Muistin lapsuudestani yhden kiipeilypuun Kirkonkentältä eli ”Kirkkikseltä”. Suuntasimme siis ensimmäisenä sinne. Harmi vaan, että juuri tuota puuta ei enää ollut, vaikka ympärillä näytti olevan muita samanlaisia ja jo vanhempia puita. Kentän toisella laidalla näkyi yksi potentiaalinen puu, joka osoittautui lopulta paremmaksi roikkumis- kuin kiipeilypuuksi. Etsintä siis jatkui.