Pääsiäiskorit 2021

Moni ei ehkä halua enää palata pääsiäiseen, mutta koska haluan koota myös vuoden 2021 pääsiäisjuttuja tänne blogiin itselleni muistoksi, niin tiedossa on vielä muutama pääsiäisaiheinen postaus. Tein pojille tänä vuonna sisälle munajahdin, jossa olin piilottanut tiettyihin tiloihin aina kuhunkin kaksi keltapohjaista kartonkilappua, joissa oli pääsiäisaiheinen kysymys. Vastattuaan kysymykseen erilliselle lomakkeelle, sai ottaa koriinsa paikan päältä löytyneen pääsiäisherkun. Pojat kiersivät rataa pareittain (esikoinen ei päässyt käymään juuri silloin) ja lopuksi saivat jakaa saamansa herkut tasan keskenään. Sen jälkeen tarkistin vastaukset ja vuorossa oli vielä varsinaiset pääsiäisyllätykset eli korit ja isot pahvimunat (isoille pojille).

Pääsiäiskorit koostuivat tuttuun tapaan samoista aineksista kuin ennenkin eli ”pohjana” jokaiselle pikkupojalle oli tällainen valkoinen rottinkikori, johon oli kiedottu kullekin oma rusetti ja siinä roikkui Pentikin pupukoriste. Kunkin koriin tuli täytteeksi sama Fabelabin pääsiäisaiheinen (tipu, pupu ja lammas) kangaspussi kuin aiempinakin vuosina sekä Mailegin peltiset pääsiäismunat ja kuopukselle peltinen Petteri Kaniini -muna.

Poikien pääsiäiskoreista löytyi melko samanlaiset yllätykset. Tässä yllä on ensin kuopuksen kori. Kuten kerroin Lelulaatikoilla -postauksessa, niin tein Schleich-tilauksen alekampanjan aikaan. Kuopuksen koriin päätyivät Schleichin susipakkaus ja kaninhäkki kaneineen ja tarvikkeineen. Lisäksi yllätysten joukosta löytyi pääsiäisajan puuhavihot tarroineen, yksi Lyran erikoiskynä ja jo loppuvuodesta nämä pääsiäiskorit mielessäni Pii Poosta tilaamani pieni Lego Creatorin pääsiäisaiheinen pussi. Suklaayllätykseksi riitti tällä kertaa pieni lammassuklaa. Jemmakaapistani löytyi lisäksi Lidlistä jo pari vuotta sitten ostamani puiset ruokapakkaukset, jotka päätin sujauttaa mukaan yllätykseen, koska pojat ovat taas innostuneet leikkimään Ruusuritarilla kioski- ja kahvilaleikkejä. 

Jääkarhupojan korista löytyi aikalailla samoja juttuja. Schleich-paketteina olivat kanala ja hieman erilainen pupujen aitaus, jossa on pupujen lisäksi myös marsuja. Puuhavihot ja Lidlin ruokapaketti olivat myös erilaiset.

Nallekarhun korista paljastui Schleichin koiria tarvikkeineen. Nuo Lyran kynät olen ostanut Tampereelta Miraakkelista. Tilasin poikien joulukalneteriinkin sieltä puuttuvia värejä Lyran puuväreistä ja oli tarkoitus tehdä niistä postauskin, mutta se on jäänyt. Ehkäpä vielä löydän silloin ottamani kuvat ja teen postauksen. Näissä pääsiäiskoreissa näkyvät Lyran kynät eivät ole ihan tavallisia puuvärejä, vaan ne ovat vesiliukoisia Groove Trible -kyniä. Emme ole näitä koskaan aiemmin käyttäneet, joten en osaa vielä kertoa niistä kokemuksia. Pääsiäisaiheiset puuhakirjat ovat tuollaisesta Pupun iloisesta puuhapakkauksesta, jonka olen ostanut ehkä vuosi pari sitten ihan vain Citymarketista. Pakkaukseen kuuluivat myös nuo tarra-arkit.

