Talvivaatepostaus osa 2: Kahdeksanvuotiaan talvivaatteet

Seuraavaksi on vuorossa meidän tokaluokkalaisen, tuoreen kahdeksanvuotiaan, talvivarustus. Tähän postaukseen olen poiminut hänen perusulkoiluvaatteensa eli sellaiset, joilla voi rymytä missä tahansa ulkoleikeissä. Kaupunkivaatepostauksen teen sitten erikseen. Tosin en voi jälleen olla mainitsematta sitä, että lähtökohtaisestihan vaatteet on ehdottomasti tehty lapsia varten eikä päinvastoin. Käytännön elämää kuitenkin helpottaa, jos vaikkapa pianotunnille tai ruokakauppaan lähdettäessä, voi vetää ylleen puhtaan ja kuivan kaupunkitakin naulakosta ja antaa pihavaatteiden sillä aikaa hieman kuivahtaa.

Kuten olen jo monesti kertonut, tykkäävät meidän pikkupojat leikkiä paljon ulkona ja pukevat mielellään ylleen haalarin. Se on helppo ja nopea pukea eikä lunta ja märkää pääse sisään, kuten kaksiosaisessa asussa on mahdollista. Haalarissa ei myöskään mikään paina tai valu (esim. henkselit) ja se on useimmiten kokonaisuudessaan kevyempi kantaa kuin kaksiosainen asu. Ilmankos se päällä on mukavampi touhuta lumileikeissä!

Tokaluokkalaiselle löytyi täksi talveksi käyttöön kaksi vanhaa haalaria. Kokosininen on hänen viime vuotinen Reiman Stavanger-haalarinsa. Se on kokoa 128cm. Tilasin itse asiassa hänelle täksi talveksi Stavangerin koossa 134cm, mutta mielestäni se suorastaan roikkui pojan päällä, joten päädyin palauttamaan sen. Saattaa toki olla, että jossain vaiheessa talvea tuleekin tarve siirtyä isompaan, mutta pitää sitten vaikka katsoa alevalikoimaa. 

Tummansininen haalari beigeillä tähdillä on Ticket to Heavenin ja yksi kautta aikojen suosikkini. Tämä haalari on myös kokoa 128cm, mutta Reiman haalaria reilumpi eli sen luulisi sitten mahtuvan lopputalven. Ostin tuon tähtihaalarin keskimmäiselle pojalle uutena yhdestä Facebookin kirppisryhmästä. Meillä on ollut sama haalari ainakin koossa 92cm ja 98cm. Harmillista vain, että poika kaatui silloin soratiellä (ei ollut lunta) ja kivet viilsivät haalariin ikävän reiän. Tuo reikä on yhä paikkaamatta. Onko teillä suosituksia?

Reiästä huolimatta sanoisin, että Ticketin haalarit nousevat kärkisijoille talvihaalarisuosituksissani. Kuopuksen talvivaatepostauksessa nostin ykkössijoille Kivatin kypärälakit, Travallen SuperRemun cordurahousut ja Kavatin talvisaappaat. Ticketin suhteen haasteeksi nousee sen saatavuus, joka ei ole enää ”vanhojen hyvien vuosien” tasolla. Haalareita myytiin silloin (en tiedä tämänhetken tilannetta) muutamalla erilaisella ”pinnalla”. Meillä on ollut niitä molempia ja ne ovat olleet kumpikin hyviä. Liukkaammalla pinnalla on ollut myynnissä tämän tähtihaalarin rinnalla suosikikseni kohonnut ihanan ihana suklaanruskea haalari (toki sitä sai muissakin väreissä). Ulkovaateinventaariota tehdessäni huomasin, että yksi sellainen koossa 122cm odottaa vielä kuopusta. Lisäksi löysin saman haalarin koossa 104cm, joka täytynee laittaa myyntiin, koska on jo pieni kuopukselle.

