Brion junarata

Tämäkin postaus jäi koronan ja etäopetukseen siirtymiseen jalkoihin. Onneksi – ainakin meillä – leikit ovat jatkuneet myös tänä erikoisena koronakeväänä eikä postausaihe ole päässyt vanhenemaan. Kuvat on siis otettu maaliskuisena päivänä juuri ennen koulujen sulkemispäätöstä, kun kuopus ja minä sairastimme flunssaa. 

Säilytämme Brion junaradan osia pikkuvaatehuoneen Elfa-tornissa sekä Tine K:n koreissa. Yleensä junarataleikkejä leikitään yläkerran aulassa, mutta toisinaan korit kannetaan myös alakertaan.

Ihailin puisia Brion junaratoja jo pikkutyttönä. Meillä ei kuitenkaan niitä ollut lapsuudenkodissani. Kun esikoisemme syntyi, ostimme hänelle hänen 1-vuotisjoulunaan lahjaksi ensimmäisen Brion junaradan. Se oli sellainen kahdeksikon muotoinen, jossa oli ylämäki ja tunneli. Veturin perässä oli punainen kuljetusvaunu, jossa oli valkoinen puuhevonen kyydissä. Silloin en voinut vielä tietää, että näistä junaleikeistä tuli roolileikkien ohella nimenomaan esikoisen suosikkileikki. 

Esikoinen ja pikkuveljensä rakensivat koko yläkerran aulan kokoisen junaradan, jolla he leikkivät aina niin kauan, että se alkoi mennä rikki (ratapalat irrota toisistaan) ja oli pakko päästä myös välillä imuroimaan. Sen jälkeen syntyi taas uusi rata ja uudet leikit.

Minulla ja miehelläni on yhä elävässä muistissa se, mitä tapahtui, jos piti yöllä ”rynnätä” meidän makuuhuoneesta aulan läpi lastenhuoneeseen. Eipä sitä silloin yöllä kesken unien muistanut aulassa olevaa junarataa – tai vaikka olisi muistanutkin – ja aulan poikki kulkiessa aina, ihan aina, sattui astumaan joko johonkin, joka alkoi kilkuttamaan tai johonkin, joka ei tuntunut niin kivalta jalan alla. Tuosta syystä se rata aina lopulta meni sen verran palasiksi, että se oli syytä kerätä pois, imuroida aula ja aloittaa jälleen uuden radan rakentaminen.

Esikoinen sai myös kummeiltaan lahjaksi monia Brion junaradan osia. Yksi niistä on tuo kuvissa näkyvä välkehtivä ja soiva joulukuusi. Se kuuluu omiin suosikkeihini. Kuvan oikeassa yläkulmassa näkyvä romahtava silta on myös lahja kummeilta ja se on saanut suosion vuorollaan jokaisen pojan junarataleikeissä. Sillan ruskeat siltaosat taittuvat alas, kun painaa punaisesta napista ja silloin juna suistuu raiteilta alas rotkoon.

Kuvan vasemmassa alakulmassa olevassa korissa näkyy Plantoyn puisia autoradan osia, jotka on tehty yhteensopiviksi Brion junaradan kanssa. Näin juna- ja autoleikit päästiin yhdistämään samaan leikkiin. Siihen pystyi liittämään myös Plantoyn parkkitalon, jota ei ollut kuvissa näkyvään leikkiin otettu mukaan. Oikeassa alakulmassa puolestaan on pääasiassa erilaisia rakennuksia.

 

Perusrataosia, rakennuksia ja autotienosia.

Siltoja ja rakennuksia.
Tine K:n korissa junia, ihmisiä, eläimiä ja liikennemerkkejä.

Junaleikit vaativat toki korin kippaamista nurin, että voi löytää juuri tarvitsemansa osat. Toisaalta tämä leikki on helppo kerätä takaisin paikoilleen, koska jokaiselle ”osatyypille” on oma korinsa.

Lapset osaavat ihan itse lajitella ne oikeisiin koreihin. 

Silloin kun isot pojat olivat pieniä junaradan osia säilytettiin sellaisessa isossa, matalassa rottinkikorissa. Siitä niitä ole kohtuu helppo kaipaa, koska korin suu aukko oli niin suuri. Pikkuosat (ukkelit, junat jne.) säilytettiin silloinkin erillään hieman pienemmässä korissa. Ennen Elfa-koriratkaisua junaradanosia säilytettiin jonkin aikaa Tine K:n kaikkein suurimmassa korissa yläkerran aulassa. Se oli muuten hyvä ja erittäin tilava säilytyspaikka, mutta korin syvyys hankalaloitti osien etsimistä. Sinänsä tykkäsin siitä ratkaisusta, että korit olivat aina helposti saatavilla suoraan junaleikkipaikassa eli yläkerran aulassa. Silloin leikin aloittaminen oli hieman vaivattomampaa. Totuus on myös se, että mitä paremmin lelut ovat ihan konkreettisesti nähtävillä, ne myös houkuttelevat leikkimään erilailla kuin kaapeissa tai laatikoissa piilossa olevat lelut.

