Satukaappi

Kuten tässä nukkumishuonepostauksessa kerroin, meillä on vuosien varrella ollut useita eri ratkaisuja huonejärjestelyiden suhteen. Sama koskee myös vaatteiden säilytystä. Jossain vaiheessa ostimme yhden irrallisen vaatekaapin silloiselle nuorimmalle lapselle. Aloin kutsua kaappia satukaapiksi, koska sitä pystyi myös sisustamaan ja se toi paljon iloa aina kun sinne kurkisti. Niin pieni lapsi ei vielä asioinut itse vaatekaapillaan, joten siisteys tai sotku oli pelkästään aikuisten ansiota tai aiheuttamaa 😉 

Pahoittelut näiden vanhojen satukaappikuvien huonosta laadusta. Olen ottanut ne vuosia sitten kännykkäkameralla ja luonnollisestikaan muita kuvia ei ole enää saatavilla, koska kaappi on nykyään hieman eri käytössä. Halusin kuitenkin jakaa teille tämän alkuperäisen ajatukseni satukaapista.

Tässä on kyseessä yksivuotiaan vaatekaappi. Koska henkarivaatteet ovat niin lyhyitä, jää niiden alle runsaasti tilaa satukaapin aarteille. Kuopuksen yksivuotissyntymäpäivästä muistuttavat Petteri Kaniini ystävineen ja seuraavia syntymäpäiviä puolestaan enteilee kaunis karusellikoriste tekemäni Petteri Kaniinin vaaleansinisen neuletakin kanssa samassa telineessä. Neuletakki oli kuopuksella vauvana käytössä.

Jacadin vaaleansinisen paperikassin edessä on iki-ihanat kyseisen merkin nahkasandaalit. Mieheni ”jahtasi” niitä Dubain matkallaan kuopuksen ollessa vauva. Pikkuinen saikin ne sitten jalkoihinsa kera merimieshaalarin isoveljensä rippijuhliin. Sandaalit kävivät umpinaisen kärkensä ansiosta vielä pitkälle syksyyn ja olivat aivan syötävän suloiset polvisukkien ja ”vauvashortsien” kanssa. Tässä lähes samanlaiset sandaalit kuin kuopuksella oli.

Salkut, paperikassit, kenkälaatikot, hatturasiat ja muut laatikot toimivat kätevinä säilytyspaikkoina pikkutarvikkeille. Esimerkiksi Petteri Kaniini -nokkamukin laatikossa, jossa on läpinäkyvät sivut, säilytän yhä tiettyjä pikkupoikien henkseleitä. 

Kaksi viikkoa sitten aloin viikonloppuiseen tapaani silitysurakan jälkeen järjestää pikkupoikien vaatteita paikoilleen. Toisinaan nämä perusarkipuuhat saavat hieman isommat mittasuhteet ja niin kävi tällä kertaa. Samalla kun laitoin vaatteita paikoilleen, aloin poimia laatikoista ja hyllyiltä pois pieneksi jääneitä. Sama tapahtui, kun pääsin vaatetangoille. Pieneksi jääneet kauluspaidat seuloutuivat pois. Se puolestaan aiheutti sen, että tilalle oli kaivettava seuraavien kokojen vaatteita. Aiemmin vein pieneksi jääneet vaatteet aina vintille odottamaan seuraavaa käyttäjää. Jossain vaiheessa kuitenkin kyllästyin siihen, että puhdas ja silitetty seuraavan koon kauluspaita oli vintillä laatikon pohjalla juuri kun sitä olisi akuutisti tarvittu. Usein vieläpä (paidan vihdoin löydyttyä) pesin ja silitin sen uudelleen. Trikoovaatteiden osalta vinttisäilytys ei niinkään haitannut, koska minkään trikoopaidan löytäminen tietyllä hetkellä ei ollut mitenkään akuuttia. Siistimpien vaatteiden osalta aloin miettiä vaihtoehtoista säilytysratkaisua ja siten satukaappi sai uuden käyttötarkoituksen.

Satukaapin nimeksi voisi kyllä nykykäytön perusteella antaa vaikka pienimuotoisen vaatekaupan 🙂 Tangolla roikkuu kauluspaitoja, puvuntakkeja/pukuja ja liivejä sellaisissa koissa, jotka eivät juuri sillä hetkellä ole kenellekään sopivia. Alemmalla hyllyllä on pinossa seuraavien kokojen chinot housuina ja shortseina sekä neuleet ja neuletakit. Myös lyhyt- ja pitkähihaiset pikeepaidat säilytetään tässä kaapissa. 

Tämä ratkaisu on mahdollistanut sen, ettei enää juhliinlähtöhetkellä synny ”paniikkia” pieneksi jääneestä paidasta, sillä seuraava koko löytyy suurella varmuudella täältä — ja vieläpä valmiiksi pestynä ja silitettynä.

Jos siistin pukeutumisen tarpeita on vain harvoin eikä kauluspaidoille ole juurikaan tarvetta, suosittelisin ostamaan kaksi moneen käyttöön soveltuvaa kauluspaitaa. Valkoinen kauluspaita sopii juhlaan kuin juhlaan ja on ehdottomasti se kaikkein siistein. Astetta rennomman ja tarvittaessa arkikäyttöönkin sopivan paidan saa vaaleansinisestä kauluspaidasta. Jos haluaa hankkia vain yhden kauluspaidan, niin silloin sen on hyvä olla valkoinen. 

