Vuosien varrella olisin toki mieluusti ottanut kotiin palvelusväkeä. Ensimmäisenä listallani olisi ollut Rouva Piiras eli kotikokki, joka olisi loihtinut ruuan pöytään useita kertoja päivässä sekä valmistanut ja pakannut eväät retkelle ja herkut syntymäpäiväpöytään. Toiseksi olisin ehkäpä palkannut Fiina-sisäkön, joka olisi pedannut sängyt, pyyhkinyt huiskallaan pölyt, pöyhinyt tyynyt, tampannut matot, pessyt vessat ja ylipäätään hoitanut kaikki muutkin siivoustyöt. Vasta kolmantena olisin palkannut lastenhoitaja Hellätassun, sillä mihin olisin lastenhoitajaa tarvinnut, jos joku olisi auttanut ruuanlaitossa, siivoamisessa ja pyykkäämisessä? Silloinhan minulla olisi ollut aikaa olla vain lasteni kanssa. Ehkäpä jotakin pientä pakollista menoa varten tai kahden keskistä aikaa mieheni kanssa saadakseni, olisin toisinaan voinut turvautua Hellätassun apuun. Jälkikäteen on aina yhtä hämmästyttävää kuulla, mitä lapset retkestä muistavat. Pääsääntöisesti ne asiat ovat melko pieniä, mutta heille suureksi ja tärkeiksi muuttuvia juttuja.