Pääsiäisen aikana kirjoiteltiin paljon turhan muovikrääsän ostamisesta lapsille muunmuassa pääsiäismunayllätysten muodossa. Ymmärrän täysin tuon ajatuksen noiden puheiden ja kirjoitusten takana enkä itsekään suosi kertakäyttökulttuuria. Olen kuitenkin (ja tiedän monen kollegani myös) keksinyt noille pienille muovileluille jatkokäyttöä monissa toiminnallisissa koulutehtävissä. Schleichit sen sijaan ovat hieman arvokkaampia ja kestävämpiä leluja ja niitä olen mielelläni meille ostanut jo kahdenkymmenen vuoden ajan. Toisaalta en usko, että niitäkään ostaisin,  jos niillä ei leikittäisi tai ne eivät olisi laadukkaita ja kestäviä. Voinkin kertoa, että meillä on viime päivät leikitty vuorotellen kanileikkiä (ja ylipäätään maatilaleikkiä, jonne sudetkin ovat yrittäneet päästä vierailulle) ja kauppaleikkiä. 

Sinä iltana, kun pääsiäiskorit oli annettu ja lapset menneet jo vuoteisiinsa, tuli kuopus takaisin alakertaan, kiipesi syliini ja sanoi: ”Äiti, nuo pääsiäisyllätykset olivat tosi kivoja. Mä tykkäsin tosi paljon noista Schleichin kaneista. Kiitos niistä.” Kuopus sai tänä pääsiäisenä muitakin pupuaiheisia yllätyksiä. Katsotaan päätyvätkö ne postaukseksi asti 😉 Seuraavana aamuna hän oli hiipinyt hiljaa, muiden vielä nukkuessa, isoveljensä huoneeseen jatkamaan tuota samaa eläinleikkiä. Eskarin jälkeen leikki käynnistyy heti käsienpesun jälkeen. Ollapa vielä lapsi ja saada heittäytyä leikin ja mielikuvituksen maailmaan vailla huolen häivää!

Tänään on aivan ainutlaatuinen päivä, nimittäin mummani ja poikien isomumma täyttää 96 vuotta! Onnea hänelle! En voi olla miettimättä, miten kovin erilaisia lasten leikit olivat hänen lapsuudessaan verrattuna nykylapsiin. Toisaalta uskon, että tietyt leikit ovat jo lapsen psykologisen kehityksen näkökulmasta säilyneet hyvinkin samanlaisina, mutta esimerkiksi lelujen määrässä on tapahtunut valtava muutos puhumattakaan erilaisten laitteiden tuomassa roolissa ja kilpailussa ylipäätään leikkiin käytetystä ajasta. Vaalikaamme siis lasten mahdollisuutta saada leikkiä niin kauan ja niin paljon kuin mahdollista.

Pieni pääsiäispostaus

Ajattelin tulla edes vähän huikkaamaan tänne blogiin ja toivottamaan hyvää pääsiäistä! Valitettavasti joudutte tänä vuonna tyytymään pääasiassa jälkijättöisiin pääsiäispostauksiin. Koska pikkupojat kurkkivat aina silloin tällöin blogiini, en ole halunnut paljastaa etukäteen pääsiäiskorien sisältöä. Ilokseni olen kuitenkin huomannut, että olette löytäneet vanhat pääsiäispostaukseni. Toivottavasti ne ovat tuoneet riittävästi iloa ja inspiraatiota pääsiäisen aikaan. Olkoon sitten nuo mahdolliset jälkijättöiset pääsiäispostaukseni inspiraatioksi ensi vuonna.

Sain kauniin lahjan pääsiäiseksi. Niin kauniin, etten malttanut avata sitä ennen kuin olin ottanut siitä muutaman kuvan.