Hinta-, laatu- ja tyylisuhteeltaan United Colours of Benettonin kauluspaidat ovat mielestäni hyviä. Ne ovat riittävän ohuita kauluspaidoiksi, mutta samalla perussiistejä ja yksivärisiä. En tykkää, että logo erottuu erivärisenä tällaisissa paidoissa. Näissä kahdessa värissä meillä on nämä paidat jokaisessa koossa. Tosin pienimpiä olen myynyt pois tai ne odottavat myyntiin laittamista. Tällä hetkellä vaihdoin kuopukselle kooksi XS:n, joka vastaa koko 110cm. Näitä Benettonin kauluspaitoja löytyy ainakin kokoon 2XL (160cm) asti, mutta toisinaan myös 3XL:än. Vaaleansinisen sävy on minun makuuni todella onnistunut eli kaunis haaleanvaaleansininen.

Koska meidän perheessä siistimmille paidoille on tarvetta enemmän kuin kerran pari vuodessa, löytyy meidän ”vaatekaupasta” myös valkoiset ja vaaleansiniset pystykauluspaidat. Valkoiset ovat Benettonin ja näkyvät muunmuassa tässä postauksessa. Vaaleansiniset puolestaan ovat Pomp de Luxin ja Wheatin.

Kun kaikki lapset ovat samaa sukupuolta ja heitä sattuu vieläpä olemaan usempi, voi jo lähtökohtaisesti olla varma, että myös juhlavaatteille tulee useampi käyttökerta. Milloinkaan ei siis ole pelkoa, että vaikkapa puku jäisi kertakäyttöiseksi. 

Hyödynnän kuitenkin todella paljon tarjouksia ja alennusmyyntejä liittyen kaikkiin lastenvaateostoihin. Usein tiedän etukäteen mikä on tuleva tarve ja katselen valikoimia sillä silmällä. Esimerkiksi kesän alennusmyynneistä saatan löytää edullisesti puvut vaikkapa kolmelle pojalle. Silloin on vain arvioitava, koska niille on käyttöä ja mikä on käyttäjien koko siinä vaiheessa. Vuosien saatossa olen tullut siinä aika kokeneeksi. 

Jos puolestaan totean jonkun tuotteen — kuten nämä Kavatin juhlakengät tai nuo Benettonin kauluspaidat — hyviksi ja ajattomiksi klassikkotuotteiksi, hankin niitä helposti joka koossa — tai ainakin joka toisessa. Tiedän että niille on käyttöä vuodesta toiseen, ne kestävät aikaa ja niillä saa helposti yhteinäiset asut koko miehistölle. 

Jakadin laatikossa säilytän muunmuassa pikkupoikien pellavalätsiä.

Rusetein, kravatein ja henkselein saa vaikkapa sen valkoisen paidan näyttämään aina hieman erilaiselta. Toki alaosakin vaikuttaa asiaan esimerkiksi on jalassa chinoshortsit vai -housut tai kenties muut suorat (puvun)housut, sammarit vai farkut. Chinoshortsien kanssa voi pikkupojille pukea polvisukat. Paidan kaveriksi voi puolestaan lisätä liivin (napillisen tai ilman nappeja, neuleisen tai kankaisen, pukuliivin tai arkisemman ja rennomman), neulepaidan tai -takin tai ihan puvuntakin. Ylä- ja alaosia keskenään sekoittamalla saa vielä useampia eri variaatioita. Puvuntakki yhdistettynä farkkuihin tuo aivan eri fiiliksen kuin puvuntakki ja -housut yhdessä. 

Muutamia juhla-asuja olen teettänyt pojille myös ompelijalla. Joitakin olen tehnyt itsekin ja joitakin äitini on tehnyt. Kaiken lähtökohtana on aina ollut joku valmis visio päässäni. Viime keväänä etsin kovalla työllä merimiespuvulle ompelijaa. Ei ollut ihan helppo juttu, mutta lopulta sain kuin sainkin pojalle puvun. Tuntuu jotenkin oudolta, että tuollaisia ihania klassikkovaatteita ei tänä päivänä löydy millään. Joitakin asuja saattaa löytyä ihan pienille pojille, mutta viimeistään taaperoiän jälkeen nekin loppuvat.

Tässä kauniissa Petite Plumen lahjalaatikossa odottaa pikkupoikien pääsiäiskoreihin laitettavat yllätykset. Kiitos vielä eräälle ihanalle kummitädille, joka tämän pojille (minulle) toi merien takaa <3 Olen yrittänyt malttaa odottaa tämän sisällön kanssa kesästä asti. Pian odotus palkitaan, sillä pääsiäinen on jo ovella… 

Miten te säilytätte vaatteita, jotka ovat jääneet vanhemmalle sisarukselle pieneksi, mutta joita nuorempi voi vielä myöhemmin käyttää? Entä ostatteko jemmaan hyväksi havaittuja täysin samanlaisia vaatekappaleita seuraavissa koissa?

Leppoisaa sunnuntaita!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.