Kuten jo edellisessä, TLDR-postauksessani mainitsin, ollaan Suomessa huolissaan nykylasten ja -nuorten lukutaidosta. Samalla tutkimukset ovat osoittaneet, että tyttöjen ja poikien välinen ero lukutaidossa on Suomessa suurempi kuin missään muussa OECD-maassa. PISA-tutkimuksessa 15-vuotiaat tytöt olivat poikia lukutaidossa noin vuoden edellä. Vaikka tuoreimmat vuoden 2018 PISA-tutkimukset osoittavat edelleen, että Suomen 15-vuotiaiden nuorten lukutaito oli yhä OECD-maiden parhaimmistoa, voidaan tuloksia tarkemmin tutkimalla nähdä myös pinnan alle. Suomen lukutaitopistemäärän keskiarvo laski vuoteen 2015 verrattuna 6 pistettä, vuoteen 2009 verrattuna 16 pistettä ja vuoteen 2000 verrattuna 26 pistettä. Huolestuttavinta tuloksissa on kuitenkin se, että vaikka erinomaisten lukujoiden määrä Suomessa on säilynyt ennallaan, on heikosti lukevien määrä puolestaan lisääntynyt selvästi. Kun heitä oli vuoden 2009 PISA-tutkimuksen mukaan 8,1% kaikista lukijoista, on määrä noussut vajaassa kymmenessä vuodessa jo 13,5 %:in. (Lähde.) Näin poikien äitinä olen jo vuosien ajan pohtinut: Miten niin pojat eivät muka lue? ja Miksi pojat eivät lue? -kysymyksiä.