Esikoinen 19 vuotta

Tässä on meidän perhe kortein. 

Tämä syksy on tuonut muutoksia perheeseemme, sillä esikoinen on muuttanut pois kotoa. Alunperin hänen oli tarkoitus muuttaa vasta vuoden päästä, mutta koska eteen avautui melko nopealla aikataululla mahdollisuus mielenkiintoiseen vuoteen, päätti hän tarttua siihen.

Olin itse samanikäinen, kun muutin pois kotoa. Muutin elokuussa ja syyskuussa täytin 19 vuotta. Muistan miten syntymäpäivänäni sain kotoa paketin, jonne äiti oli koonnut kaikkea kivaa. Miten ihana tuulahdus se olikaan koti-ikävän vielä aika ajoin vaivatessa.

Alunperin olin ajatellut lähettää esikoiselleni samankaltaisen paketin hänen syyskuisena syntymäpäivänään. Minulle tuli kuitenkin syy matkustaa Helsinkiin hänen syntymäpäiväviikkonsa viikonloppuna, joten päätin säästää pakettien viemisen siihen. Olin myös etukäteen pohtinut, että miten ihmeessä nykypäivän postinkulkuun voi luottaa tai miten sen ainakaan onnistuu ajoittamaan juuri tietylle päivälle. Sanoisin, että mahdoton tehtävä.

Pikkuveljet halusivat aivan ehdottomasti hankkia myös oman lahjan veljelleen, joten paketteja kertyi lopulta useampi. Kuopus ihmetteli esikoisen oikeana syntymäpäivänä, että miksei me mennä isoveljen syntymäpäiville. Häntä lohdutti kovasti, kun kerroin meneväni ”syntymäpäiville” viikonloppuna.

Tällaiset paketit häntä odottavat, kun tapaamme. Toivottavasti sisällöt ovat mieluisia. Ainakin niitä on mietitty erittäin pitkään ja tarkkaan. Pikkuveljet käyttivät paljon aikaa pohtien, mistä isoveli tykkäisi ja mitä he hänelle antaisivat. Mikä tahansa ehdotus ei heille todellakaan kelvannut, vaan he halusivat olla varmoja, että veli ilahtuisi lahjoistaan.

Kolme nuorinta veljeä tekivät myös kortit päivänsankarille, mutta niistä en ottanut postaukseen kuvia. Niihin he halusivat myös piirtää jotain veljelle tai veljeen sopivaa.

Nämä kirjainkortit olen ostanut muistaakseni jo toissa kesänä Helsingistä Paperikaupasta

Perjantaiaamuna meillä oli ensimmäistä kertaa pakkasta. Yritän kai vielä epätoivoisesti pitää kesää yllä (vaikka syksystä tykkään myös) yhden lempivärini eli vaalean beigen turvin. Takki sen sijaan vaihtui jo hieman paksumpaan.

Tosin täytyy sanoa tätä tekstiä nyt perjantai-iltana Helsingissä viimeistellessäni, että tulipahan muuten hiki tuossa takissa Helsingin katuja koko illan talsiessani. 

Leppoisaa viikonloppua!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.