Sanomattakin lienee selvä, että tämä leikki kehittää paljon luovuutta, suunnittelutaitoja ja hahmottamista sekä monia hienomotorisia taitoja. En usko, että meillä on milloinkaan ollut täysin samanlaista junarataa (paitsi jos se ollaan rakennettu pakkauksen ohjeen mukaan), ei vaikka joskus olisi yritettykin tehdä vanhan leikin kaltainen. Useimmiten pojat tekevät yhden ison, yhteisen junaradan, mutta tässä he päätyivät tekemään kukin oman rataosuuden, joka sitten yhdistettiin muihin. Leikki-ideassa näkyy hieman sama ajatus kuin Legocityssä eli jokaisella on oman mieltymyksensä mukainen osa cityä ja tässä tapauksessa junaleikkiä. Toinen rakentaa maatilan junaradan ymärille ja toinen järjestää riviin autot ja muut kulkuneuvot, kolmas puolestaan tekee veturitallin.

Pääasiassa meidän junaleikit osat ovat Brion ja Plantoyn, mutta mukana on myös joitakin yksittäisiä osia Ikeasta ja Biltemasta. Ne siis sopivat toisiinsa, mutta laatueron kyllä huomaa. 

Isojen poikien ollessa pieniä, tuli lastenohjelmista Tuomas Veturi, joka omalta osaltaan inspiroi junaleikkeihin. Mieheni tapasikin tuoda silloin työmatkoiltaan tuliaisiksi Tuomas Veturi -sarjan vetureita. Niillähän on kaikilla nimet eli ne ovat ikään kuin oikeita henkilöitä. Se toi luonnollisestikin positiivisen lisän leikkeihin. Omaa lisäinspiraatiota leikkiin ovat tuoneet myös kauko-ohjattavat junat sekä äänillä varustetut majakat, joulukuusi, eläintunneli ja osa rakennuksista. Erääseen asemarakennukseen voi itse nauhoittaa oman kuulutuksensa. Se on ollut tosi suosittu.

Tämänkertainen leikki oli niin kiinnostava, että kuopus jatkoi heti herättyään leikkiä siitä, mihin oli edellisenä päivänä jäänyt.

Leikitäänkö teillä junarataleikkejä?

2 comments

  1. Pikkuprinssien äiti says:

    Hei! Meilläkin Brio-junarata on ollut poikien (ja äidin) kestosuosikki. Osat ovat tyylikkäitä, kestäviä ja erilaisten leikkien määrä niillä on ihan rajaton. Viime vuosina valikoimiin on tullut myös hauskoja lisäosia kuten lentokenttä, hevostalli, parkkitalo ja paloasema. Löysin kerran myös netistä kaavioita haastavampien Brio-junaratojen rakenteluun, printtasin ja laitoin muovitaskuissa kansioon lasten saataville, hauskaa vaihtelua omille ratasuunnitelmille. Yhtenä vuonna pojilla oli yhteinen Brio-junarata-aiheinen omatekoinen pakettijoulukalenteri, joka saavutti suuren suosion.

    • Miia says:

      Kiitos kommentistasi! Mukava kuulla, että sieltäkin löytyy junaradalla leikkijöitä! Kiitos tuosta rataohjevinkistä. Täytyypä sitä selvittää. Meillä on laminointilaite, jolla voisi sitten ohjeet laminoida. Olisi helppo käsitellä ja säilyvät hyvinä. Nuo lisäosat ovat tosi kivoja ja tuovat paljon uusia leikkimahdollisuuksia. Mekin niitä näimme, mutta totesimme, että meidän Brio-kiintiö alkaa olla täynnä, etenkin kun tämän nuoremman veljeskolmikon leikit suuntautuvat pitkälti pikkulegoleikkeihin. Tuo joulukalenteri-idea on tosi hyvä! Yhtenä vuonna yksi pojistamme valitsi adventtikalenterikseen sellaisen valmiin Brion kalenterin, mutta ”kotitekoinen” on moninverroin parempi. Otin maaliskuussa kuvia myös puisista liikennemerkeistä ja Brion rakentelusarjasta. Toivon saavani niistäkin postauksen tehtyä. Huomenna on tulossa postaus poikien kesävaatetyyleistä. Toivottavasti pidät siitä! Mukavaa alkavaa toukokuun viimeistä viikkoa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.