Laitoin toissa viikonloppuna Instagramin storeihin melko epätoivoisia viestejä poikien vaatekaapeilta. Olin jo aivan liian pitkään siirtänyt niiden kimppuun käymistä ja selkeästi meni kuppini nurin tuon asian suhteen. Pyysin myös seuraajiltani empatiaa kysymällä, miten heillä/teillä lasten vaatekaapit pysyvät kunnossa. Vastaustenne mukaan osa ei välittänyt miltä lapsen vaatekaappi näyttää, osa piti itse huolen lapsen vaatekaapin kunnossa pysymisestä ja osa oli kokenut samaa tuskaa kuin minä. Joissakin perheissä joku lapsi piti vaatekaappinsa tiptop-kunnossa, mutta toinen lapsi puolestaan ei.
Valitettavasti olin niin tunnekuohun vallassa, kun astuin vaatehuoneeseen, etten tullut ottaneeksi ennen-kuvia. Nämä kaksi yllä olevaa kuvaa ovat välivaiheen kuvia eli siitä tilanteesta, jolloin olin jo tyhjännyt kahden nuorimman pojan vaatetangot ja heittänyt kasaan vaatehuoneen lattialta löytämäni vaatepinot.
Mikä sitten sai minut tunnekuohun valtaan? Olen kertonut, että pesen, kuivaan ja silitän perheenjäsenten vaatteet alakerrassa. Silityksen yhteydessä viikkaan jokaisen vaatteet omiin pinoihin ja nuo pinot jokainen vie omaan vaatekaappiinsa. On kuitenkin käynyt ilmi, että vaatteet eivät aina kulkeudukaan niiden oikeille paikoille, vaan jäävät pinoksi vaikkapa vaatehuoneen lattialle tai tuolille. Henkarivaatteet puolestaan on saatettu laittaa vain ensimmäiselle vastaantulevalle vaatetangolle tai sellaiselle, josta on löytynyt kulloisillekin kuljetuksessa oleville henkarivaatteille sopiva tila. Valitettavasti tämä kaikki tapahtuu ihan jokaiselle perheemme miehistön jäsenelle, ikään katsomatta. Osa heistä pyrkii olemaan huolellisempia, osa ei edes pyri. Jostakin syystä aina vaatehuoneen suursiivouksen jälkeen kertomani ohjeet vaatteiden paikoista eivät vain painu mieliin. Pitäisi kuulemma olla laput muistuttamaan paikoista. Siihen en nyt kuitenkaan aio lähteä, sillä valitettavasti uskon, ettei se muuta asiaa miksikään.
Kaikkein eniten minua suututti ja suututtaa, jos vaatteita ei ole vaivauduttu viemään edes oikean perheenjäsenen vaatteiden paikalle. Tyhjätessäni vaikkapa jääkarhupojan vaatetankoja, löysin niiltä hänen vaatteidensa lisäksi myös kuopuksen, nallekarhun ja mieheni vaatteita. Toiseksi vanhimman pojan kaapista on puolestaan löytynyt jopa kuopuksen vaatteita. En siis millään voi ymmärtää, miten on edes mahdollista sekoittaa 19- ja 8-vuotiaan vaatteet keskenään, mutta niin näköjään voi helpostikin tapahtua. Suuttumuksen perimmäisenä syynä on kuitenkin se, että olen mielestäni tehnyt aina suuren työn ojentaessani kullekin puhtaan vaatepinon paikalleen vietäväksi. Tuo työ ikään kuin vesittyy täysin vaatehuollon viimeisessä vaiheessa eli vaatteiden paikalleen viemisessä, mikä omasta näkökulmastani katsottuna lienee koko vaatehuoltoprosessin helpoin vaihe. Toki pääsisin tästä harmistuksestani viemällä aina myös jokaisen vaatteet paikoilleen, mutta niin täyden palvelun taloon en kuitenkaan halua miehistöäni opettaa. Sitä paitsi, jos itse vie vaatteensa paikoilleen, niin silloin myös luulisi ne löytävän tarvittaessa.
Tästä voisi myös vetää sellaisen johtopäätöksen, että onko sillä sitten mitään väliä, missä vaatteet ovat, jos kerran itse ovat ne sinne vieneet, niin itse ne sieltä löytävätkin. Valitettavasti jälkimmäinen asia ei todellakaan toimi, koska vaatteet on viety säilytykseen ilman minkäänlaista logiikkaa. Tässä päästäänkin siivoamisen, kodin siisteyden ja järjestämisen osalta mielestäni kaikkein keskeisempään asiaan eli siihen, että kaikelle kodin tavaralle on oltava oma paikkansa. Vain se voi ylipäätään mahdollistaa kodin järjestyksen ja sitä kautta siisteyden. Tämän avulla myös kulloinkin tarvittava tavara – tässä tapauksessa vaate – löytyy aina, kun sitä tarvitaan. Jos vaate ei ole hyllyssä, laatikossa tai tangolla sille kuuluvassa paikassa, sen pitäisi löytyä joko likaisten tai puhtaiden pyykkien seasta tai puolipitoisten korista. Nuo kaikki paikat on helppo tarkistaa. Siinä vaiheessa, jos vaatetta ei noista paikoista löydy, tulee vastaan ongelma, sillä vaate voi teoriassa ja käytännössä löytyä mistä tahansa eli kenen tahansa huoneesta tai mistä tahansa vaatepinosta.
Syy, miksi olin siirtänyt ja siirtänyt vaatteiden kimppuun käymistä, johtuu pitkälti siitä, että tiesin asiaan tarttumisen käynnistävän lumipalloefektin enkä ollut varma, olisinko siihen valmis. Ei siis riittänyt, että kävisin laatikot ja tangot läpi järjestäen vaatteet oikeille paikoilleen ja oikean lapsen kaappiin/vaatehuoneeseen. Sen lisäksi jokaisen kaapista löytyy aina pieneksi jääneitä vaatteita, jotka pitää siirtää pois ja joiden tilalle pitää hakea uusia, isompia vaatteita. Tästä seuraa aina se, että loppujen lopuksi talosta löytyy vielä enemmän vaatepinoja kuin lähtötilanteessa oli.
Kuopukselle pieneksi jääneet vaatteet kerään kodinhoitohuoneen tasolle, koska ne lähtevät ulos talosta. Useimmiten tapaan laittaa noita vaatteita sivuun sitä mukaan kuin otan niitä pyykistä. Tällä kertaa tuo pienten vaatteiden pino oli käynyt jo niin suureksi, että oli aika siirtää vaatteet Ikea-säkkiin odottamaan, että mies veisi säkin varastoon muiden talosta ulos lähtevien vaatteiden kanssa. Tuo säkki, tai lopulta kaksi säkkiä, jäi pyörimään alakerran eteisaulaan.
Osa kuopukselle pieneksi jääneistä vaatteista menee vielä takaisin vintille eli sellaiset, jotka haluan säästää. Niitä on onneksi vain vähän, mutta joka tapauksessa niistäkin tulee yläkerran aulaan pieni vaatepino, jotka viedään vintille tiettyyn laatikkoon. Jääkarhu- ja nallekarhupojille pieneksi jääneet vaatteet kerään myös yläkerran aulaan pinoihin odottamaan vintille viemistä. Olen opettanut lapsille niin, että kaikki pieneksi jääneet vaatteet (paitsi kuopuksen osalta) kerätään yläkerran aulaan tiettyyn pinoon. Kukaan ei lähde yhtä tai kahta vaatetta kuljettamaan vintille, vaan silloin kun tuo vaatepino ylittää (minun) sietokykyni rajat, pyydän miestä viemään ne vintille. Mies tapaa ensin lajitella vaatteet kokojen mukaan pinoihin ja vasta sen jälkeen vie ne vintille oikeisiin laatikoihin odottamaan vaatteiden seuraavaa käyttäjää. Yleensä hän kuitenkin ensin tuo alas seuraavien vaatekokojen vaatteet, joista minä poimin pojille sopivat vaatteet. Näin laatikoihin saadaan sopivasti tilaa myös vintille säilytykseen meneville vaatteille.
Vielä on jäljellä yksi pieneksi jääneistä vaatteista syntynyt pino, joka syntyy alakertaan. Käydessäni läpi yläkerrassa olevia vaatteita, poimin erilliseen pieneksi jääneiden vaatteiden pinoon Satukaappiin menevät vaatteet eli esimerkiksi puvut, kauluspaidat, liivit, tietyt neuleet, chinot ja chinoshortsit. Nyt varmaan ymmärrät, mitä tarkoitan lumipalloefektillä. Vaatekaappien läpikäyminen synnyttää aina pinon talosta lähteville vaatteille, vintille meneville vaatteille (useampi pino) ja Satukaappiin meneville vaatteille. Lisäksi on yleensä myös yksittäisiä vaatekappaleita, jotka kulkeutuvat suoraan yhden pojan kaapista toisen pojan kaappiin.
