Sunnuntaiaamuna pojat pyysivät minua yläkertaan katsomaan millaisen leikin olivat keksineet lauantaina. Olimme olleet mieheni kanssa silloin toisen isomman pojan pianokilpailussa, joten uusi leikki oli jäänyt näkemättä.
No mitäs sieltä yläkerrasta sitten löytyikään? — Suihkuun rakennettu etsivätoimisto! Siellä oli laatikostoista rakennettu pöytä ja jokaisella kolmella etsivällä oma tuoli kera tyynypehmusteiden. Laatikostoihin oli kerätty monenmoisia salapoliisin tarvikkeita, kuten muistivihkoja, suurennuslaseja, taskulamppuja, avaimia, herätyskello ja salapoliisin käsikirja.
Ei auttanut teiniväestön kuin etsiä itselleen toinen suihku, koska heidän käytössään olevan suihkun oli vallannut salamaja…
Nyt ymmärrän osittain kuulemani keskustelun isän ja poikien välillä. Siinä keskusteltiin kaakaojauheen ja läpinäkyvän teipin viemisestä yläkertaan. Salapoliisin käsikirja on tainnut antaa hyviä vinkkejä rikollisten kiinnisaamiseksi.
Välillä tarvitaan viisaiden päiden yhteenlyömistä mysteerien ratkaisemiseksi.
Kolmasluokkalainen sai tämän Salapoliisin käsikirjan kummeiltaan lahjaksi. Oli niin mielenkiintoista luettavaa, että hän taisi lukea sen lähes yhdeltä istumalta alusta loppuun.
Viiden lapsen kokemuksella voin omalta osaltani todeta todeksi ne monet tutkimukset, joita on tehty lasten suhteesta kirjoihin. Ei nyt ole tähän suoraan linkata noita tutkimuksia, mutta muistan erittäin hyvin sellaisen, jossa kerrottiin kodin kirjamäärän tai ylipäätään saatavilla olevien kirjojen vaikuttavan selkeästi lasten lukemiseen. Jos kirjoja on saatavilla, jos niitä luetaan lapsille ja jos lapsi näkee aikuisten myös lukevan itselleen kirjoja, kynnys kirjoihin tarttumiseen on hyvin matala. Tämä on se asia, jonka olen omin silmin saanut nähdä jokaisen lapseni kohdalla.
Kun olin yläkerrassa katsomassa etsivätoimiston salamajaa, kuopus tarttui ihan spontaanisti tähän kirjaan ja alkoi tutkia sitä. Myöhemmin samana päivänä, kun yläkerrassa oli epäilyttävän hiljaista, huutelin alhaalta ja kyselin, mitä hän tekee. ”Mä luen tätä kijjaa”, kuului vastaukseksi.
Seuraavan kirjaan tarttuneen löysin samana päivänä portaista. Olin ottanut alhaalla kuvia LasseMaijan etsivätoimisto -kirjasarjan kirjoista ja jättänyt kirjapinon portaisiin, että ne siitä kulkeutuisivat takaisin yläkertaan. Kirjat siis houkuttavat, kun niitä on saatavilla 😉
Esikoinen innostui aikoinaan lukemaan näitä Martin Widmarkin kirjoja. Lähin pikkuveljensä luki ne myös, samoin keskimmäinen veljeksistä. Nyt niitä lukee meidän ekaluokkalainen. Nykyisten alakouluikäisten aikana kirjoja on ilmestynyt vielä lisääkin. En osaa tarkalleen sanoa, mikä kirjoissa koukuttaa. Joskus olen sitä lapsilta kysynytkin. Yksi vastaus oli se, että niissä on sopivasti jännitystä, muttei liikaa. Todennäköisesti lapset pystyvät myös helposti samaistumaan roolihahmoihin. Yksi merkityksellinen asia on varmasti myös se, että kirjat ovat helppo- ja nopealukuisia, silti niissä tapahtuu oikeita asioita ja samalla lapsi saa ”palkinnoksi” onnistumisen: Hän on lukenut ihan itse ihan oikean kirjan!
Meillä luetaan pääsääntöisesti suomenkielisiä kirjoja, mutta toisinaan lapset tarvitsevat koulua varten myös ruotsinkielisiä kirjoja. Siitä syystä olen ostanut meille kotiinkin muutamia kirjoja ruotsiksi. Nämä kaikki olen tainnut ostaa jo kahdelle vanhimmalle pojalle joiltakin Tukholman reissuilta. On aivan käsittämätöntä, miten paljon halvempia kirjat siellä ovat! Niitä ostaa jo pelkästään siitä ilosta. Toisinaan suomenkielisten käännösten julkaiseminen vie pidempään ja jos on koukussa johonkin kirjasarjaan, saattaa odottaessa olla pakottava tarve lukea se ensin ruotsiksi. Joitakin kirjoja onkin siitä syystä kummallakin kielellä.
Lämmin suositus tälle Martin Widmarkin luomalle etsiväsarjalle!
Sarjasta on julkaistu myös elokuva. Me ei olla sitä vielä nähty, mutta eiköhän osteta se omaksi sitten, kun se tulee myyntiin.
Onko joku teistä nähnyt sen? Mitä piditte? Vastasiko kirjoja?
Epäilen vahvasti, että yläkerran suihkuun ilmestynyt etsivätoimiston salamaja on saanut alkusysäyksen Lasselta ja Maijalta sekä tuosta salapoliisin käsikirjasta. Sama kirja sekä punakantinen Vakoilijan käsikirja löytyivät meiltä esikoisen jäljiltä. Lahjoitin ne tuoreen etsivätoimiston käyttöön.
Mielikuvitus ja leikki on huikea asia. Vaalitaanhan me aikuiset niitä kumpaakin parhaamme mukaan. Nykyvanhemmuus on tuonut monenmoisia uusia haasteita, kuten kilpailua kaikenlaisten vempainten maailmassa. Lapset ovat kuitenkin samoja lapsia kuin meidänkin lapsuudessa ja he kyllä leikkivät, kun vain annamme leikille tilaa ja hyväksyntää.
Joskus aina pienen hetken ajan pysähdyn miettimään, että kuinkahan kauan mulla riittää aiheita blogipostauksiin. Mutta kun katson tätä kolmikkoani, huomaan, että se huoli on turhaa. He keksivät ideoita toinen toisensa perään. Kaikkea ei ehdi millään dokumentoida.
Millaisia leikkejä teillä leikitään juuri nyt?