Vielä on tarjolla tällaisia violetiksi tai keltaisiksi värjäytyneitä aamuhämärän kuvia, etenkin kun herää lomalla ja viikonloppuisinkin reilusti ennen kello seitsemää.
Teini-ikää lukuunottamatta olen ollut aina aamuihminen. Toki sen vastapainoksi tarvitaan myös aikaisin illalla nukkumaan meneminen ja niin todellakin on. Nykyään en edes pysty valvomaan myöhään, koska kehoni yksinkertaisesti alkaa oireilla valvomisesta fyysisesti. Toinen ongelma on siinä, että jos en mene nukkumaan silloin kun keho ilmoittaa väsymyksestä, menee yö helposti valvomiseksi. Jokainen tietänee mitä seurauksia puolestaan siitä on. Niinpä olen päättänyt päästää itseni ja kehoni mahdollisimman helpolla ja noudattaa sen säätelemiä itselleni sopivia luonnollisia rytmejä. Ainut poikkeus on pitkä kesäloma, jolloin valolla on varmasti myös vaikutusta asiaan. Silloin rytmi muuttuu niin, että valvon muutaman tunnin myöhempään ja lopulta myös nukun sen muutaman tunnin pidempään. Suuri ihme on kyllä läsnä niissä kesäaamuissa, jolloin kello herätessäni on ehtinyt yhdeksään asti. Normaaliarjessa herään aamuisin viimeistään kuudelta, monesti myös viikonloppuisin. Toisinaan saatan saada nukuttua jopa seitsemään asti.
Kahvin keitän aina vasta kun olen syönyt muun aamupalan. En nimittäin pysty juomaan pannussa seissyttä kahvia. Samasta syystä en juo kesken työpäivän kahvia. Tehdessäni normaalia työviikkoa, minulla oli luokassani oma Nespresson kapselikahvikone, jolla keitin itselleni lattekahvin iltapäivällä oppilaiden päästyä koulusta ja alkaessani suunnitella oppitunteja. En tykkää myöskään huitaista kahviani kiireellä naamaan, joten tuo on ensimmäinen hetki aamukahvin jälkeen, kun on mahdollisuus hetkeksi pysähtyä. Aina en tosin malta silloinkaan pysähtyä, jolloin tuo iltapäiväkahvini jää suosista odottamaan kotiitulohetkeä tai jopa kokonaan välistä. Tällä hetkellä kun teen lyhennettyä työviikkoa ja -päivää, juon suosista päiväkahvini kotona.
Flunssasta huolimatta perjantaista tuli loppujen lopuksi ihan hyvä päivä. Pystyin pitkin päivää tekemään pieniä kotihommia. Olin ajatellut, ettei niihin ole lainkaan voimia ja varmaankin juuri siitä syystä tuntui hyvältä, että sainkin yllättävän paljon tehtyä. Joskus näköjään voi sekin toimia, että antaa itselleen olla luvan tekemättä mitään ja sitten tuleekin tehtyä pieniä juttuja silloin tällöin.
Pesin ja ripustin kuivumaan useamman koneellisen pyykkiä. Muistat varmasti, miten olen aina silittänyt kaiken (paitsi alushousut ja sukat sekä urheiluvaatteet ja froteepyyhkeet). Omien voimavarojen käydessä vähiin, on ollut pakko karsia tekemisiä. Vaikka välillä onkin ottanut koville luopua tietyistä omista periaatteistaan, olen tähän päivään tullessa kuitenkin ymmärtänyt, miten tärkeää ja välttämätöntä tietyistä asioista luopuminen onkaan ollut. En olisi milloinkaan voinut uskoa, kuinka paljon vähemmän silitettävää sitä jääkään pelkästään sillä, että jättää pyjamat, pitkikset ja aluspaidat silittämättä. Nykyään poimin naruilta kuivat pyjamat, pitkikset, aluspaidat, alushousut, sukat ja urheiluvaatteet lapsille ja miehille yhteen pinoon (toisinaan saatan poimiessani lajitella jokaiselle valmiiksi oman pinon), josta kukin käy sitten poimimassa omansa ja viikkaamassa ne paikoilleen. Puhtaanpyykinkoriin menevät sitten vain muut vaatteet ja lakanat. Mies silittää itse kauluspaitansa, joten minulle ei ainakaan entiseen silitysmäärääni nähden enää kovin paljon silitettävää jääkään. Esimerkiksi tuolloin perjantaina silitin yhden pussilakanan ja yhden ison ruokapöydän liinan, ehkä viidet housut, saman verran trikoopaitoja, yhden neuleen ja kolme hupparia.
Miehistö lähti uimahalliin ja vielä sen jälkeen pizzalle, joten sain olla useamman tunnin yksin hiljaisessa talossa. Välillä istuin ja neuloin uutta raitaneulettani ja välillä tein jonkun yhden pienen kotityön. Istuessani kuuntelin joko pelkkää hiljaisuutta tai sitten katsoin This is us:in kuudetta kautta, joka jäi keväällä näkemättä. Pearsonin perhekunnan elämä on kyllä moninpuolin ajatuksia ja tunteita herättävää. Siinä sivutaan varmasti kaikkia mahdollisia aihepiirejä, joita perheet elämänsä varrella joutuvat kohtaamaan. Toki monet asioista ovat onneksi sellaisia, että niitä saadaan kohdata elämässämme, mutta valitettavasti kukaan meistä ei tule myöskään ilman vastoinkäymisiä tai ikäviä asioita selviytymään. Jos et ole tuota sarjaa vielä nähnyt, niin suosittelen sitä lämpimästi.
Sain miehistöltä kotiintuomisina ruusukimpun. Olisiko voinut olla parempaa tuliaista siistiin kotiin (yläkerrasta ei puhuta tässä yhteydessä mitään). Niinpä lauantaiaamuna herätessäni jälleen aikaisin, oli poikkeuksellisen ihanaa sytytellä kynttilöitä ja hiipiä keittiöön aamupalanlaittoon, kun ympärillä oli paitsi hiljaista, niin myös siistiä, ruusuistakin.
Ihanaa sunnuntaiaamua ja -päivää sinulle ja perheellesi!
Ps. Linkin takaa löydät aiemman Eväitä arkeen -postaukseni, josta löytyy hieman samoja elementtejä kuin tästäkin postauksesta.