Instagramin puolella kyselin myös toivetta saada kurkistaa muutaman poikasen vaatekaappiin. Huomasin tosin, että mainitsin kysymyksessäni poikien numero kolme ja neljä vaatekaapit, vaikka tarkoitinkin tällä kertaa poikia numero kaksi ja kolme. Näiden kahden poikasen vaatekaapit ovat nimittäin aiheuttaneet viime kesästä lähtien hieman uudenlaista haastetta, sillä pojilla on reilu kuuden vuoden ikäerostaan huolimatta käytössään sama vaatekoko. Tästä syystä koko yllä kuvaamani pieneksi jääneiden vaatteiden ja seuraavien kokojen tilalle haalimisen kuvio meni tältä osin täysin uusiksi. Aika hankala on nimittäin hakea vintiltä seuraavan koon vaatelaatikoita, jos niitä ei siellä ole. Koska kakkos- ja kolmospojan värimaailma on keskenään hieman erilainen, olen onneksi löytänyt vintiltä joitakin esikoisen vanhoja vaatteita kolmospojalle eli sellaisia, joita kakkospoika ei ole itselleen halunnut, mutta joiden värimaailma oli yhtenevä kolmospojan kanssa. Lisäksi ostin viime kesän alennusmyynneistä joitakin uusia Makian vaatteita nallekarhulle. Arkivaatteiden osalta tilanne on siis ihan hyvä poislukien housut. (Palaan tähän vielä.) Siistimpien vaatteiden osalta sen sijaan löytyy vielä puutteita. Samaan aikaan kuitenkin tiedostan, että tämä koko tulee suurella todennäköisyydellä olemaan nallekarhupojalle vain välietappi, jolloin vaatteet siirtyvät odottelemaan jälleen seuraavaa käyttäjää. Toisaalta siinä missä olemme voineet vielä toisinaan käydä lainauskeikalla isoveljen kaapilla, ei enää syksyllä ole mahdollista, sillä isoveli muuttaa opiskelujen vuoksi (vaatteineen) toiselle paikkakunnalle. Tästä syystä lienee kuitenkin hyvä, että kyseinen vaatekoko jää nallekarhun jälkeen odottelemaan vielä kahta nuorinta veljeä.
Kakkospojan kaappia en kuvannut kovin tarkkaan, mutta yllä olevasta kuvasta voit nähdä, että kaikkien poikien vaatekaapit noudattavat aika lailla samaa kaavaa ihan sieltä taaperosta aikuiseksi asti. Ylemmällä tangolla on puvut ja liivit sekä yksiväriset kauluspaidat, joista osa siistimpiä, osa arkisempia.
Alemmalla tangolla puolestaan roikkuu vasemmalta katsottuna pikeepaitoja, joiden jälkeen arkisempia eli kaksi- tai useampivärisiä kauluspaitoja. Niiden vieressä, kuvan ulkopuolella, roikkuu vielä muutama neuletakki.
Jos olet seurannut blogiani pidempään, huomaat varmasti tietyn yhtäläisyyden poikien vaatekaapeissa iästä riippumatta. Tietyt klassikot kulkevat siellä mukana vuodesta toiseen. Koko vain vaihtuu. Tämä on helpottanut huomattavasti ison perheen vaatetusasioita ja ennen kaikkea lukuisia lähtöjä. Minulta kysytään usein samistelusta ja täällä blogissanikin olen tuohon kysymykseen muutamaankin kertaan vastannut. Siksipä en nyt lähesty tässä aihetta kuin yhdestä näkökulmasta. Samistelun ajatellaan monesti olevan kallista. Itse ajattelen kuitenkin juuri päinvastoin. Aina kun esikoiselle aikoinaan jäi vaikkapa valkoinen ja vaaleansininen kauluspaita pieneksi, ostin tilalle joko täysin samanlaiset tai ainakin samanväriset ja -tyyliset kauluspaidat seuraavassa koossa. Nuorempi veli peri sitten aina vanhemmalle veljelle pieneksi jääneet. Koska pieneksi jääneiden vaatteiden tilalle oli joka tapauksessa ostettava uudet ja sopivat vaatekappaleet, oli huomattavasti helpompaa ostaa aina tietyt samat hyväksi havaitut klassikot, joiden tiesi automaattisesti sopivan yhteen myös muiden veljien vaatteiden kanssa. Koska tiesin, mitkä klassikot toistuvat poikien vaatteissa iästä ja koosta toiseen, pystyin yleensä myös melko hyvin hyödyntämään alennusmyyntejä ostamalla seuraavia vaatekokoja jo valmiiksi jemmaan. Käänteisesti: Mikäli olisin ostanut aivan erilaisen kauluspaidan ja halunnut silti samistella, olisi minun pitänyt ostaa kerralla viisi samanlaista kauluspaitaa. Silloinkin olisi todennäköisesti käynyt niin, etteivät nuo paidat olisi välttämättä olleet samaan aikaan kaikille sopivat, koska kukin kasvaa omaa tahtiaan. Todennäköisesti olisin tarvinnut sopivuuden varmistamiseksi vielä yhden tai kaksi välikoon paitaa. Klassikoilla samistelu, kun se isompi vaatekappale on joka tapauksessa ostettava, tulee isolla perheellä huomattavasti halvemmaksi kuin minkä tahansa vaatteen ostaminen. Samalla jokainen on kuitenkin vaikkapa värimaailman kautta saanut lisäksi tuoda esille omia mieltymyksiään. Isolla perheellä liikuttaessa yhtenäinen värimaailma sekalaisen seurakunnan sijaan kuitenkin rauhoittaa vaikutelmaa. Tässäkin on kyse ennen kaikkea siitä, että se rauhoittaa MINUN olemistani.
