Tule joulu kultainen, osa 1

0

Niin saapui jouluaaton aamu. Ei sellaisena kuin sen kuvittelin, mutta se saapui. Jo siitä saa olla kiitollinen.

Tänä jouluna näyttäisi toistuvan vuoden takaisen joulun kaava sairasteluineen, mutta ainakin toistaiseksi kuitenkin hieman paremmalla yhtälöllä eli olemme kaikki yhdessä kotona. Sekin on kiitosaihe.

Minun piti paketoida lahjat jo hyvissä ajoin, mutta tilanteiden muuttuessa se jäi aatonaattoon. Sekin on kuitenkin parempi kuin aatto tai sen vastainen yö.

Nykyään en pysty enää valvomaan. Ennen saatoin tehdä viimeisiä jouluvalmisteluja aamuyöhön asti. Muutaman tunnin yöunilla siitä sitten heräsin jouluaattoon. Ei sitä enää kiitos. Niinpä valitsen mieluummin sen, että jouluaattokin on päivä ja iltaan on vielä matkaa. Aattoaamuna ehtii vielä tehdä monta juttua. Toki haaveilen yhä siitä, että saisin aattoaamuna herätä “täydelliseen joulukotiin ja tunnelmaan”, mutta tiedän myös sen, että ei joulu ole siinä. Se on ihan jossain muussa.

Aatolle jäikin vielä alakerran kuusen koristelu, joka ehti eilen saada puvukseen vain valot. Kuusi oli tarkoitus koristella jo aiemmin, mutta meillä ei ollutkaan siihen valoja. Kummallinen asia, joka aina silloin tällöin jouluisin tapahtuu. Vuosi on liian pitkä aika muistamaan, menivätkö ne viime vuonna rikki vai onko ne kenties laitettu jonnekin olevinaan viisaaseen säilytyspaikkaan erilleen muista valoista. No, Citymarketista löytyi vielä uudet valot puoleen hintaan ja vieläpä edellisiä enemmän ledejä sisältävät, joten olen tyytyväinen.

Lahjat jäivät siirtämättä kuusen alle, sillä se pitää ennen sitä koristella. Mutta lahjat sain kuitenkin paketoitua ja siitäkin olen kiitollinen.

Alakerta vaatii vielä järjestelytoimia, sillä paketointitarvikkeet pitää siivota paikoilleen, samoin kaikki muut ylimääräiset tavarat. Se lienee kuitenkin vain noin puolentunnin työ.

Useimmiten pyrin kattamaan joulupöydän jo edellisenä päivänä, mutta koska paketointi oli siirtynyt sille päivälle ja tein sen tänä vuonna ruokapöydän ääressä, jäi pöydän juhlakuntoon saattaminen myös aatolle. Se onkin minulle yksi mieluisimmista puuhista, joten odotan kovasti pääseväni siihen vaiheeseen. Ihan pian.

Sitten onkin vuorossa joulusauna, joulurauhan julistus, joulupuuro, joulukahvit, jouluateria ja joululahjat. Joulukirkko jää tänäkin vuonna valitettavasti väliin sairastumisten vuoksi, mutta sille ei voi mitään.

J O U L U <3

Christmas evening checklist muistuttaa lempeästi tärkeistä jouluaaton muistettavista asioista. Mitkä niistä ovat sinulle tärkeitä? Mitä lisäisit omalle listallesi?

Eilen paketoidessani lahjoja, kuuntelin samalla joululauluja ja join glögiä. Kynttilä paloi vieressä ja ehti jo vaihtua uuteenkin ennen kuin olin valmis. 

Tuttuun tapaan kaivoin esille peltiset joulukorttirasiani käyttääkseni jälleen samoja kortteja pakettikortteina. Samoin Riviera Maisonin rottinkilahjatkorit pääsivät tänäkin vuonna käyttöön. Viime joulun jälkeisestä alennusmyynnistä tilasin vielä kaksi koria lisää, joten nyt meillä on niitä yksi jokaiselle perheenjäsenelle. Kaikki ovat eri kokoisia. Kuution mallisia on kolme, sydänpohjaisia kaksi ja lieriön muotoisia kaksi. Samanmuotoiset ovat keskenään eri kokoisia.