Siinä missä haalari on mieleen pihaleikeissä, niin myös kypärälakit sujahtavat helposti päähän. Jälleen kerran siinä yhdistyvät sekä pään, korvien, niskan ja kaulan lämpimänäpito ja tuulensuoja. Ei tarvitse enää erillisiä kaulahuiveja/tuubeja eikä korvasuojia. Nämä Kivatin kypäräpipot sopivat vielä tokaluokkalaisellekin koossa 3. Beige kypärälakki tuo hieman vaaleutta muuten tummien asusteiden ja haalarin sekaan. 

Pientä lisälämmikettä tarjoavat United Colours of Benettonin vetoketjulliset puuvillaneuletakit tummansinisenä ja beigenä. Nämä ovat samalla sellaiset kestoklassikot, joita meillä löytyy melkeinpä joka koossa. Lempivärejäni, jotka kestävät aikaa ja sopivat lähes asuun kuin asuun. Arkeen ja juhlaan. Päällimmäiseksi ja välikerrokseksi. Lisukkeeksi ja päällivaatteeksi. Vuodesta toiseen.

Kaipaisin meidän alakouluikäisten poikien talvivaatevarustukseen vetoketjullisia merinovillatakkeja ja välikerroksen merinovillahousuja. Harmittaa, etten ostanut takkeja silloin, kun niitä vielä sai POPilta yksivärisinä tummansinisinä. Tänä vuonna niitä on myynnissä tummansinivaaleansinisenä. Väreissä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta mielestäni yksivärinen tuossa tehtävässä vaan toimii paremmin. Kaiken lisäksi tuo vaaleampi etuosa poimii kyllä näppärästi liat rinnuksilleen eikä villavaatetta viitsisi niin usein olla pesemässä. Kotona siis tuskin ruokaillaan merinovillatakissa, mutta kouluruokailussa niin tapahtuu.

Ennen kuin löydän koululaisille sopivat välikerroksen merinovilla-asut, toimii siinä tehtävässä tämä isojen poikien vanha Lingon&Blåbärin fleeceasu eli housut ja takki. Kuvassa oleva asu on kokoa 120cm, mutta sopii vielä reilun mitoituksensa vuoksi 8-vuotiaalle. Otin kuitenkin hänen vaatekoriinsa jo odottamaan saman asun koossa 130cm.

Välikerroksen merinovillatakkeja ja -housuja saa mielellään suositella meille koossa 130cm ja 150cm.

Tokaluokkalaisen toistaiseksi ainoat uudet talvivaatteet tälle sesongille ovat tässä. Eli sama Reiman Huurre-merinovillapipo kuin pikkuveljellään ja Polarn och Pyretin talvihanskat. Tilasin alakouluikäisille ensin Reiman Tartu-toppahanskat, mutta ne eivät olleet meille sopivat. Olisin kaivannut sitä perinteistä Reiman talvihanskamallia kuin pikkuveljelläkin, mutta sormikasversiona. Ilmeisesti nämä Tartu-hanskat ovat tulleet sen tilalle isommissa koissa. Kymmenvuotiaalla on ollut tätä PoPin hanskamallia välikausiversiona ja hän on tykännyt erityisesti sen pitkästä varresta, sillä sillä saa hyvin ranteen peittoon. Päädyttiin sitten kokeilemaan näitä myös talviversiona kummallakin alakoululaisella. Heti kun tokaluokkalainen sovitti omiaan, hän sanoi, että mä tykkään näistä, kun näissä on tämä pitkä varsi. Tummansininen olisi ollut meille sopivampi värivaihtoehto, mutta kaikki toiveet eivät voi toteutua. Nämä ensimmäiset pakkaspäivät pojat ovat käyttäneet viimevuotisia Reiman hanskoja eli nämä uudet PoPin hanskat on vielä testaamatta.