Sanottakoon kuitenkin vielä myös se, että on ollut tilanteita, jolloin olen ostanut samaa vaatekappaletta kerralla viisi tai jopa kuusi kappaletta. Näin on käynyt vaikkapa silloin, jos olen löytänyt jonkun hyvän ja tarpeellisen klassikkovaatekappaleen, jollen olen tiennyt olevan käyttöä vuodesta toiseen eli tiennyt vaatteen varmuudella periytyvän veljeltä toiselle ja tulevan tilaisuuksia, jotka kaipaavat yhtenevää vaatetusta veljesten kesken. Toinen tilanne on ollut silloin, jos olen varta vasten jotakin juhlaa varten joutunut hankkimaan lapsille vaatteet eikä meillä ole kotona ollut valmiina siihen tilanteeseen sopivia vaatteita. Useimmiten noissakin tilanteissa meiltä on löytynyt valmiina vaikkapa valkoiset kauluspaidat ja juhlakengät eli koko asua ei ole tarvinnut ostaa kerralla.
Vaatekaapin toisella puolella on ulosvedettäviä korihyllyjä sekä muutama tavallinen hylly. Alimmassa säilytetään housuja, toiseksi alimmassa neuleita ja pitkähihaisia trikoopaitoja. Etualalla näkyy t-paitakori, jossa on edessä valkoiset t-paidat ja niiden takana värilliset t-paidat. Ylemmissä koreissa on shortsit, alusvaatteet ja pyjamat. Siinä missä esikoinen tykkäsi lukioiässä käyttää kauluspaitoja, on nuorempi veljensä viihtynyt paremmin puuvillaneuleissa ja pitkähihaisissa trikoopaidoissa. Kumpikin heistä on viihtynyt sekä farkuissa että chinoissa. Kakkospoika on tarvinnut juhlien lisäksi pukua myös monissa pianoesiintymisissään. Puvut ovat luonnollisestikin kiertäneet veljeltä toiselle, mutta kummallekin isolle pojalle on ostettu sekä oma rippi- että ylioppilaspuku. Toisinaan lapsi saattaa olla ruumiinrakenteeltaan erilainen kuin sisaruksensa, joten välttämättä puvut eivät kuitenkaan aina periydy. Vaikka säilytänkin Satukaapissa sellaisia pukuja, jotka eivät sillä hetkellä ole kenellekään sopivia, saatan viedä seuraavan koon myös valmiiksi odottamaan seuraavan käyttäjän kaappiin.
Muistanet myös, että säilytämme alusvaatteita, pyjamia ja urheiluvaatteita alakerrassa niille erikseen varatuissa säilytyspaikoissa. Jossakin vaiheessa teini-ikää poikien vaatteet myös noilta osin ovat siirtyneet heidän omiin vaatekaappeihinsa ja näin on myös kakkospojan kohdalla käynyt jo vuosia sitten. Tuossa vaiheessa vaatteita on ylipäätään määrällisesti vähemmän ja vaikka ne kokonsa puolesta vievätkin enemmän tilaa, mahtuu perusvaatteiden lisäksi myös nuo kaikkien muoden kategorioiden vaatteet samaan vaatekaappiin. Viime aikoina olemmekin käyneet 13-vuotiaan nallekarhun kanssa keskustelua siitä, voisivatko hänenkin alusvaatteet, pyjamat ja urheiluvaatteet siirtyä hänen huoneensa vaatekaappiin alakerran säilytyspaikkojen sijaan.
Seuraavaksi onkin vuorossa nallekarhun vaatekaappi.
