Syksynkeltaista

Pidätkö sinä keltaisesta väristä? Melko harvoin kuulee sanottavan, että keltainen on jonkun lempiväri, kuten vaikkapa sinisestä, vihreästä tai punaisesta kuulee useinkin. Kun olin pikku tyttö, sellainen alle kouluikäinen, äitini puki minut aika usein keltaiseen. Hän oli muunmuassa virkannut minulle keltaisen kesämekon. Lisäksi minulla oli keltavalkoraidallinen Marimekon trikoopaita ja siihen sopivat keltaiset satiininauhat lettinauhoina. Äidin mielestä keltainen väri sopi minulle hyvin, koska hiukseni olivat tummat ja ihokin tummui kesäauringossa.

Aikoinaan, kun ymmärsin esikoisen pitävän erityisesti vihreästä väristä, huomasin, että vihreää väriä oli saatavilla todella monessa eri sävyssä ja niiden yhdistäminen muiden vaatteiden kanssa ei ollutkaan niin helppoa. Vai mitä ajattelet vaikkapa sellaisesta kirkkaasta vihreästä, limenvihreästä tai vaikkapa metsän- tai oliivinvihreästä? Aluksi en tykännyt lainkaan vihreästä, mutta myöhemmin ymmärsin sen johtuvan juurikin siitä, että minun mielessäni vihreä oli juurikin joko sellainen kirkas vihreä tai sitten neonvihreä. Vähitellen aloin kuitenkin nähdä vihreän myös pehmeänä ja harmonisena luonnonvärinä ja sellainen oli minun helpompi mieltää. Eihän turhaan sanota, että vihreä väri rauhoittaa. Poika sai toki valita juuri sellaisen vihreän sävyn, josta hän piti.

Keltaisen värin kanssa taitaa olla aika samalla tavalla. Siitäkin on olemassa kirkkaankeltainen, vaaleankeltainen, tummempi ja jotenkin sellainen syvempi keltainen, ehkäpä se on okrankeltainen. Mielessäni välkkyy silti myös neonkeltainen. En voi sanoa, että olisin mikään keltaisenkaan värin ylin ystävä, mutta tällaiselle syysihmiselle selkeästi eniten mieluinen keltaisen sävy on sellainen viljapellonkeltainen tai vaikkapa juuri se syvempi okrankeltainen.

Jääkarhupojan saadessa Youngest Fashionilta tuon kuvissa näkyvän oikean puolimmaisen pipon, muistui heti mieleeni syksyllä 2013 neulomani keltainen merinovillapipo ja -huivi ja päätin kaivaa ne esille (itse asiassa tein  niitä silloin kahdet eli sekä jääkarhu- että nallekarhupojille heidän ollessaan kaksi- ja neljävuotiaat). Vaikka muistelinkin värin olevan lähellä tuota uutta keltaista TuTun merinovillapipoa, hämmästyin silti suuresti, kun huomasin huivin  keltaisen värin täsmäävän täydellisesti pipon kanssa. Materiaali myös tuntuu käteen samalta, joten mistä tietää, voisiko kyseessä olla jopa täysin sama lanka. Harmillisesti en kyllä muista minkä merkin merinovillasta tuolloin pipot ja huivit neuloin.

Koska uusia vaatteita hankkiessani pyrin aina rakentamaan sopivia kokonaisuuksia jo olemassa olevien vaatteiden ympärille, aloin nytkin kuumeisesti miettiä, että minkä kanssa tuo keltainen pipo oikein sopii. Mielestäni ei ole järkevää hankkia irrallisia asusteita, jotka jäävät sitten vain laatikkoon tai kaappiin pyörimään, koska niitä ei voi yhdistää minkään kanssa. 

Tuolloin syksyllä 2013 inspiroiduin neulomaan nuo keltaiset asusteet POPin sammareiden keltaisen värin siivittämänä. Mielestäni näytii raikkaalta syyssäässä, kun pikkupojilla oli keltaiset sammarit, jotka yhdistyivät yläosan keltaisen huivin ja pipon kanssa. Pikkupoikien sammarit olivat silloin sellaiset löysemmän malliset, joissa oli lahkeensuussa kuminauharesori. Kuvien sammarit ovat samaa materiaalia, mutta slim-malli, suoralla ja kapealla lahkeella. Nämä housut olivat jääkarhupojalle jo lyhyiksi, mutta nappasin ne vielä vinttipinosta hänen ylleen näihin kuviin. Tykkätäänkö teillä keltaisesta väristä? Meidän jääkarhupoika tykkää. Hän pitää myös oranssista ja punaisesta, mutta toisinaan hän ilmoittaa lempivärikseen pelkän valkoisen tai vaaleansinisen. Lukiolainen piti myös aikoinaan punaisesta ja oranssista, mutta en kuitenkaan muista, että hän olisi erityisemmin maininnut keltaista väriä.

Jalkoihinsa jääkarhupoika valitsi Timberlandin ruskeat nilkkurit. Ne ovat olleet jo isoveljellä aikoinaan, mutta säilyneet tosi hyvinä pikkuveljellekin. Mielestäni on aina hauska seurata, miten eri tavalla eri lapsi suhtautuu mihinkin vaatteeseen. Nämä nilkkurit nähdessään jääkarhupoika sanoi heti, että nämä on mun lempikengät. Hän lisäsi vielä, että ihan kuin ratsastajalla. Vastaavasti eräs pojistamme suostui jossakin vaiheessa laittamaan nilkkurit jalkaansa vain hyvin pitkin hampain juurikin samaisesta mielikuvasta johtuen eli koska ne ovat ratsastuskengät. Mistä ihmeestä nämä mielikuvat kulloinkin kumpuavat?!

Kuopuksen vaatelaatikosta löysin myös Polarn och Pyretin raidallisen paidan, jonka aikoinaan ostin nallekarhulle niiden keltaisten sammareiden kanssa. Kuopus on siis paidan kolmas käyttäjä. Jääkarhupojalle silloin ostamani paita on jäänyt jo kaikille pieneksi. Toinen paita, josta löysin keltaista kuopuksen paitalaatikosta, oli tuo Villervallan tähtipaita. Kummassakin paidassa on myös ruskeaa, mikä on takuulla vaikuttanut ostopäätökseen myös tuolloin vuosia sitten. Ruskeita housuja meiltä löytyykin moneen menoon, kuten kuvassa näkyvät kuopuksen ruskeat Ej Sikke Lejn plyysihousut, H&M:n sammarit ja PoPin farkut. Sattuipa kuopuksen käytössä olevista Kavatin kävelykengistäkin löytymään ripaus juuri tätä samaa syksynkeltaista.

Kuvissa vilahtavasta karhukirjasta kerron hieman tarkemmin toisessa postauksessa.

Vieläkö näkyy ulkona syksynkeltaista? Varmaan ainakin enemmän jo maassa kuin puissa.

Pojan vaatteet:

*Keltainen TuTu-merinovillapipo saatu yhteistyössä Youngest Fashionin kanssa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.