Tokaluokkalaisen talvikengiksi valikoitui täksi talveksi isoveljen vanhat ”maailman parhaat talvisaappaat” eli Kavatit, jotka esittelin tarkemmin tässä postauksessa. Reilu mitoitus takaa sen, että kengistä riittää kahdeksanvuotiaalle koko 34. Joissakin kengissä hänellä on käytössään jo koko 35.

Haalareista kaksiosaisiin. Polarn och Pyretin deniminsininen parkatakki on viime vuodelta, mutta sopinee vielä tänäkin vuonna, ainakin alkutalven. Jos se sattuisi jäämään kesken talven pieneksi, niin jemmasta löytyy viime talven alesta ostettu Reiman tummansininen talviparka, joka ainakin vielä näytti reilulta. Toinen vaihtoehto seuraavaksi takiksi on tässä postauksessa myöhemmin esittelemäni takki. Täytyy sanoa, että olen hieman yllättynyt, ettei meiltä löytynyt mitään muuta talvitakkia koossa 128cm kuin tämä. 

Sama PoPin parkatakki löytyy tänä vuonna vihreänä, turkoosina ja harmaana. Aivan kuin muistaisin nähneeni sen myös mustana, mutta verkkosivuilta löysin vain nuo kolme väriä. Vaikka tuo murrettu deniminsininen onkin mielestäni kaunis väri, pidän kuitenkin rehellistä tummansinistä käytännöllisempänä ja paremmin yhdisteltävänä värinä. Tässä takissa tykkään erityisesti noista keskiruskeista nahkapaloista, jotka suorastaan huutavat kavereikseen samanvärisiä asusteita ja toppahousuja. Jos olisin Kroisos Pennonen tai minulla olisi puetettavanani vain yksi lapsi (silloin ei toki olisi mistä ottaa kenenkään vanhoja vaatteita), saattaisin jopa toimiakin niin, sillä se hivelisi värisilmääni ja vaalisi esteettistä näkemystäni. Tällä kertaa päädyin kuitenkin käyttämään jo olemassa olevia veljien vanhoja toppahousuja takin kaverina. Housuja löytyi kahdet koossa 128cm ja kahdet koossa 134cm. Valitettavasti mitkään housuista eivät kuitenkaan ole enää priimakunnossa, joten nähtäväksi jää, joudutaanko kuitenkin jossakin vaiheessa talvea lähtemään toppahousuostoksille.

Lingon&Blåbärin raidallinen villapipo heijastavalla raidalla sopii väriensä puolesta parhaiten tämän takin kanssa. Meillä on noita pipoja kaksi, kumpikin isompien veljien vanhoja, mutta yhä todella hyväkuntoisia. Alakouluikäiset käyttivät niitä jo viime talvena näiden samojen takkien kanssa. PoPin pallopipon ja merinovilla-asusteet olen esitellyt jo kuopuksen talvivaatepostauksessa. Mustat toppahousut ovat veljen vanhat Polarn och Pyretit. Niitä on myynnissä tänäkin vuonna.

Tämä on tokaluokkalaisen tyypillinen ulkovaatetus koulupäivinä.

Ylemmässä kuvassa näkyvä raitapipo tähdellä on vuosia sitten ostamani hieman ohuempi Racoonin merinovillapipo. Meillä on niitä kaksi ja olemme käyttäneet niitä lähinnä kaupunkitakkien kanssa.

Näissä kuvissa on housuina ruskeat Travallen Remu-toppahousut koossa 134cm (samat housut löysin käyttämättöminä kuopukselle koossa 110cm). Aloin oikein selvittämään, vieläkö näitä housuja valmistetaan ja päädyin Travallen sivuille ja sieltä tällaisiin housuihin. Katsokaapa tuota hintaa! Housuja löytyi muissakin väreissä sekä pienemmissä koissa että vyötämallina (sellaiset meillä on kymmenvuotiaalla) ja myös D-mitoituksena. Nyt en toki osaa sanoa, miten hyvin nuo housut ovat pitäneet entisen laatunsa, mutta hinta ainakin on säilynyt samana kuin vuosia sitten (millä muulla merkillä on niin???) ja nyt vielä kaiken lisäksi osa housuista on jopa puoleen hintaan. Täytyypä vielä selvittää tarkemmin, josko tuolta löytyisi tokaluokkalaiselle ne priimakuntoiset toppahousut…