Muitakin laatikoita (esim. Newbien vahvaa tekoa olevat lahjalaatikot) ja vahvemmasta paperista tai kartongista tehtyjä lahjapusseja ja -kasseja käytän uudelleen vuodesta toiseen. Monen niiden sisältä löytyi tänäkin vuonna jo valmiiksi pakettinauha ja kortti lahjansaajan nimellä. Pojat tietävät avata lahjat varovasti, että saan jälleen poimia lahjanauhat, kortit ja laatikot uudelleen käytettäviksi.

Yksi asia minulla on vielä haaveena ajatellen lahjapaketointia. Halusin tehdä lahjapussukoita kauniista kankaista. Niitä voisi sitten käyttää vuodesta toiseen yhä uudelleen ja uudelleen eikä tarvitsisi edes miettiä niiden repeämistä tai rikkoutumista. Yksivärinen valkoinen kangas olisi kiva, samoin joku tähtikuvioinen. Lisäksi toivoisin kaunista jouluista kangasta Belle&Boolta. Pussukat olisi helppo ommella itse. Ehkä vielä joskus.

Tänä vuonna meidän joulusta tulee poikkeuksellisesti hyvinkin kultainen. Lisää kultaisen joulun postauksia on toivottavasti luvassa vielä joulun jälkeen, mikäli itse pysyn terveenä.

Siunausta sinun ja perheesi jouluun!

Äidin joululahjatoiveita

0

Saattaapi tulla liian myöhään nämä tämänvuotiset joululahjatoiveeni. Toisaalta toiveeni ovat yleensä hyvin pitkäikäisiä ja koska niitä ei voi mitenkään kaikki toteuttaa kerralla, on ihan kiva pitää niitä täällä “tallessa”. Nytkin kurkistelin aiempia syntymäpäivä- ja joululahjatoiveitani vanhoista postauksista ja moni niistä on edelleen ajankohtainen. Mukava oli myös samalla huomata, miten osa toiveista oli jo toteutunut.

Olen jo useamman vuoden haaveillut kotitossuista ja nähtyäni tänä syksynä nämä Shepherdin Engla-ballerina-lampaannahkatossut, tiesin heti, että ne lisään toivelistalleni. Kuljetan yleensä kaikkialle mukanani villasukkia, jotka käyvät tossujen asemasta. Tiettyihin paikkoihin olisi kuitenkin mukavampi ottaa enemmän sisäkenkää muistuttavat jalkineet ja nämä ovat mielestäni kuin tehdyt sellaiseen käyttöön. Toki siis pääasiassa ihan kotona ajattelin näitä käyttää.

Nämä kaksi mielestäni kaunista neuleohjetta löysin jo viime kesänä Knitting for Olivelta. Olen ostanut näihin jo langatkin valmiiksi syksyn lankatarjouksesta, mutta ohjeet vielä puuttuvat. Verkkokaupasta ostettavat ohjeet sopisivat hyvin viime hetken lahjaksi, sillä niiden vuoksi ei tarvitse lähteä kauppojen ruuhkiin eikä edes noutaa pakettia postista. Lisäksi ne ovat edullinen lahjavaihtoehto ja tukevat käsityöalan ammattilaista. Valitettavasti kumpikaan ohje ei ole saatavilla suomeksi, mutta ruotsinkielinen onnistunee.

Samalta tekijältä on ilmestynyt tänä syksynä myös neuleohjekirja, jonka olen lisännyt toivelistalleni. 

Muutamasta suunnittelemastani kaarrokeneuleesta sen sijaan puuttuu vielä osa langoista.

Yhtenä lahjatoiveenani voisikin olla kuusi kerää ruskeaa (mix 05) ja kuusi kerää luonnonvalkoista (uni colour 01) Drops Air -lankaa.

Piironki myy näin joulun alla pakettihintaan silkkistä tyynyliinaa ja unimaskia Tämä ivory sävy olisi mieleeni. Beigekin toki kävisi. Unimaskin meinasin jo ostaa itse itselleni käydessäni Helsingissä, mutta se jäi kuitenkin sillä kertaa ostamatta, koska pakkaukset olivat jotenkin epäsiistejä tai kolhiutuneet. Itse tuote oli kuitenkin miellyttävä.

