Pidätkö sinä keltaisesta väristä? Melko harvoin kuulee sanottavan, että keltainen on jonkun lempiväri, kuten vaikkapa sinisestä, vihreästä tai punaisesta kuulee useinkin. Kun olin pikku tyttö, sellainen alle kouluikäinen, äitini puki minut aika usein keltaiseen. Hän oli muunmuassa virkannut minulle keltaisen kesämekon. Lisäksi minulla oli keltavalkoraidallinen Marimekon trikoopaita ja siihen sopivat keltaiset satiininauhat lettinauhoina. Äidin mielestä keltainen väri sopi minulle hyvin, koska hiukseni olivat tummat ja ihokin tummui kesäauringossa.
Aikoinaan, kun ymmärsin esikoisen pitävän erityisesti vihreästä väristä, huomasin, että vihreää väriä oli saatavilla todella monessa eri sävyssä ja niiden yhdistäminen muiden vaatteiden kanssa ei ollutkaan niin helppoa. Vai mitä ajattelet vaikkapa sellaisesta kirkkaasta vihreästä, limenvihreästä tai vaikkapa metsän- tai oliivinvihreästä? Aluksi en tykännyt lainkaan vihreästä, mutta myöhemmin ymmärsin sen johtuvan juurikin siitä, että minun mielessäni vihreä oli juurikin joko sellainen kirkas vihreä tai sitten neonvihreä. Vähitellen aloin kuitenkin nähdä vihreän myös pehmeänä ja harmonisena luonnonvärinä ja sellainen oli minun helpompi mieltää. Eihän turhaan sanota, että vihreä väri rauhoittaa. Poika sai toki valita juuri sellaisen vihreän sävyn, josta hän piti.
Keltaisen värin kanssa taitaa olla aika samalla tavalla. Siitäkin on olemassa kirkkaankeltainen, vaaleankeltainen, tummempi ja jotenkin sellainen syvempi keltainen, ehkäpä se on okrankeltainen. Mielessäni välkkyy silti myös neonkeltainen. En voi sanoa, että olisin mikään keltaisenkaan värin ylin ystävä, mutta tällaiselle syysihmiselle selkeästi eniten mieluinen keltaisen sävy on sellainen viljapellonkeltainen tai vaikkapa juuri se syvempi okrankeltainen.