Puhuin aiemmin tässä postauksessa toisesta isomman koon takista eli tämän kuvan suklaanruskeasta Ticket to Heavenin toppatakista koossa 134cm. Koska Ticketin takit ovat usein reilua mitoitukseltaan, on tämä takki hieman vielä liian iso meidän tokaluokkalaiselle. Takki on jäänyt aiemmilla käyttäjillään hyvin vähälle käytölle, pääasiassa kaupunkitakkina, joten se on oikeastaan uudenveroisessa kunnossa, hyvin muhkea ja lämmin. Takin hihat saa irrotettua, jolloin sitä voi käyttää myös liivinä, mutta siitä lisää ihan erillisessä postauksessa. Yhdistettynä Travallen Remu-toppahousuihin saadaan tästä myös kelpo ulkoiluasu.

Kuvien kengät ja asusteet esittelen tarkemmin kaupunkivaatteiden yhteydessä. Pingviini on Mailegin.

4 comments

  1. Milla says:

    Nämä kausivaatepostauksesi ovat tosi hyviä ja kattavia! Auttaa pohtimaan omia varastojen aarteita ja miten laadukkaiden vaatteiden hankkiminen kannattaa! Erityisesti Travallen vaatteet yllättävät kestävyydellään! Meillä esim. SuperRemun iso (152cm) haalari on onneksi säilynyt pojalta toiselle 🙂 Mutta miten ihmeessä mahdut säilyttämään kaikki vaatteet? Tuntuu ettei ole löytynyt mitään fiksua tapaa pitää vaatteet organisoituna.

    • Miia says:

      Kiitos kommentistasi! Välillä tuntuu, että onko mitään järkeä täällä kuvata vanhoja vaatteita ja esitellä niitä muille (yleensähän blogeissa esitellään uutuuksia 😉 ), mutta hienoa kuulla, että näistä on ollut hyötyä. Toki näin pitkällä ”äitiuralla” on ehtinyt saada melko kattavan käsityksen eri lastenvaatemerkkien laadusta, joskin kullakin merkillä on myös laatunotkahdukset tulleet tutuiksi. Siksi ei voi koskaan antaa takeita, että seuraavanakin vuonna tietyn merkkinen haalari olisi yhä huippulaatuinen. Vastauksena kysymykseesi: Meillä on koko talon kokoinen vintti, jossa säilytetään lapsille pieneksi jääneitä vaatteita seuraavaa veljeä varten. Mies on ottanut vastuulleen kuskata tavaroita vintille ja sieltä alas. Hänellä on siellä aivan omat systeeminsä järjesyksen suhteen. Vaatteet pakataan pääasiassa muovilaatikoihin, mutta ulkovaatteita myös pukupusseihin ja kestäviin jätesäkkeihin. Säkkien päälle mies yleensä kirjoittaa lapun, jossa on kerrottu juuri siinä säkissä olevat vaatekappaleet (esim. POP, talvitakki, 146cm, vihreä jne.). Välillä hän ihmettelee, miten voin muistaa kaikkien vanhojen vaatteiden olemassaolon, kun pyydän hakemaan vintiltä jonkun täsmävaatteen. Hyvä muistini auttaa myös alennusmyynneissä, koska useimmiten muistan, mitä kokoa tai vaatelajia pitää kenellekin etsiä ja mitä on jo valmiina. Asusteet sen sijaan säilytän kuistin tankovaatekaapin ylähyllyillä laatikoissa ja kaapin päällä rottinkoreissa. Juuri otin noista laatikoista ja koreista käyttöön talviasusteet ja pakkasin niihin kesän ja välikauden. Kenkiä säilytetään kuistin ja eteisen liukuovikaappien (tankovaatekaapit) alaosissa sekä osittain myös vintillä ja varastossa. Tietyt vuodesta toiseen veljeltä toiselle siirtyvät kestovaatteet/klassikot, kuten duffelit, välikausi- ja talvikaupunkiparkatakit, tikkitakit ja windfleecet säilytän eteisen tankokaapissa ja pikkuvaatehuoneen tangolla. Hieman siis samaan tyyliin kuin ”satukaapissa” kauluspaitoja, liivejä, chinoja jne. Huippua, että sulla on tallessa 152cm haalari! Meidän 10v toivoo niin kovasti talvihaalaria pihaleikkeihin, mutta ainakaan vielä en ole onnistunut sellaista hänelle löytämään. Joitakin vuosia sitten POPillakin oli koko 152cm haalarissa, mutta ei tänä vuonna. Mukavaa päivää sinulle!