 

Monen muun tavoin olen ihastunut näihin pieniin valkoisiin &Klevering-talolyhtyihin. Näitä olisi mukava kerätä vähitellen lisää. Melko hyvän valikoiman löysin SisustusVillaVilhelmiinasta. 

 

 

Kuvatessa on silloin tällöin vaarana, että kameran akku loppuu kesken kuvausten tai se on unohtunut ladata ennen kuvauksia. Niinpä olen monesti ajatellut, että kunpa olisi käytössä myös toinen akku.

Pojilta olen toivonut lahjaksi lisää näitä Citymarketin tarjouskampanjalla myymiä Marimekon Kuusikossa-astioita. Niiden suhteen näyttää kuitenkin huonolta, sillä kuten jo aiemmin kerroin, ovat kaupan hyllyt olleet niiden osalta jo useamman viikon ajan tyhjillään. Toivottavasti näitä tulisi vielä myöhemmin lisää.

Mitä sinä toivot?

Tarkennus: Enkä siis tietenkään ajattele näitä kaikkia kerralla saavani.

Strömsö-joulupaita

0

Siitä asti, kun olen tehnyt ensimmäisen Strömsö-villapaitani kesällä 2021, olen haaveillut saavani tehdä sen jollekin punavalkoisena – joulupaitana. Nyt tuo haaveeni on toteutunut!

Olen tehnyt useita Strömsö-villapaitoja lahjaksi. Tällä kertaa, kun ajattelin lahjan saajaa, nousi heti mieleeni, että nyt, nyt voisi olla punaisen neuleen aika. Ilokseni värivalintani osui oikeaan, sillä lahjan saaja kertoi punaisen olleen hänen värinsä pikkutytöstä lähtien.

Kun tekee lahjan yllätyksenä, jännittää aina, osuuko väri- ja kokovalinta oikeaan. Monesti hieman muuntelen neuleen valmiita mittoja yhdistelemällä kahden eri koon ohjeita toisiinsa. Esimerkiksi tässä punaisessa Strömsö-villapaidassa käytin pohjana S-koon silmukkamääriä, mutta tein sekä helman että hihojen pituudet M-koon pituusmittojen mukaan. Langaksi valikoitui tuttu Dropsin Karisma-villalanka. Punainen on sävy numero 18 ja valkoinen 19.

Luin tuon ensimmäisen Strömsö-villapaitapostaukseni, jossa en vielä tiennyt miten iholleni sopii Karisma-lanka. Aluksi jouduinkin käyttämään alla aina pitkähihaista paitaa, mutta neuleen pehmetessä se ei enää ole ollut tarpeen. Olen siis ihan sanan konkreettisessa merkityksessä käyttänyt omaa Karisma-langasta tekemääni Strömsö-villapaitaa yötä päivää. Illalla jos on ollut kylmä (mulla on usein kylmä), olen saattanut mennä nukkumaankin villapaita päällä. Jos haluaa vielä vähän pehmeämmän neuleen, suosittelen valitsemaan Dropsin MerinoExtraFine-langan. Se ei kutita yhtään! Siitä olen tehnyt sekä lasten että aikuisten neuleita ja muunmuassa oman Strömsö-mekkoni. Kaikkein mieluiten kuitenkin neulon Strömsö-villapaidat Karisma-langalla. 

Haave toteutuneesta punaisen Strömsön neulomisesta sopi vallan mainiosti myös siihen, että laskujeni mukaan kyseessä on 25. neulomani Strömsö-tröja. Suunnilleen saman verran olen tehnyt muita kaarrokeneuleita.

Minkä värisen villapaidan sinä haluaisit?

Ps. Kolme yötä jouluun on…

Puurojuhla

0

Eräänä joulunalustoivepostauksena oli kattaukset. Sellaisia postauksia olenkin vuosien varrella tehnyt aika monta. Ja kuten Instagramin tarinoissa kerroin, on kauniisti kattaminen minulle tärkeä asia joulussa. Eihän se toki pakollista ole ja ilman sitäkin joulu tulee, mutta jos siihen vain on käytettävissä aikaa ja mahdollisuutta, niin sen mielelläni esteetikkona teen.

