Eräs lukijani kysyikin, miten säilytämme kaikki ei meineillään olevien sesonkien vaatteet tai ylipäätään seuraavaa poikaa odottavat vaatteet. Tässä vielä teille muillekin lukijoille kahdesta eri kommentistani yhdistetty vastaukseni, ellette ole sitä vielä nähneet:
”Meillä on koko talon kokoinen vintti, jossa säilytetään lapsille pieneksi jääneitä vaatteita seuraavaa veljeä varten. Mies on ottanut vastuulleen kuskata tavaroita vintille ja sieltä alas. Hänellä on siellä aivan omat systeeminsä järjestyksen suhteen. Vaatteet pakataan pääasiassa muovilaatikoihin, mutta ulkovaatteita myös pukupusseihin ja kestäviin jätesäkkeihin. Säkkien päälle mies yleensä kirjoittaa lapun, jossa on kerrottu juuri siinä säkissä olevat vaatekappaleet (esim. POP, talvitakki, 146cm, vihreä jne.). Välillä hän ihmettelee, miten voin muistaa kaikkien vanhojen vaatteiden olemassaolon, kun pyydän hakemaan vintiltä jonkun täsmävaatteen. Hyvä muistini auttaa myös alennusmyynneissä, koska useimmiten muistan, mitä kokoa tai vaatelajia pitää kenellekin etsiä ja mitä on jo valmiina. Asusteet sen sijaan säilytän kuistin tankovaatekaapin ylähyllyillä laatikoissa ja kaapin päällä rottinkoreissa. Olen lajitellut nuo asusteet niin, että yhdessä laatikossa on kaikki hanskat, sormikkaat, lapaset jne. Yhdessä laatikossa puolestaan kaikki pipot. Kolmannessa laatikossa on lippikset, kesähatut ja huivit. Välttämättä ei tarvitse ottaa kerralla kuin tietty laatikko alas. Olen vielä kirjoittanut laatikoiden päihin tussilla sisällön, jos en sattuisi muistamaan missä kolossa mikäkin vaate on. Juuri otin noista laatikoista ja koreista käyttöön talviasusteet ja pakkasin niihin kesän ja välikauden. Kenkiä säilytetään kuistin ja eteisen liukuovikaappien (tankovaatekaapit) alaosissa sekä osittain myös vintillä ja varastossa. Tietyt vuodesta toiseen veljeltä toiselle siirtyvät kestovaatteet/klassikot, kuten duffelit, välikausi- ja talvikaupunkiparkatakit, tikkitakit ja windfleecet säilytän eteisen tankokaapissa ja pikkuvaatehuoneen tangolla. Hieman siis samaan tyyliin kuin ”satukaapissa” kauluspaitoja, liivejä, chinoja jne. Silloin kun meillä oli kolme pientä lasta samaan aikaa ja kaksi hieman isompaa ja vaatekoot vaihtuivat tuon tuostakin, ei meillä ollut aikaa eikä voimia laittaa vaatteita vintille kokojen mukaan. Vieläkin sieltä saattaa löytyä laatikko/säkki, jossa on neljää eri vaatekokoa. No, siitäkin vaiheesta selvittiin. Nyt olen iloinen, kun kuopuksen vaatteita ei tarvitse enää viedä vintille ja jotkut laatikot ovat sen myötä jääneet jopa tyhjiksi. Toivoa siis on, että vaatteet vähitellen vähenevät 😉”