      • Milla says:

        Aivan mahtava systeemi! Meillä mennään ainoastaan pahvilaatikot/koko ja ulkovaatteet erikseen. Nuo asusteet ovat ihan arpomista…
        Muistelin nähneeni 152-kokoja haalareista viime vuosina ja piti käydä ihan katsomassa mid-season salen ohessa. Näytti olevan POPilla sekä Reimalla! Toki Reiman haalarien hinnat karkaavat. Mukavaa loppuviikkoa!

        • Miia says:

          Kiitos vinkistä! Tänään sainkin jonkun Reiman viestin, jossa kerrottiin heidän vastanneen toiveeseen isomman koon haalareista. Mutta apua miten kamalan värinen se oli! Anteeksi, jos joku toinen tykkää. JOtenkin sitä vain ajattelisi, että mitä isompaan kokoon mennään, sen pelkistetympi ja yksivärisempi olisi toimivin ratkaisu. Ja todellakin, hintakin oli jo melkoinen. Paikallisessa PoPin liikkeessä kysyin oikein erikseen myyjältä, että onko tänä vuonna haalaria koossa 152cm. Vastasi, että valitettavasti ei ole, mutta nyt kun sanoit, menin heti kurkkaamaan ja olihan siellä! Vaikka sekin haalari on monivärinen, niin väriyhdistelmä on mielestäni Reimaan verrattuna siedettävämpi ja hintakin hieman alhaisempi. Täytyypä jäädä kytikselle, jos tuosta sais vielä vähän pudotettua, niin saattaisi pojan toive toteutua. Kiitos tarkkaavaisuudestasi 🙂 Olen lajitellut nuo asusteet niin, että yhdessä laatikossa on kaikki hanskat, sormikkaat, lapaset jne. Yhdessä laatikossa puolestaan kaikki pipot. Kolmannessa laatikossa on lippikset, kesähatut ja huivit. Välttämättä ei tarvitse ottaa kerra kuin tietty laatikko alas. Olen vielä kirjoittanut laatikoiden päihin tussilla sisällön, jos en sattuisi muistamaan missä kolossa mikäkin vaate on. Silloin kun meillä oli kolme pientä lasta samaan aikaa ja kaksi hieman isompaa ja vaatekoot vaihtuivat tuontuostakin, ei meillä ollut aikaa eikä voimia laittaa vaatteita vintille kokojen mukaan. Vieläkin sieltä saattaa löytyä laatikko/säkki, jossa on neljää eri vaatekokoa. No, siitäkin vaiheesta selvittiin. Nyt olen iloinen, kun kuopuksen vaatteita ei tarvitse enää viedä vintille ja jotkut laatikot ovat sen myötä jääneet jopa tyhjiksi. Toivoa siis on, että vaatteet vähitellen vähenevät 😉

Vastaa käyttäjälle Miia Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *