Ekaluokkalainen, osa 7: postia koululaiselle

Lapsena meille tuli vuosien ajan Aku Ankka ja lisäksi satunnaisesti joitakin muita lastenlehtiä. Erään syksyisen syntymäpäiväni aikoihin, kun menin koulusta kotiin, huomasin postin seassa Peukaloisen retket -lehden. Se oli tullut minun nimelläni ja olin siitä tosi iloisesti yllättynyt. Arvelin, että se oli syntymäpäivälahja kummeiltani.

Muistan yhä, miten alakoulussa jaettiin aina elokuussa näytenumero Koululainen-lehdestä ja siihen liittyvä tarjoustilausmahdollisuus. Joka syksy aina toivoin, että äitini tilaisi minulle tuon lehden ja joinakin vuosina toiveeni toteutuikin. Muistan tykänneeni lehdestä. Viime syksynä tilasin omille pojilleni tuon samaisen lehden jollakin määräaikaisella tarjouksella, mutta täytyy sanoa, että lehti oli tuhtiudestaan huolimatta pettymys. Kyllä pojat sen lukivat, mutta se ei oikein saanut samalla tavalla tarttumapintaa kuin muut koululaisille suunnatut lehdet. Jokunen kiinnostava juttu lehdestä kyllä löytyi, muttei riittävästi ajatellen sen paksuutta ja hintaa. Sen sijaan kuulin useamman kerran – ja useamman pojan suusta – että voisitko sä äiti tilata sen toisen lehden, joka meille silloin tuli. Se oli parempi. 

Se toinen lehti, jota pojat toivoivat, on Apu Juniori. Olin tilannut joskus aikaisemmin tätä lehteä tutustumistarjouksen verran. Tilauksen loputtua pojat ovat aina vähän väliä kysyneet, voisinko tilata sen uudelleen. Loppukesästä tuli vastaan uusi hyvä tarjoustilaus ja silloin poikien toive toteutui. 

Kun ensimmäinen lehti sitten saapui, ajattelin, että näinkö ohut se olikin. Tutkittuani lehteä tarkemmin, huomasin sen ohuudestaan huolimatta sisältävän paljon alakouluikäistä kiinnostavaa sisältöä. Lehden aihepiireinä ovat uutiset, luonto, tiede, eläimet, avaruus, viihde ja puuhasivut. Lehdestä voi lukea mm. kirja-, elokuva- ja lautapeliesittelyitä. Siinä on yksinkertaisia välipalantekovinkkejä, visailuja, puuhia ja ristikkosivu. Fonttikoko on tehty hieman suuremmaksi, että lasten olisi helpompi lukea juttuja. Lehden palstalla vastataan lasta askarruttaviin, useimmiten luontoon ja ihmisiin liittyviin, kysymyksiin. Siinä kerrotaan ajankohtaisista uutisista ja ilmiöistä lapselle sopivasti. Lehti ilmestyy kaksi kertaa kuukaudessa.

Näin opettajan näkökulmasta lehden lopussa on mielenkiintoinen testi: ”Mitä jäi mieleen?”. Siinä voi vastata lehden sisältöön liittyviin monivalintatehtäviin. Kiinnostavaa on myös se, että lehteen ei myydä lainkaan mainoksia ja sitä tehdessä on ajateltu myös mahdollisuutta käyttää lehteä opetuksen tukena ja ennen kaikkea tukea lukutaidon kehittymistä.

Apu Juniori itse kertoo näin:
”Apu Juniori on alakouluikäisten lasten lehti, joka kertoo tieteestä, uutisista ja luonnosta lapsille ymmärrettävällä tavalla. Apu Juniori haluaa vaalia suomalaisten lasten lukutaitoa ja houkutella heidät lukemisen ja vastuullisen journalismin pariin. Apu Juniori on luotettava tiedon lähde ja se on kehitetty yhdessä lasten kanssa ja tehdään lasten ehdoilla.” 
Linkistä pääsee lukemaan tarkemmin lehden esittelystä ja sisällöstä.

Nyt kun monessa perheessä on siirrytty pitkälti digitaalisiin sanomalehtiin, häviää lapsilta kokonaan sanomalehdenlukukulttuuri. Itse vastustin digilehteen siirtymistä, mutta paperilehden tilausmaksujen vain noustessa, päädyimme lopulta tilaamaan sanomalehdet pääasiassa digitaalisina. Samalla pelkän paperisen paikallissanomalehden hinnalla saimme nimittäin sekä paikallisen sanomalehden että Helsingin Sanomat digitaalisena sisältäen Hesarin sunnuntainumeron ja Kuukausiliitteen paperisena.

Lasten uutiset -sanomalehti viettää ensimmäistä syntymäpäiväänsä.