Kuten muihinkin juhliin, niin myös jouluun, toivon löytäväni jonkin punaisen langan kattauksia ja lahjojen paketointia ajatellen. Jouluisin lankana toimii useimmiten jokin tietty väri. Vaikka meillä onkin pääasiassa kotona sama värimaailma kesät talvet, saattaa jokin tietty väri nousta enemmän teemavärin rooliin. Täksi jouluksi tuoksi väriksi nousi jo muistaakseni syysloman tienoilla kulta. (Se tosin ei kuulu normaalien arkivärien joukkoon.) Niinpä olenkin sitä silmällä pitäen tehnyt mielessäni valmisteluja joulua varten. Jos vain ehdin, teen vielä erillisen postauksen asiasta. Tästä postauksesta löytyy kuitenkin jo jonkin verran elementtejä siihen.

Koska en ole varma, ehdinkö enää tehdä ennen joulua postausta varsinaisesta joulukattauksesta, päätin jakaa tänne blogiin kuvia meidän ensimmäisen adventin puurojuhlasta. Osaa kattauksen tarvikkeista olen ajatellut käyttää pöydässä myös jouluaterialla.

Pikkupoikien syntymäpäivät olivat jo syyslokakuussa, mutta niiden järjestäminen silloin epäonnistui. Niinpä päätimme yrittää vielä kerran. Ajankohdaksi valitsimme ensimmäisen adventin aaton ja teemaksi puurojuhlan. Sinänsä hassua, että valitsin myös postauksen otsikoksi puurojuhlan, sillä puuroa ei tyhjiä lautasia lukuunottamatta näy lainkaan kuvissa.

Päädyin kattamaan pöydän tällä kertaa niin, että kaikki oli valmiina pöydässä. (Paitsi se puuro!) Koska olemme jo vuosien ajan pitäneet pikkupoikien kummimummisynttärit kaikille samaan aikaan, on vieraita yleensä niin paljon, ettemme millään mahdu kaikki samaan aikaan pöytään. (Meitä kun on jo omastakin takaa seitsemän.) Olemmekin tehneet sen suhteen vuosien varrella monenlaisia ratkaisuja ja aina on syöminen onnistunut. Tällä kertaa kävi kuitenkin niin, että juhlien ajankohdan vaihtumisen (ja sairastumisten) vuoksi vierasjoukko kutistui lopulta hyvinkin pieneksi. Päätimme kuitenkin, että juhlia ei enää siirretä, koska mistä tietäisimme, mitä ongelmia seuraavaan ajankohtaan ilmenisi. Positiivinen asia olikin sitten se, että vuosien tauon jälkeen mahduimme kaikki samaan aikaan samaan pöytään ja vieläpä tarjoiluineen kaikkineen.

Kattauksen pohjana on valkoinen pellavaliina. Mietin myös beigeä ja tummanruskeaa, mutta koska sopivaa ei löytynyt, päädyin tuttuun ja turvalliseen valkoiseen. Koska tummanruskean ja kullan yhteinen liitto houkuttaa minua edelleen, toivon vielä joskus löytäväni sopivan liinan siihen. En siis suinkaan ole ajatellut, että kullanväriset yksityiskohdat jäisivät kertakäyttöisiksi. Itseasiassa kulta on toiminut meidän juhlissa ennenkin punaisena lankana, nimittäin esikoisen ylioppilasjuhlissa. Tässä vielä erillinen linkki niiden juhlien kattaukseen ja tarjoiluihin.

