ensimmäisenä laittaisi.
Syksy on neuleiden kulta-aikaa. Suosikkivärini ruskea, näkyy luonnollisesti myös lasten neulevalikoimassa eri sävyissään. Kuopuksen neuleet ovat Girandolan, Lindexin, La Coqueta Kidsin, Zara Kidsin ja minun tekemiäni. Huiveista kaksi keskimmäistä on Benettonin ja muut minun tekemiä. Beige Klompelompen Vesselimyssy on minun käsialaani, keskimmäiset päähineet Benettonin ja alin Zara Kidsin.
Newbien nalleneuleen ja Polarn och Pyretin keskiruskeiden chinojen kanssa sointuvat hyvin yhteen myös Youngest Fashionilta blogiyhteistyössä saamamme merinovilla-asusteet.
Jaksoitkohan lukea postauksen loppuun saakka? Ainakin toistaiseksi minulle sopii paremmin blogin kirjoittaminen kuin vaikkapa pelkän Instagramin päivittäminen. Tykkään siitä, kun voi kirjoittaa ja laittaa kuvia juuri niin paljon kuin kulloinkin tuntuu eikä niin, että kaikki pitäisi pakata jotenkin tosi tiiviiseen muotoon. Olen toki tietoinen siitä, että nykypäivän suuntaus on viestiä lyhyesti ja ytimekkäästi, koska kuka nyt jaksaisi pitkiä jaaritteluja lueskella (TLDR). Onneksi kuitenkin on näitä eri kanavia saatavilla, niin jokaisella on mahdollisuus valita juuri itselleen sopivin tai yhdistellä useampia.
Syystunnelmia viikonloppuunne! Meille on tulossa melko haikea viikko, sillä se on Gustavin viimeinen meillä. Ensi viikonloppuna Gustav palautetaan kasvattajalleen.