Flunssasta huolimatta perjantaista tuli loppujen lopuksi ihan hyvä päivä. Pystyin pitkin päivää tekemään pieniä kotihommia. Olin ajatellut, ettei niihin ole lainkaan voimia ja varmaankin juuri siitä syystä tuntui hyvältä, että sainkin yllättävän paljon tehtyä. Joskus näköjään voi sekin toimia, että antaa itselleen olla luvan tekemättä mitään ja sitten tuleekin tehtyä pieniä juttuja silloin tällöin.
Pesin ja ripustin kuivumaan useamman koneellisen pyykkiä. Muistat varmasti, miten olen aina silittänyt kaiken (paitsi alushousut ja sukat sekä urheiluvaatteet ja froteepyyhkeet). Omien voimavarojen käydessä vähiin, on ollut pakko karsia tekemisiä. Vaikka välillä onkin ottanut koville luopua tietyistä omista periaatteistaan, olen tähän päivään tullessa kuitenkin ymmärtänyt, miten tärkeää ja välttämätöntä tietyistä asioista luopuminen onkaan ollut. En olisi milloinkaan voinut uskoa, kuinka paljon vähemmän silitettävää sitä jääkään pelkästään sillä, että jättää pyjamat, pitkikset ja aluspaidat silittämättä. Nykyään poimin naruilta kuivat pyjamat, pitkikset, aluspaidat, alushousut, sukat ja urheiluvaatteet lapsille ja miehille yhteen pinoon (toisinaan saatan poimiessani lajitella jokaiselle valmiiksi oman pinon), josta kukin käy sitten poimimassa omansa ja viikkaamassa ne paikoilleen. Puhtaanpyykinkoriin menevät sitten vain muut vaatteet ja lakanat. Mies silittää itse kauluspaitansa, joten minulle ei ainakaan entiseen silitysmäärääni nähden enää kovin paljon silitettävää jääkään. Esimerkiksi tuolloin perjantaina silitin yhden pussilakanan ja yhden ison ruokapöydän liinan, ehkä viidet housut, saman verran trikoopaitoja, yhden neuleen ja kolme hupparia.