Takaisin puurojuhlaan. Ihastuin kovasti Marimekon Kuusikossa-sarjan kullanvärisiin tuotteisiin jo kaksi vuotta sitten. Silloin maltoin ostaa vain servettejä ja kolme pientä lautasta. Ne voit nähdä tässä jouluaaton kahvikattauksessa. Tänä syksynä Citymarketteihin tuli myyntiin Marimekon Kuusikossa-kuosin tuotteita, joista ihastuin beigeihin (kultaisiin) mukeihin, lautasiin ja tarjottimiin. Voisin toki ottaa myös lakanat, mutta kaikkea ei vaan voi saada. Mietin pääni puhki, miten voisin malttaa ostaa noita mukeja ja lautasia. En halunnut niitä vain muutamaa, vaan niitä pitäisi olla vähintäänkin omalle perheelle. Päädyin siihen, että ostan niitä joko kymmenen tai en yhtäkään. Samalla päätin kuitenkin jäädä odottamaan edes pientä aleprosenttia. Yllätyksekseni näinkin jossakin vaiheessa mainoksen, jossa noita Kuusikossa-tuotteita myytiin -40 prosentin kampanjahinnalla. Silloin ei voinut enää jäädä aikailemaan. Onneksi olin ennakoinut ostostani ja myynyt samalla hinnalla Marimekon kymmenen Samovaari-mukia ja -lautasta, joten rahat (ja tilaa astiakaapissa) oli jo valmiina odottamassa. Ajattelin toivoa samalla muutaman mukin ja lautasen lisää yhteisenä joululahjana pojilta. Kampanjan piti kestää jouluaattoon asti, mutta harmikseni kaupan hyllyt ovat olleet noista astioista tyhjinä jo useamman viikon. Taidanpa siis jäädä ilman toivomaani joululahjaa. Onneksi kuitenkin sain edes nuo kymmenen. Uudet astiat pääsivät ensimmäistä kertaa käyttöön puurojuhlaan. Jatkossa olenkin ajatellut, että niitä käytettäisiin nimenomaan joulun ja talviajan kattauksissa.

Katoin pöytään valmiiksi Teeman isot valkoiset lautaset puuroa varten (Hallan-puurokulhoja meiltä löytyy vain seitsemän, joten ne eivät olisi riittäneet kaikille). Puuro tarjoiltiin Pentikin Halla-sarjan suuresta kulhosta. Mieheni kiersi pöydän ympäri sitä jokaiselle tarjoilemassa. Linkistä pääset näkemään parin vuoden takaisen jouluaaton joulupuuro-kattauksemme, jossa on myös tuo kyseinen Hallan puurokulho ja aina jouluisin käytössämme oleva puinen puurokauha kulkusineen. Glögiä lisukkeineen tarjoiltiin Kuusikossa-mukeihin. Maitoa, vettä tai mehua oli mahdollista juoda Hobstar-juomalaseista. “Kultaiset” ruokailuvälineet, eli tässä kattauksessa iso ja pieni lusikka, pääsivät niin ikään ensimmäistä kertaa käyttöön.

Kun puurolautaset kerättiin pois, jäi tilaa vieressä odottavalle kahvikupille ja edessä odottavalle Kuusikossa-lautaselle kahvi- ja kakkukattausta varten. Kuusikossa-tarjottimet osoittautuivat näppärän kokoisiksi paitsi toimia alustoina mausteille ja lisukkeille sekä sokerille ja maidolle, niin myös liikuteltaviksi ympäri pöytää. Pitkän pöydän haasteena kun on se, että kaikki ei voi olla jokaiselle helposti saatavilla. Nämä tarjottimet ovat mielestäni muutenkin todella kivoja ja käteviä vaikkapa aamupalakattauksiin ja niitä olisikin mukava hankkia jokaiselle perheenjäsenelle oma. Toimisivat muuten myös tosi hyvin elokuvaillan tarjoiluille niin, että jokainen saisi yhden tarjottimen omille herkuilleen.

Piparkakuilla ja Vihreillä Kuulilla olevat “kultaiset” tähdenmuotoiset tarjoiluvadit olivat kuin meille tehdyt. Ne ovat Riviera Maisonilta. Useaan otteeseen Instagramin tarinoissa vilahtaneet “kultaiset” kynttilänjalat olen myös hankkinut tätä “kultaista joulua” silmällä pitäen. Havuköynnökset ovat Zicoksesta parin kolmen vuoden takaa ja pienet kuuset puolestaan Ikeasta tänä syksynä.