Nallekarhun tankokaapin ylätangolla on veljensä tavoin hieman siistimmät vaatteet ja yksiväriset kauluspaidat. Tällä hetkellä tangolla roikkuu vanhimman veljen vanha puku, isoveljen vanha Benettonin takkimainen neuletakki eli vapputakki, kaksi juhlaliiviä, joista toinen on vanhimman veljen vanha ja neljä yksiväristä kauluspaitaa, joista kolme ovat isoveljien vanhoja. Uutena olen ostanut nallekarhulle ainoastaan Makian vaaleansinisen pystykauluspaidan viime kesän alesta. Hän tarvitsisi vielä yksivörisen vaaleansinisen tavallisen kauluspaidan. Etsinnöistäni huolimatta en ole vielä löytänyt sopivaa.
Alempi tanko sen sijaan on ainoastaan täynnä puutteita, sillä tangolla roikkuu vain kaksi pikeepaitaa. Tällä viikolla löysin Booztin lisäalesta yhden pitkähihaisen pikeepaidan ja kaksi ruudullista/raidallista kauluspaitaa. Toivottavasti ne ovat hyviä. Kesää kohti mentäessä tarvitaan vielä ainakin valkoinen, vaaleansininen ja tummansininen lyhythihainen pikeepaita. Tummansininen ja beige neuleliivi sekä beige neuletakki tulisivat myös tarpeeseen.
Paksummat tekemäni neuleet ovat ylähyllyllä. Niiden vierestä löytyy PompdeLuxin kaksi puuvillaneuletakkia, jotka ovat kokonsa (158/164cm) puolesta todella reilua mitoitusta.
Ylimmällä korihyllyllä on shortseja. Muistanet vielä viime kesäiset shortsiostokset nallekarhulle. Beiget, tummansiniset ja vihreät chinoshortsit sekä KappAhlin farkkushortsit ovat siltä ostoskerralta. Ennen kesälomareissua kävimme vielä “lainaamassa” isoveljen vaatekaapilta valkoiset ja vaaleansiniset chinoshortsit, jotka sittemmin jäivät pikkuveljen kaappiin. Loppukesästä löysin vielä nallekarhulle hänen toivomansa muutamat collegeshortsit, jotka todennäköisesti ovat tulevana kesänä jo pienet. Sama kohtalo odottanee oikean etukulman tähtishortseja ja takakulman uimashortseja. Edessä olevan toiset farkkushortsit puolestaan löytyivät vanhemmalta isoveljeltä, mutta ne ovat vielä hieman liian isot nallekarhulle. Vaikka näistä suunnilleen puolet ovatkin nallekarhulle todennäköisesti kesällä sopimattomia, ei tilanne ole läheskään yhtä toivoton kuin viime kesänä!
T-paitakorin etualalla ovat yksiväriset (joissakin lisäksi teksti) t-paidat, joista osan ostin viime kesänä alennusmyynnistä muunmuassa Makialta ja osan olen ostanut viime syksyn ja tämän talven aikana KappAhlin alesta. Poika itse toivoo lisää valkoisia t-paitoja, joita hän käyttää aluspaitona näin talviaikaan.
Seuraavassa korihyllyssä on etualalla pitkähihaisia trikoopaitoja ja takaosassa puuvillaneuleita. Nallekarhu tykkää erityisesti PoPin trikoopaidoista. Niiden lisäksi hänellä on muutaman viime kesän alesta ostettu Makian hieman paksumpi trikoopaita ja pari vanhemman veljensä vanhaa paitaa.
Seuraavassa korissa on ollut huppareita ja paksumpia paitoja, mutta se ammottaa tällä hetkellä tyhjyyttään, sillä hupparit jäivät kertaheitolla pieniksi. Nallekarhu käyttää mielellään huppareita, joten niitä olisi hyvä löytää edes muutama pieneksi jääneiden tilalle.
Alimpana oleva housukori onkin sitten se kaikkein ongelmallisin. Tällä hetkellä pojalla on käytössä ainoastaan kahdet keskenään identtiset farkut sekä muutamat verkkarihousut ja yhdet ikivanhat collegehousut. Housuvalikoimaa pitäisi saada täydennettyä vielä ainakin yksillä farkuilla (tummapesu) ja sekä beigeillä että tummansinisillä chinoilla.
Kerrothan, jos sinulla on vinkkejä housujen ostopaikoista! Aiemmin Instassa vinkattiin KappAhlin lisäksi Dressman ja H&M. Housujen ostaminen verkkokaupoista on mielestäni todella hankalaa (myös itselleni), sillä koskaan ei voi tietää mallin istuvuutta eikä sopivaa kokoa. Siinä missä muiden vaatteiden osalta olen pystynyt hyödyntämään nimenomaan verkkokauppojen tarjouksia, ei se ole ollut housujen osalta mahdollista.