Etenkin villapaitapostauksia alkaa olla jo jonoksi asti. Se kertoo samalla myös siitä, mihin tämän vuoden miltei kaikki vapaa-aika on kulunut. Olen yrittänyt ajatella asiaa lukijan näkökulmasta ja päätynyt siihen, että ei ole kiva lukea jatkuvasti vain villapaitapostauksia. Siitä johtuen kävikin sitten niin, että en lopulta tehnyt mitään muitakaan postauksia. Ehkäpä pitääkin sitten vain reippaasti purkaa näitä villispostauksia alta pois ennen kuin hukun niihin. 😉
Toiveenani oli tehdä pojille ohuet, pehmeät ja kuitenkin myös lämpimät villapaidat syksyksi ja talveksi. Monesti paksun villapaidan pukeminen paksun toppatakin alle voi tuntua ahdistavalta ja siksi ajattelin tällaiselle ohuemmalle versiolle olevan tilausta.
Dropsin Air -langan ollessa alkusyksystä -40% -tarjouksessa päädyin ensin ostamaan vaaleansiniset langat yhteen kuopuksen villapaitaan ja koska lanka tuntui hyvältä, tilasin sitä beigenä lisää verkkokaupoista. Olisin ostanut sitäkin suoraan paikalliselta myyjältä, mutta lanka oli ehtinyt loppua. Eipä tarvitsemaani määrää viiteen villapaitaan löytynyt myöskään pelkän yhden verkkokaupan valikoimista, vaan jouduin tilaamaan sitä kahdesta eri osoitteesta. Alunperin minun oli tarkoitus neuloa itselleni paita eri erän langoista, mutta aloitinkin epähuomiossa neulomaan siitä jääkarhupojan paitaa. Onneksi samasta erästä riitti sitten vielä kuopuksenkin paitaan eikä jäänyt turhia keriä yli. Muuten laskelmani olisivat menneet pieleen.
Jos kuitenkin katsot näitä postauksen kolmea villapaitaa tarkemmin huomaat, että suurin niistä on tehty eri erästä. Sävyero näkyy ainakin omiin silmiin. Kaksi pienempää paitaa ovat mielestäni paremman beiget, isoin taittaa hieman liikaa harmaaseen.
Drops Air on keskipaksuinen puhallettu lanka babyalpakasta ja merinovillasta. Tarkemmin sanottuna siinä on 65% alpakkaa, 28% polyamidia ja 7% villaa. Jouduin tekemään useamman mallitilkun oikean neuletiheyden löytämiseksi. Niiden perusteella omalle neulekäsialalleni sopiva puikkokoko oli 4 1/2. Kuten kuvista huomaat, neuleessa ei ole erillisiä resoriosia, vaan koko työ tehdään saman koon puikoilla ja pelkillä oikeilla silmukoilla.
Villapaitojen ohjeet ostin Lykkeliten webshopista. Kahden nuorimman neuleet tein Sonny Lou sweater -ohjeella ja keskimmäisen pojan neuleen Mammas isbjörns hoodie -ohjeella.
8-vuotiaan kuopuksen villapaidan tein ohjeen mukaan koossa 8-9 vuotta. Ohje oli saatavilla vain ruotsinkielisenä, mutta ainakin oamalla ruotsinkielen taidollani pärjäsin sen kanssa hyvin. Muutama vuosi sitten, kun neuloin Klompelompen norjankielisten ohjeiden mukaan, tarvitsin avukseni jonkin verran kääntäjää, mutta näissä ohjeissa pärjäsin täysin ilman kääntäjäapuja. Ohjeet olivat mielestäni muutenkin kaikinpuolin selkeät ja riittävän yksityiskohtaiset.
11-vuotiaan jääkarhupojan villapaita on tehty Sonny Lou sweater -ohjeen isoimmalla koolla eli koossa 10 – 12 vuotta.
Olen usein valittanut siitä, miten taaperoiän jälkeen on vaikea löytää pojille neuleohjeita ja että ohjeiden löytäminen vaikeutuu entisestään kouluiässä teini-iästä puhumattakaan. Siksi ilahduinkin kovasti, kun huomasin samasta mallista tehdyn ohjeet myös naisten ja miesten koissa. Päädyin neulomaan 13-vuotiaalle nallekarhupojalle naisten S-koon. Malli on kuitenkin mitoitukseltaan selkeästi lasten kokoja reilumpi etenkin leveydessä ja hihojen pituudessa, joten neulomani S-koko olikin sopiva minulle ja nallekarhulle olisi riittänyt todennäköisesti naisten XS-koko. Uskonpa, että otan keskimmäisen pojan paidan itselleni ja teen hänelle yhtä kokoa pienemmän. Mitoitus siis toimi hyvin noissa lastenkoissa, mutta naisten mallissa paita onkin reilumpi. Mammas isbjörn hoodien ohjeessa kaulus on korkeampi kuin Sonny Lou sweaterissa, mutta tein nallekarhullekin samanlaisen kauluksen kuin nuoremmille veljille. Naisten koon ohje on ruotsin lisäksi saatavilla myös englannin kielellä.
Pappas isbjörnströjasta löytyy kokoja miesten S:stä XXL:ään. Ohjeet ovat ruotsinkieliset. Naisten ja miesten koon ohjeissa selkäosasta (helmasta) on tehty hieman pidempi kuin etukappaleen alaosasta, mutta päädyin neulomaan nallekarhun paitaan samanlaisen suoran helman kuin veljilläänkin.
Tämän villapaitamallin ainut erikoisuus neulomisessa on raglankavennukset hihojen liittämisen jälkeen. Niiden neulomiseen on kuitenkin ohjeissa tarkat ja hyvät ohjeet.
Villapaita neulotaan suljettuna neuleena helmasta kainaloihin, jolloin hihat napataan mukaan puikoille eli yhdistetään helmaosioon ja jatketaan neuleen rintaosa raglankavennuksin kauluksen alkuun asti. Paidat ovat samanlaiset edestä ja takaa (ellei tee pidennettyä helmaosaa), joten valmis villapaita on helppo pukea ylle miten päin vaan (ehkä ei kuitenkaan nurja puoli päällepäin 😉 ). Lopuksi tarvitsee vain neuloa villapaidan kainalot kiinni ja päätellä muutama langanpää. Ihan yksinkertaista. Parasta näin neulotuissa villapaidoissa on se, että ne tulevat valmiiksi eivätkä jää neulekoriin odottelemaan, että joku yhdistäisi olat, kiinnittäisi hihat ja yhdistäisi etu- ja takakappaleet toisiinsa sekä neuloisi vielä pääntien.
Etukäteen olen kuullut, että Dropsin Air -lanka nukkaantuu helposti, mutta uskoisin sen siistiytyvän nukanpoistajalla ja ylipäätään nukkaantumisen vähenevän käytössä. Ensimmäisten käyttökertojen perusteella paidat eivät kyllä nukkaantuneet, mutta niistä irtosi haitulaa. Pesu ja paidan käyttäminen todennäköisesti vähentävät myös sitä. Nähtäväksi jää.
Vapaa-aikani parasta seuraa: kahvi, korvapuusti ja kudin. Näiden kolmen villapaidan neulomiseen meni kolmisen viikkoa.