Pajunoksista taiteltu kori on kummitätini tekemä. Se on ollut minulla jo yli 20 vuoden ajan. Otan sen esille joka vuosi pääsiäisenä. Minulla on samanlainen myös hieman isompana. Usein pidän näissä koreissa pääsiäisenä Aarikan värkkäitä puumunia, mutta nyt koriin pääsivät nämä valkoiset oikeat munankuoret, puhalletut munat. Muistan miten lapsena puhalsimme ja maalasimme munia. En ole tainnut koskaan kokeilla sitä omien lasteni kanssa. Täytyypä muistaa ensi vuonna. Lapset voisivat koristella munat vaikkapa pääsiäiskattausta varten.

Pääsiäisloman alkajaisiksi leivoin suklaakakkua. Koristeeksi riitti muutama pääsiäiskarkki. Mieheni teki vielä tuttuun tapaan porkkanakakkua, mutta sitä on tarkoitus syödä vasta tänään, joten kuvia on tulossa mahdollisesti myöhemmin.

Pääsiäismunajahti jäi tänä pääsiäisenä viimeiseen lomapäivään ja oikeastaan siitä syystä ajattelinkin vinkata teille ilmaisesta materiaalista, jos haluatte järjestää vielä loman loppuun pienen pääsiäisvisailun.

Tehtävät löytyvät Open Inno -sivuilta ja valikosta materiaalit löydät muunmuassa ilmaisen pääsiäistehtäväpaketin. Tehtävät on suunnattu koulumaailmaan, mutta mielestäni tällaisia juttuja voi tehdä myös kotona.

Meillä on kotona väritulostin, mutta tämän olisi hyvin voinut tulostaa myös mustavalkoisena. Mies toi kauppareissultaan keltaisen kartongin, johon ajattelin nämä tehtävät yksittäisinä suikaleina liimata. Luulenpa, että tehtävät tulevat liittymään joten tämänpäiväiseen munajahtiin.

Palmusunnuntai

Palmusunnuntai aloittaa hiljaisen viikon. Reilu 2000 vuotta sitten ihmiset heiluttelivat palmunoksia, kun Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin pääsiäisjuhlille. Meillä palmunoksat ovat vaihtuneet pajunkissoihin ja niiden heilutteluun virpomalla. Korona-aika tosin sulkee tuon mukavan perinteen lapsilta jo toiseksi vuodeksi peräkkäin. Varsinaisestihan tiput, puput ja suklaamunat eivät liity pääsiäisen todelliseen sanomaan, mutta kun tarkastelee asiaa hieman tarkemmin, löytää kuitenkin yhteyden niiden väliltä. Tuosta yhteydestä olen maininnut jo aikaisemmin tässä postauksessa. Siinä kerrotaan myös hieman tarkemmin hiljaisen viikon tapahtumista esittelemällä ne lastenraamattujen valossa. Tiput ja vihreä ruoho tuovat esille uuden elämän, joka välittyy keskeisenä myös pääsiäisen todellisessa sanomassa.

Viime viikonloppuna sain inspiraation kehitellä pienen pääsiäispupuvirkkauksen, jonka ohjeen haluan teille lukijoillekin jakaa. Tämä pupu on suunniteltu munanlämmittimeksi tai kätkemään suklaamunia. Näitä voisi myös piilotella puutarhaan tai ympäri kotia ja lapset voisivat käydä niitä etsimässä. Pupun alta tai sisältä voisi sitten löytyä erilaisia tehtäviä tai vinkkejä seuraavasta vihjeestä tai tietenkin siellä voisi olla piilossa suklaamunia ja muita pääsiäisyllätyksiä. Erään aiemman vuoden munajahti löytyy linkistä. Pääsiäisen jälkeenkin nämä käyvät hyvin aamupala- tai syntymäpäiväaamun kattaukseen. Mallista voisi kehitellä myös muita eläinhahmoja.

Inspiraation ja idean virkattuun pupumunanlämmittimeen sain tästä vanhasta Anna-Mari Westin pääsiäiskortista. Idea ei siis täysin ole omani, mutta ohjeen kehittelin itse.

