Yksi asia varsinaisen järjestämisen ja siivoamisen lisäksi mitä on juhlia ajatellen mietittävä, on se, että pitääkö huonekaluja siirtää niiden varsinaisilta paikoiltaan muualle tai jotenkin toisin. Tähän liittyy olennaisesti se, että miten vieraille järjestyy paikka kahvikupin ja kakkulautasen laskemiselle. Seisten on nimittäin mahdotonta pitää kädessä sekä kuppia että lautasta ja sen lisäksi lusikoida kakkua lautaselta. Vähintäänkin on siis löydyttävä jokaiselle laskutila, mutta mielellään ihan istumapaikkakin. En usko, että kenenkään tavallisen ihmisen kotoa löytyy vakiona kahvittelupaikka kymmenille ihmisille samanaikaisesti. Siksi on pohdittava, miten sen saisi onnistumaan.
Ylioppilasjuhlien etuna toki on se, että ne voidaan järjestää porrastatulla aikataululla, jolloin kaikki eivät ole samaan aikaan paikalla. Toisaalta en suosittele kuitenkaan kovin tiukkaa porrastusta, sillä monella saattaa olla samalle päivälle useammat juhlat, jolloin niistä karsiutuvat tiukasti toistensa kanssa päällekkäin menevät kutsut. Itse olemme ratkaisseet asian niin, että olemme kutsuneet lähisukulaiset tuntia ennen muita vieraita ja niin, että jokaisessa kutsussa on lukenut alkaen-kellonaika ilman päättymisaikaa. Tämä ratkaisu on toiminut hyvin meidän kohdalla.
Pyörittelin pitkään mielessäni, miten saisimme meille järjestymään nuo tarvittavat kahvittelupaikat. Seisovan pöydän olisi voinut laittaa keittiön tasoille, jolloin myös ruokailuhuoneen pöytä olisi vapautunut istumapaikoiksi. Halusin kuitenkin pitää keittiön erikseen keittiönä tiskeineen, kakkuineen ja muine juhlan myötä luonnollisesti tarvittavine juttuineen. (Tiskejä toki koko ajan myös tiskattiin, mutta näin siihenkin puuhaan löytyi luonnollinen paikka.)
Ensimmäisissä järjestämissämme ylioppilasjuhlissa olohuone pysyi olohuoneena ja ruokailuhuone ruokailuhuoneena (seisova pöytä), mutta tällä toisella kerralla ehdotin miehistölle olo- ja ruokailuhuoneiden vaihtamista päikseen. Niinpä yhtenä keväisenä iltana ryhdyimme tuumasta toimeen ja siirsimme huonekalut (tai miehistö siirsi, minä vain ohjeistin). Työläintä oli siirtää vitriinit, sillä ne oli tyhjättävä ennen siirtoa, mutta tulipa sitten samalla nekin järjestettyä. Pianoa emme lähteneet siirtämään, vaan se sai pysyä olohuoneen puolella omalla paikallaan. Olohuoneen pyöreä pöytä rottinkituoleineen sekä ”uuden” olohuoneen nurkassa oleva klaffitaso siirtyivät vielä juhlan ajaksi muualle samoin kuin kaikki ruokapöydän tuolit.
Hei Miia,
Kiitokset ihanasta blogista!
Olen seurannut blogia noin pari vuotta. Kiitos erityisesti nyt yo-juhlien järjestämisen neuvoista, näille on nyt käyttöä. Aikaisempien vuosien kirjoituksista olen myös saanut hyviä vinkkejä ja ideoita esim. kukista.
Kiitos kivasta kommentistasi! Mukava kuulla, että olet löytänyt blogiini ja saanut postauksistani vinkkejä. Se ilahduttaa kovasti. 🙂 Toiveenani on ehtiä vielä tekemään ylioppilasjuhlapostaussarjaan lisää osia, mutta katsotaan kuinka käy. Silloin kun meillä oli järjestettävänä ensimmäiset yo-juhlat, olin hämmästynyt siitä, miten vähän postauksia aiheesta löytyi. Mukavaa kevättä ja ennen kaikkea iloa juhlajärjestelyihin ja itse juhliin!