Alun riisipuuron ja glögin lisäksi tarjolla oli myös muita jouluisia herkkuja, kuten piparkakkuja, joulutorttuja ja Vihreitä Kuulia. Ehdotin pojille kakuksi glögikakkua, mutta se ei mennyt läpi. He halusivat syntymäpäiväjuhliin ehdottomasti täytekakkua. Niinpä tilasin työkaveriltani “Kuusikossa-kakun”. Kuljetuksen aikana kakun sivulla olevat kuuset lähtivät hieman “matkustamaan”, mutta se ei onneksi vaikuttanut makuun.

Siirtäessäni kuvia kamerasta tietokoneelle, jotenkin hätkähdin tätä kuvaa. En ole tainnut kovin usein tästä kuvakulmasta kuvia ottaa. Tämä on siis kuvattu ruokailuhuoneen päätyikkunalta ruokailuhuoneen läpi olohuoneeseen pysähtyen meidän nykyisen makuuhuoneen lasiparioviin.

Ihanaa jouluviikkoa juuri sinulle!

Tähtipoikien talossa viisi vuotta

0

Tämä vuosi on ollut varsin poikkeuksellinen blogini suhteen. Peräti kolme kuukautta on jäynyt täysin ilman postauksia. Oikeastaan voisi sanoa, että neljä, sillä elokuun ainut postaus ei juurikaan mene postauksesta. 

Postausaiheita olisi kyllä ollut ja huomaan monesti pysähtyneeni miettimään, että tämä pitäisi kirjoittaa blogiin ja ajatuksissani olen sen lähes yhtä monesti tehnytkin. Ajanpuutetta en voi myöskään syyttää. Minulla on tällä hetkellä oikeastaan paljonkin aikaa, mutta voimia puolestaan vähemmän. Se lienee kuitenkin ensimmäinen konkreettinen syy postausten vähenemiselle. 

Toinen todellinen syy on sitten kaikenlaiset tekniset haasteet. Blogiini oli nimittäin kaikista varotoimista huolimatta päästy hyökkäämään ja sotkemaan sisältöä. Miehelläni oli kyllä varmuuskopiot, mutta edelleen puuttuu muutama asia aiempaan nähden. Blogi kuitenkin toimii. Ulkoapäin kohdistuneen hyökkäyksen lisäksi ongelmia ovat aiheuttaneet suuret valokuvamäärät sekä tietokoneellani että puhelimellani. Kaikki laitteet ovat käytännössä tukossa kuvien vuoksi. Koska kuvia on pitänyt poistaa, ei jo valmiiksi postauksia varten tallennettuja (vielä käyttämättömiä) kuviakaan ole ollut käytössä. Tätä kirjoittaessanikaan ei näitä haasteita ole vielä täysin selätetty, mutta ne ovat kuitenkin työn alla.

Tässä epämääräisyydessä pääsi Tähtipoikien talossa -blogin viisivuotissyntymäpäiväkin täysin unohtumaan. Sellainen oli joulukuun ensimmäisenä päivänä. Aloitin blogin joulukuussa 2018 adventtikalenterilla, jota jatkoin neljä ensimmäistä vuotta. Olisin kovasti toivonut voivani jatkaa sitä ihan joka vuosi, mutta toistaiseksi oli pakko luovuttaa sen suhteen. Nyt onkin meneillään toinen joulukuu ilman blogiadventtikalenteria. Ehkä vielä joskus.

Onnea siis blogille ja samalla kiitos kaikille lukijoilleni näistä vuosista! Edelleen jatkan kirjoittamista, mutta stressivapaasti. Se on ihan ykkössääntöni. Toisaalta en voi sanoa tunteneeni blogini vuoksi stressiä kuin ajoittain adventtikalenteria tehdessäni eli päivittäin postatessani ja vieläpä vuoden pimeimpään aikaan, jolloin kuvien ottaminen on kovin haasteellista. Noinakin aikoina päällisin tunne on ollut ilo, ilo blogin pitämisestä. En tiedä, miten muuten olisin tämän pitämistä edes jatkanut vuodesta toiseen. Tuon ilon lisäksi motivaatiota tuo vuorovaikutus lukijoideni kanssa joko täällä blogissa kommenteissa tai sähköpostitse tai sitten Instagramissa kommenteissa tai yksityisviesteinä. 