Käytin pupujen virkkaamiseen Novitan Cotton soft -lankaa eli samaa, josta olen virkannut kattausliinoja. Virkkuukoukku oli numero kolme. Näin virkkaamalla pupun korvista tuli kuin itsestään sekä tiiviit että hieman taipuista eli ne jäävät aika mukavasti siihen asentoon, mihin niitä milloinkin kääntelin. Viikset puolestaan sojottavat milloin mihinkin ilmansuuntaan, mutta ehkäpä se ei pääsiäispupun eloa haittaa.

Munakupit ovat GreenGaten ja edustavat tässä pikkupoikien lempiväriskaalaa. Olisipa ihana kattaa pääsiäisenä pöytä hempeissä keväisissä pastellisävyissä. En tosin tiedä, löytyisikö meiltä riittävästi sellaisen värimaailman astioita. Jos ei muuta, niin ainakin pääsiäisherkuilla saa helposti loihdittua tunnelmaa myös värien osalta.

Aurinkoisia kevättunnelmia ja pääsiäisen aikaa sinulle ja perheellesi!

Henkilökohtaiset tavarat työpaikalla

Kaupallinen yhteistyö: Tarramonsteri. Nimikointitarrat saatu blogiyhteistyönä. Sisältää alennuskoodin.

Meidän opettajien ajatukset oman rahan käyttämisestä työhön liittyviin tarvikkeisiin jakaa mielipiteitä. Toiset ovat vahvasti ja täysin perustellusti sitä mieltä, että työnantajan pitää maksaa kaikki työhön liittyvät tarvikkeet ja materiaalit. Toiset hankkivat runsaasti materiaalia omin kustannuksin ja loput kuulunevat noiden ryhmien välille. En osaa oikein määritellä kuulunko tuohon väliryhmään vai näkeekö joku, että hankkisin paljon materiaalia omin kustannuksin. Sitä on reilu 20 vuoden aikana oikeastaan aika sokeutunut näille hankinnoilleen. Joka tapauksessa vuosien varrella on tullut hankittua yhtä jos toista työhön liittyvää materiaalia joko oman työn helpottamiseksi tai oppilaiden oppimisen tueksi. Perheellisenä olen toki ostanut esimerkiksi pelejä ja tehtäväkirjoja omille lapsilleni ja kuljettanut niitä sitten välillä myös työpaikalle oppilaitteni käyttöön. Jotkut tarvikkeet puolestaan olen hankkinut puhtaasti koululle vietäviksi. Valitettavan usein on kyllä käynyt myös niin, että suutarin lapset ovat jäänet ilman kenkiä.

Pyrin aina työpaikalla pitämään mahdollisimman tarkasti erillään koulun tarvikkeet ja omat henkilökohtaiset tarvikkeeni (esim. nämä pelit ovat omiani). Paitsi että säilytän niitä eri paikoissa, niin nimikoin omat tavarani. Tämä auttaa itseäni tunnistamaan varmuudella vaikkapa luokkahuoneen muuton yhteydessä omat tavarani mahdollisista koulun tavaroista. Lisäksi jos lainaan tavaroitani muille, niin ne löytävät suuremmalla todennäköisyydellä tiensä takaisin luokkaani.

Joitakin ostamiani tai kirjaesittelyistä saamiani työhön liittyviä kirjoja säilytän pysyvästi työpaikalla ja joitakin kotona. Osa kirjoistani kulkee tarpeen mukaan työpaikan ja kodin väliä.

Nykykouluissa budjetit eivät ole järin suuria ja se on kyllä ainakin omalta osaltani selkeästi lisännyt omakustanteisen materiaalin hankkimista. Paitsi kirjoja ja pelejä, valmistan vuosittain (yhä 20 vuoden jälkeenkin) erilaisia pelejä ja tehtäväkortteja vaikkapa opettajan oppaiden liitemateriaaleista. Olen jo vuosia sitten ostanut oman laminointikoneen ja siihen taskuja. Ne auttavat materiaalinteossa. Kun on hankkinut tai tehnyt itse materiaalia, ne ovat myös aina helposti ja nopeasti saatavilla, kun niitä tarvitsee. Lisäksi lähes kaikki alkuopetuksen äidinkieleen, matematiikkaan ja ympäristöoppiin tehdyt tai hankitut materiaalit käyvät vuodesta toiseen. Tietyt asiat eivät muutu, vaikka opetussuunnitelma kokisikin uudistuksen. Kymppiparit, kymmenylitykset, lukujonot, tavuttamiset ja liu’uttamiset ovat ja pysyvät. Kelloakin luemme samalla tavalla. Markka tosin muuttui euroksi, mutta siitäkin lienee jo se parikymmentä vuotta aikaa.

