Maja

Viime viikolla jo laitoin Instagramiin saman kuvan. Syksyisen kosteuden hiipiessä ulkoilmaan, on aika kerätä terassilla olleet tyynyt ja peitot lämpimään säilytykseen. Koska niitä on melko paljon, tapaamme aloittaa keräämisen sillä, että heittelemme tekstiilit sisälle taloon eli olohuoneeseen terassin ovesta. Ennen kuin ehdin tehdä seuraavan siirtoni eli tyynyliinojen ja pussilakanoiden irrottamisen peitoista ja tyynyistä pesua varten, on joku pojista huomannut tilaisuuden majan rakentamiselle. Ja siihenhän se syntyy, juuri niille sijoille, joista tyynyt ja peitot heiteltiin sisälle taloon ja täsmälleen terassin oven eteen. Rakennustarvikkeiksi otettiin myös olohuoneesta löytyneet tyynyt ja peitot.

No, eipä tuo tuossa ketään ole viikon aikana haitannut. Mitä nyt terassille mennessä on pitänyt kiertää toisen takaoven kautta, mutta hyvä niin, sillä nyt on voinut matonkin levittää kunnolla olohuoneen lattialle, koska kulku terassin ovesta on estetty. 😉

Maja kököttää siis yhä aloillaan ja uskonkin, ettei sitä ole aivan heti tarvetta kiirehtiä purkamaan. Toisinaan siellä on käynnissä leikki, toisinaan en edes huomaa, että siellä olisi ketään, kunnes pitkän tovin päästä joku pörröhiuksinen poikanen kömpii ulos majasta. Siitä on tullut oivallinen rauhanpesä tai lukupaikka, mikä milloinkin. Huomaan myös, että sinne on ollut helppo livahtaa salaisiinkin puuhiin, nimittäin kera kännykän. Ehkäpä se kuitenkin on niin, että jokainen meistä tarvitsee joskus jonkun rauhallisen paikan, jonne kömpiä aivan itsekseen omine ajatuksineen ja piiloon tai pakoon kaikkea ympärillä olevaa menoa ja melskettä. Me aikuisetkin tarvitsemme.

Lapset ovat kautta aikojen tykänneet rakentaa majoja. Milloin tekstiileistä, milloin ulkona luonnonmateriaaleista tai ihan lautoja, nauloja ja vasaraa käyttäen. Rakensipa meillä esikoinen kerran majansa prototyypin A4:ia yhteen teippaamalla. Pikkutyttönä rakensimme majoja ja kokonaisia koteja syksyisin maahan pudonneista lehdistä. Luonto tarjoaa kivien koloja, kaatuneita puunrunkoja ja milloin mitäkin luonnollisia pohjia majoille. Menneenä kesänä pikkupojat rakensivat autokatoksen viereen majan lavoista ja jätesäkeistä. He nimittivät sitä saunaksi ja siellä leikittiin lukuisia tunteja. Aila-myrsky teki valitettavasti lopun tuosta leikistä, mutta uskon, että vanhan päättyminen synnyttää jossain vaiheessa uuden.

Louis Espinassousin alkuperältään ranskankielinen Rakennetaan maja! -kirja on vuodelta 2006 ja tämä suomennettu painos puolestaan vuodelta 2010. Uskoisin näitä yhä löytyvän ainakin kirjastosta, kuten muitakin tässä postauksessa esittelemiäni kirjoja. 

Tämä Pihla Meskasen Pieni majakirja on myös vuodelta 2006. Kirja pohjautuu Arkkitehtuurikoulu Arkin majanrakennusleireihin ja niistä yli kymmenen vuoden aikana saatuihin kokemuksiin. Yksi meidän pojista on ollut jo pienestä lähtien kiinnostunut arkkitehtuurista (josko sitä sillä nimellä voi pikkupojan elämässä vielä kutsua) ja oli aikeissa osallistua aikoinaan paikallisen taidekoulun majanrakennusleirille, mutta oli silloin siihen vielä liian nuori (leirillä oli alaikäraja). Myöhemmin hän pääsi osallistumaan taidekoulun arkkitehtuurikurssille ja tykkäsi siitä kovasti. Kunpa sellaiseen tulisi vielä jatkoa. Tällä hetkellä into ja luovuus pääsevät esille legoleikeissä: Legocityn suunnittelussa ja rakentamisessa.

Todd Davisin Isän verstas (2010) kätkee sisälleen useampia erilaisia isälle ja pojalle (toki myös isälle ja tyttärelle tai äidille ja pojalle/tyttärelle) suunniteltuja yhteistyöprojekteja, joiden joukosta löytyy myös puumajan rakentaminen. 

Joitakin vuosia sitten järjestettiin paikallisella opistotalolla vanhemman ja lapsen yhteinen puutyökurssi. Se oli tosi mukava ja toivon, että vastaavia järjestettäisiin jatkossakin. Mieheni osallistui sinne kolmen vanhimman pojan kanssa.

Ovatko nämä Markus Majaluoman isäaiheiset kirjat teille tuttuja? Lämmin suositus tälle kirjasarjalle. Kyseessä on kuvakirja, joka tarinallaan ja sanakäänteillään hauskuuttaa myös lukijaansa. Kirja, joka tarjoaa mukavia hetkiä sekä lapselle että aikuiselle. Muita tämän sarjan kirjoja ovat ainakin Isä, lähdetään saareen! (2002), Isä, lähdetään sieneen! (2003) ja Isä, koska joulupukki tulee? (2005). Kuvassa näkyvä Isä, rakennetaan maja! on vuodelta 2004. Ensimmäisen tämän kirjasarjan kirjoista ostin aikoinaan esikoiselle ja nämä kirjat on saanut jokainen poikamme vuorollaan kuulla, useammankin kerran. Eräänä vuonna isompien poikiemme ollessa alakoulussa, kutsuttiin isänpäivän kynnyksellä isiä lukemaan koululle kirjoja. Mieheni valitsi luettavakseen yhden tämän sarjan kirjoista. 

Tuohon aikaan kuuluin laadukkaaseen ja hyvään lastenkirjakerhoon, joka sittemmin yhdistettiin johonkin toiseen kirjakerhoon eikä se enää ollut yhtä hyvä. Tykkäsin siitä, kun kirjakerhon kautta sai aina tiedon lastenkirjauutuuksista reaaliajassa ja niistä oli saatavilla hyvät esittelyt. Harmi, ettei sellaista enää ole. Vuosia nimittäin tuudittauduin siihen, että meillähän on jo ”kaikki mahdolliset” lastenkirjat, kunnes muutama vuosi sitten havahduin, ettei niin olekaan. Markkinoille on tullut paljon uusia ja kiinnostavilta vaikuttavia kuvakirjasarjoja, samoin alakouluikäisille ja nuorille suunnattuja. Muutaman uutuuden nyt tilasinkin. Osaisitteko te neuvoa, miten ja mistä tällaiset uutuudet tavoittaisi helpoiten? Mistä saisi niiden ilmestymisestä tiedon ja missä olisi luettavissa kirjaesittelyt?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.