Kerromme joka viikko tärkeimmät uutiset alakouluikäisille lapsille ymmärrettävällä tavalla ja löydämme ne aiheet ja ilmiöt, jotka herättävät keskustelua nuorten parissa. Siksi poliitikot ja kansainväliset uutistapahtumat ovat lehdessä rinta rinnan eläinuutisten, tubettajien ja pelimaailman ilmiöiden kanssa.

HS Lasten uutiset kertoo itsestään näin: ”Lasten uutiset -sanomalehti viettää ensimmäistä syntymäpäiväänsä. Kerromme joka viikko tärkeimmät uutiset alakouluikäisille lapsille ymmärrettävällä tavalla ja löydämme ne aiheet ja ilmiöt, jotka herättävät keskustelua nuorten parissa. Siksi poliitikot ja kansainväliset uutistapahtumat ovat lehdessä rinta rinnan eläinuutisten, tubettajien ja pelimaailman ilmiöiden kanssa. Keskiviikkoisin päiväpostin mukana ilmestyvästä sanomalehdestä löytyy myös sarjakuvia, askarteluohjeita, tiedetestejä, reseptejä ja väritystehtäviä. Myös lapset itse ovat mukana tekemässä lehden sisältöä.Keskiviikkoisin päiväpostin mukana ilmestyvästä sanomalehdestä löytyy myös sarjakuvia, askarteluohjeita, tiedetestejä, reseptejä ja väritystehtäviä. Myös lapset itse ovat mukana tekemässä lehden sisältöä.”

Kuvauksen perusteella voi päätellä, että edellä esittelemäni Apu Juniori ja HS:n Lasten uutiset ovat melko samantyyppisiä lehtiä ja näin onkin. Sanomalehtimuotoon kirjoitettu Lasten uutiset ilmestyy joka viikko ja on ehkä hieman tuhdimpi kuin joka toinen viikko ilmestyvä Apu Juniori. Meidän kolme nuorinta poikaa tykkäävät kummastakin lehdestä. Kuopus ei juurikaan vielä jaksa itse lukea varsinaisia juttuja, mutta viettää pitkän ajan tutkiessaan lehtien kuvia ja sisältöä. Ehkäpä hän samalla lukee otsikoita ja lyhyempiä kuvatekstejä, en tiedä. Se on kuitenkin monella lapselle ensimmäisiä askelia alkaa käyttää olemassa olevaa lukutaitoa ja vähitellen huomata sen riittävän pidempiinkin tekstikokonaisuuksiin.

Lasten uutiset on tullut meille alusta asti eli nyt vuoden ajan. Annoin tilauksen jatkua, koska pojat lukevat lehteä säännöllisesti viikoittain ja koska pidän tärkeänä vahvistaa myös tämäntyyppisen lukutaidon ja lukemisen kulttuurin vahvistamista ja kehittämistä. Suosittelen kokeilemaan lehteä edes jonkun lyhyen edullisen tutustumistarjouksen ajan. Sitä voi hyvin lukea myös yhdessä lapsen kanssa. Lehtijuttujen kautta aikuinenkin pääsee sukeltamaan mukaan lasten maailmaan ja yhdessä lehteä tutkien ja lukien syntyy luonnollisesti myös hyviä keskusteluja lasta kiinnostavista aiheista.

Vanhempani ovat tilanneet lapsenlapsilleen joululahjaksi kerran viikossa ilmestyvän Aku Ankka -lehden. Minulle ja veljelleni tuli se myös lapsena. En tunnusta olevani varsinaisesti mikään Aku Ankka -fani eikä ”Akkisten” lukeminen välttämättä aina edes ole mitenkään kehittävää tai sisältörikasta. Monen lapsen lukutaito on kuitenkin päässyt kehittymään nimenomaan sarjakuvien myötä. Koska niissä on vähemmän tekstiä luettavaksi ja koska kuvat tukevat tekstiä, tarttuu lapsi sarjakuvaan hyvin matalalla kynnyksellä. Monesti olen myös kuullut, miten lapsi on ”vahingossa” – itsekään asiaa ymmärtämättä – oppinut lukemaan juurikin Aku Ankan parissa. Lyhyet ”iik”, ”kääk”, ”ai”, ”oi”, ”ei”, ”hyi” jne -huudahdukset ovat avanneet tajun kirjainäännevastaavuudesta.

Kun lapsi saa onnistumisen kokemuksia lukemisesta ja nimenomaan luetun ymmärtämisestä, motivoi se häntä tarttumaan myös vaativampaan kirjallisuuteen. Toisaalta myös lapsi, joka jo lukee kunnon kirjoja, saattaa saada mukavan rentoutumishetken nimenomaan tällaisen sarjakuvatyyppisen lukemisen äärellä.

Tuleeko teidän lapsille lastenpostia tai ostatteko irtonumeroita?
Millaisia lehtiä teillä tykätään lukea?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.