Toisaalta mieleen nousee joka vuosi myös uusia ideoita vastaamaan kulloisiakin tarpeita. Tämä pieni laatikkokirjahylly syntyi, kun olin yhden kevätlukukauden minipienessä luokkatilassa. Kirjoja puolestaan kerättiin tähän yhteiseen luokkakirjastoon ostamastani adventtikalenterista. Ne päätyivät kaikkien yhteiseen käyttöön ja siirtyivät mukanani seuraavalle luokalleni. Näitä minikirjoista koostuvia kirja-adventtikalentereita saattaa löytää sesongin ulkopuolella poistoina edulliseen hintaan ja niistä on paljon iloa vuosiksi eteenpäin. Kaiken lisäksi ne eivät tarvitse suurta säilytystilaa. Omien lasteni ollessa pieniä, kulki käsilaukussani aina mukana muutama minikirja ja voin sanoa niiden pelastaneen monia hetkiä ja tilanteita. Nämäkin kirjat olen nimikoinut Tarramonsterin nimikointitarroilla.

Koska nyt aloin puhua kirjoista, niin jatkan vielä niistä. Tilasin alkuvuodesta ammattikirjallisuutta alennusmyynnistä ja tämä kirjapino on odottanut kotona pöydälläni nimenomaan nimikoimista. Kun Tarramonsteri sitten ehdotti blogiyhteistyötä tiesin heti, että tarvitsen lisää tarroja myös itselleni enkä vain lapsilleni. Valintani oli tämä Mini Monsterin pakkaus, jossa on 60 Mini Monsteri – ja 60 Mini Pilkku -tarraa. Vaikka poikien nimikointitarroissa suosinkin pyöreitä Mini Pilkkuja, niin itselleni tarvitsen myös suorakaiteenmuotoisia Mini Monstereita nimenomaan kirjoihin ja pelilaatikoihin. Tarrojeni värivalinta oli helppo, koska Tarramonsterin valikoimiin oli juuri lisätty toivomani beige väri nimellä ”hiekka”. Koska kukaan pojista ei halunnut valita tarroihinsa ihailemaani purjeveneen kuvaa, päädyin lopulta valitsemaan sen itselleni. Kuva olisi toki sopinut todella kauniista eri sinisten sävyisiin pohjaväreihin, mutta kyllähän hiekkakin liittyy purjeveneisiin. 😉

Vaikka olen vienyt työpaikalleni myös paljon laulukirjoja, liittyvät nämä yllä olevat kuvat kuitenkin poikien harrastustarvikkeisiin ja niiden nimikoimiseen. Päätin liittää ne osaksi tätä postausta, koska harrastustarvikepostauksesta tuli sellaisenaan jo pitkä. Kuten tässä postauksessa jo kerroin, meidän perheen lasten harrastuksiin kuuluvat myös musiikkiharrastukset. Nuotit olivat kalliita jo silloin, kun itse soitin poikkihuilua musiikkiopistossa eivätkä niiden hinnat ole vuosien saatossa tulleet alaspäin. Pidänkin tärkeänä aina päällystää kirjat kontaktimuovilla, että ne säilyisivät hyvinä mahdollisimman pitkään ja ehkäpä seuraavankin soittajan käyttöön (päällystämättömät kirjat ovat mieheni lapsuuden peruja). Yhtä tärkeää päällystämisen lisäksi on kirjojen nimikointi. Yhteistyössä Tarramonsterin kanssa päädyin tilamaan nimenomaan nuottikirjoja varten mustavalkoisia tarroja, joissa lukee ainoastaan perheemme sukunimi ja sen perässä on nuottiavaimen kuva. Tällä tavalla nuotit voivat kiertää veljeltä toiselle. Vaikka en ole lainkaan mustavalkoisen värimaailman ihailija, niin näihin nuotteihin tuo värimaailma juurikin nuottiavainlogolla sopi mielestäni hyvin.