Siinä missä blogi toimii ilontuojana, tuo se myös tietynlaista struktuuria elämääni. Se auttaa jäsentämään tiettyjä asioita ja tallentamaan muistoja, tapahtumia, reseptejä jne. Vaikka blogiin ei kaikkea tulekaan kirjoitettua yksityiskohtaisesti, kätkee se silti sisälleen myös ne monet kirjoittamattomat asiat. Se tarjoaa omalta osaltaan myös kiinnekohtia moniin jo tapahtuneisiin asioihin ja tuo ne uudelleen tähän päivään.

Tänään havahduin siihen, että vaikka mielestäni onnistuin aloittamaan jouluvalmistelut tänä vuonna riittävän ajoissa, olen jotenkin tuudittautunut siihen, että ne olisi jo tehty. Niin ei kuitenkaan ole. Vaikka saimme kodin ulkoisesti joulukuntoon ensimmäiseksi adventiksi, pysähtyivät jouluvalmistelut käytännössä siihen. Lahjat olimme hankkineet pääosin hyvissä ajoin, mutta ne jotka silloin jäivät puuttumaan, puuttuvat yhä. Ruokakaupan ostoslistaa ei ole laadittu eikä joululeivonnaisia leivottu. Lahjat pyörivät olohuoneen ja makuuhuoneen nurkissa postin pahvilaatikoissa. Pakentointitalkootkin siis odottavat talkoolaisia.

Stressaamaan en kuitenkaan suostu. Vanhat kokemukset kertovat, että joulu on tullut huomattavasti vähemmälläkin. Viime vuonna kaksi perheenjäsentä vietti joulun sairaalassa ja kotonakin vallitsi yli kuukauden ajan sairastupa. Tälle vuodelle hartain toiveeni onkin, että saisimme olla terveenä ja etenkin, että saisimme olla yhdessä perheenä joulun. Se, onko glögikakku valmiina aatoksi vai vasta välipäivinä, ei tuo ratkaisevasti joulua. Joulun sanoma ja perheen yhdessäolo sen sijaan tuovat todellisen joulun. Toisaalta viime joulu osoitti, että joulu tuli silti, vaikka perhe ei voinutkaan olla yhdessä koolla.

Olen lukenut tänä vuonna kuopukselle Marian pieni aasi -kirjaa. Saman kirjan pohjalta olen tehnyt myös uskonnon tunneille pienen Power Point -esityksen. Ehkäpä tämän aiheen myötä olen pohtinut jälleen Marian osaa. Siinä missä me valmistaudumme lastemme syntymään rakentamalla kotipesäämme valmiiksi pienokaista ja hänen syntymäänsä varten, joutuikin Maria lähtemään pois kotoaan kohti tuntematonta. Hän ei voinut ottaa edes mukaansa juuri mitään itsensä ja vauvan syntymähetkellä ja välittömästi syntymän jälkeen tarvitsemaa. Silti hän oli niin rohkea, että lähti matkaan, vaikka tiesi vauvan syntyvän pian. Tähän pohjaten en voi olla ajattelematta, että joulun ja Joulun Lapsen vastaanotto vaatisi meiltä täydellisiä järjestelyjä ja valmisteluja. Hän, joka syntyi eläinten asumukseen ja joka syntymänsä jälkeen kapaloitiin eläinten syöttökaukaloon, ei voi vaatia tänäkään jouluna meiltä puunattuja nurkkia eikä notkuvia pöytiä, puhumattakaan lahjaröykkiöistä kuusen alla. Monesti tuo kaikki ihmisen rakentama muodostuu jopa esteeksi vastaanottaa todellinen joulun sanoma tai ainakin se on vaarassa sitä vääristää. Joulun sanoma on tarkoitettu kaikille olosuhteista huolimatta. Kukin tahollaan saa päättää, haluaako ottaa sen vastaan. Tässä maailman ajassa niin moni muukin kilpailee tuon paikan täyttämisestä.

Sain muutaman jouluaiheisen toiveen postauksiin, jotka yritän saada viimeisellä jouluviikolla ainakin osittain toteutettua.

Ihanaa kolmatta adventtia!