Poikkeuksen nimikointiin tuovat toiseksi vanhimman pojan partituurit, jotka hän haluaa nimetä käsin ja jotka hän muutenkin säilyttää itsellään. Tällaiset perusnuottivihot, joista useampaa on jo kolme poikaamme soittanut, ovat juuri sopivia ”perhenimikointiin”.

Sitten vielä paluu luokkaani ja niihin muihin tarvikkeisiin kuin kirjoihin (tosin yllä olevan musiikkikaapin päällä näkyy muutama henkilökohtainen laulukirjani). Kuten yllä sanoin, haluan pitää omat henkilökohtaiset työhön liittyvät tarvikkeeni erillään koulun tarvikkeista. Toki ne työskennellessä saattavat hetkittäin sekoittua, mutta nimikoinnin ansiosta on aina helppo varmistaa, että ne eivät lopullisesti pääse sekoittumaan keskenään.

Vaihdoin viime keväänä lukuvuoden päätteeksi luokkahuonetta ja kävin kesällä järjestämässä uuden luokkatilani lattiasta kattoon ja nurkasta nurkkaan. Aivan kuten kotona, niin myös työpaikalla, minua helpottaa se, että kaikilla tavaroilla on oma paikkansa (vaikkeivät ne aina paikoilleen joka käänteessä päätyisikään). Niinpä päädyin tekemään erillisen matikkakaapin, joka on kuvissa näkyvistä kaapeista oikeanpuoleinen. Vasemmanpuoleinen laulupussilla varustettu kaappi sen sijaan kätkee sisälleen musiikkiin, liikuntaan, kuvataiteeseen ja käsitöihin liittyviä kirjoja, kansioita, CD-levyjä ja muita tarvikkeita. Nämä ovat juurikin niitä henkilökohtaisia, omilla rahoilla ostettuja, työhön liittyviä tarvikkeita ja materiaaleja. Osa tavaraoista seilaa myös kodin jatyöpaikan väliä aina tarpeen mukaan. Esimerkiksi nyt pääsiäisen ajaksi tarvitsin uskontotunneille lastenraamattua ja lasten virsikirjasta löytyviä lauluja, joten vein ne kotoa töihin. Toisinaan käy niin, että etsiä jotakin kirjaa tai nuottia kuumeisesti joko kotoa tai koululta ja se onkin sitten juuri siellä toisessa osoitteessa.

Munakennot ja nopat olen hankkinut aivan opeurani alkuvaiheessa. Multilinkpalikoita, helmitauluja, leikkirahoja ja muita matematiikassa tarvittavia apuvälineitä olen ostanut muunmuassa Tevellasta. Syksyllä tein tilauksen myös Ellinkauppaan. Ne tuotteet eivät vielä näykään tässä kaapissa. Silloin kun vielä pääsi matkustamaan, löytyi Ruotsin reissuilta kivoja materiaaleja, kuten Viirun ja Pesosen kymppiparipelikortit sekä Pepin ja Eemelin kertotaulupelikortit. Matikka-aiheisia lautapelejä on tullut ostettua milloin mistäkin. Viime vuosien aikana erityisesti Lidl on ilahduttanut opetukseen ja oppimiseen liittyvällä valikoimallaan.

Kouluilla usein tarvitaan samaan aikaan monessa luokassa kelloja, koska matematiikan kirjat on rakennettu niin. Toisinaan myös kellot ovat unohtuneet jonnekin eikä niitä ole saatavilla juuri silloin kun niitä tarvitsisi. Kun näin Lidlissä nuo vanerikellot, päätin ostaa niitä kymmenen kappaletta luokkaani, jolloin ne olisivat aina saatavilla. Niiden ensimmäiset käyttökerrat ovat vielä tänä keväänä, joten pääsin ne sopivasti nimikoimaan ennen sitä, kuten nämä muutkin kuvassa näkyvät henkilökohtaiset materiaalini.

Kauniit hiekanväriset purjevenenimikointitarrani pääsivät merkitsemään nämä materiaalini. Hyvin nimikoituja tavaroita ja kirjoja on ilo lainata myös kollegoille.

Olisi mukava kuulla, mikä on sinun ajatuksesi henkilökohtaisten tavaroiden hankkimisesta ja viemisestä työpaikalle. Miten merkitset ne?

Jos kaipaat apua nimikointiin, niin koodilla TPT15 saat -15% alennusta Tarramonsterilta sunnuntaihin 28.3.2021 asti.
Lämmin suositus näille nimikointitarroille jo useamman vuoden kokemuksella. 

Halutessasi voit lukea lisää aiemmista postauksistani:
KouluunPäiväkotiinTarramonsteri ja Harrastuskaapilla.

Äidin merinovillatakki

Joululomalla aloitin neulomaan tutusta Dropsin Baby merino -langasta tummanruskealla värillä itselleni Klompelompen merinovillatakkia. Ohjeena käytn Kvavåg-villatakin ohjetta, mutta kuten jo näistä kuvista huomaat, tein neuletakista yksivärisen ja jätin kirjoneuleosiot kokonaan pois.

Villatakki neulottiin tuttuun tapaan ylhäältä alaspäin suljettuna neuleena leikkuuvaran kera, joka sitten lopuksi leikattiin auki. Olen aiemmin tehnyt samalla tavalla ainakin kolme konjakinruskeaa Thorleif-villatakkiajääkarhuneuleen ja vaaleansinisen Thorleifin.

Joululomalla sain neulottua villatakin ”rungon”, jonka jälkeen työ jäi hetkeksi kokonaan sivuun. Vasta talvilomalla neuloin hihat ja sen jälkeen muutaman viikon päästä oli ompelun ja nappilistojen vuoro.

Halusin tehdä villatakista alkuperäistä ohjetta hieman pidemmän mallin. Ylhäältä alaspäin neulottuna neuleen lopullinen pituus on helppo mitata. 

Atoopikkona ja herkkäihoisena en voi kuin hämmästellä tämän merinovillan kutittamattomuutta. Olen käyttänyt tätä villatakkia niin, että sen alla on ollut pelkkä toppi eikä neule ole kutittanut minua yhtään. En oikeastaan osaa edes sanoa, milloin olisin pystynyt pitämään villaa suoraan paljasta ihoa vasten.

Kun villatakin helman kääräisee hieman pussille, saa neuleesta lyhyemmän. Näin kevättä kohti mentäessä olisin ehkä valinnut neuleen lyhyempänä, mutta talvella pidempi malli tuntui houkuttelevammalta.

Ruutuchinot ovat InWearin ja kengät Vagabondin. Pipo on äitini tekemä. Sekin on todella pehmeää merinovillalankaa, muttei samaa kuin villatakki. Viime aikoina olen joutunut turvautumaan lankojen ostamisessa verkkokauppojen valikoimiin, koska paikallinen lankakauppa on myynyt ei oota. Harmi sinänsä, koska mielellään sitä tukisi oman paikkakunnan yrittäjää. Tällä hetkellä minulla on jo puikoilla seuraava Klompelompe-neule. Sekin itselleni.

Tuntuu, etten olisi tänä talvena paljoakaan tehnyt käsitöitä, mutta yllätyksekseni pienenpieni käsityömuistivihkoni täyttyi ja sain vaihtaa sen uuteen. 

Viime viikonloppuna kehittelin pientä virkkuutyötä pääsiäiseksi eli jos sellainen kiinnostaa, niin pysyhän kuulolla loppuviikosta.