Meidän talvilomaa on vielä muutamia päiviä jäljellä, mutta tuskin tämä tästä enää kummoisemmaksi muuttuu.
Loma alkoi lupaavasti upeassa aurinkoisessa säässä ja pääsimme pikkupoikien kanssa seuraamaan aitiopaikoilta jääkäreiden paluun 105-vuotisjuhlaa ohimarsseineen. Vaikka olenkin elämäni aikana melkoisen monta ohimarssia nähnyt, niin ensimmäistä kertaa sain olla katsomassa marssia, johon osallistui myös sotilaspoliisit koirineen. Uskonkin, että yleisön joukousta löytyi muitakin, joita nimenomaan tuo koirien marssiosuus sykähdytti. Kirkkaansinisellä taivaalla näkyi myös enemmän kuin hyvin ylilennon suorittanut Hornet, jonka kanssa paikallinen kotka päätti kisata näkyvyydestä. Enpä kyllä ihan heti muista, milloin olisin nähnyt kotkan liitelevän kaupungin keskustassa. No, tuskinpa Hornetiakaan siellä ihan päivittäin näkyy.
Pikkupoikien oli tarkoitus lähteä loman aluksi mummolaan hiihtelemään papan tekemiä latuja, mutta lopulta matkaan pääsi vain kaksi kolmesta, yhden sairastuttua.
Oli kyllä suuri onni ja ilo, että edes nuo kaksi saivat hieman katkoa arkeen ja loman tuntua talvilomapäiviinsä. Koska papan tekemä latu alkaa heti mummolan pihasta, oli kynnys hiihtoretkelle lähtöön enemmän kuin matala. Tämä kaksikko kaiken lisäksi viihtyy hyvin suksilla. Mieluisaa oli ollut myös koiran hoitaminen ja mummin herkkupatojen äärellä olo. Pihasaunan lämmittäminen ja siellä saunominen sekä loppumattomat toinen toistaan mielukuvituksellisemmat leikit olisivat saaneet viihtymään mummolassa pidempäänkin.
Koska gluteenittomat korvapuustini olivat loppuneet pakastimesta, päädyin leipomaan niitä heti loman alkajaisiksi lisää. Teen aina kerralla litran pullataikinan. Tekisin varmasti sen vielä tuplana, mutta yleiskoneemme ei kerralla vedä suurempaa taikinamäärää.
Alkuviikosta ehdin vielä käydä muutaman kerran lenkillä upeassa talvisessa aurinkosäässä.
Olimme varanneet Helsingistä hotellin lomaviikolle tiistaista torstaihin, mutta sairastumisen vuoksi emme voineet vielä silloin lähteä. Mies saikin siirrettyä hotellivarausta muutamalla päivällä eli olisimme menneet reissuun vasta torstaista lauantaihin.
Tiistaiaamuna valmistui raitaneuleeni, minkä seurauksena oli lähdettävä ostamaan lisää lankoja.
Koska lomareissumme toteutuminen alkoi näyttää päivä päivältä epätodennäköiseltä, upotin osan reissubudjetistani lankakauppaan.
Päädyin tekemään seuraavaksi samalla Dropsin ilmaisella Marina Del Rey -ohjeella toisenkin raitapaidan, mutta tällä kertaa eri langoista ja eri väreissä. Kahden päivän neulomisen jälkeen olin päässyt tähän vaiheesseen eli olin neulonut pääntien ja kaikki raglanlisäykset sekä erotellut toisistaan hihat ja etu- ja takakappaleen.
Neuloessani katsoin Netflixistä islantilaista Loukussa-sarjaa. Tällaisena esteetikkona katse kiinnittyy aina moneen ympäristössä olevaan asiaan. En ole milloinkaan käynyt Islannissa, joten en osaa sanoa miltä siellä oikeasti näyttää. Kauniin luonnon keskellä näytti tuon sarjan kuvaamana olevan jotenkin melko ränsistyneen oloisia rakennuksia ja talot näyttivät sisältä vuosikymmenien takaisilta. Varsinaisen sarjan tapahtumien lisäksi pohdin tuota kaikkea näkemääni ja sen todenperäisyyttä suhteessa nyky-Islantiin. Tulipa siinä sitten myös googletettua virallisia tietoja Islannista, kuten asukaslukua ja eri kaupunkien maantieteellistä sijaintia.
Jossain vaiheessa huomasin itsekin alkavani aivastella ja niistää. Elättelin vielä hetken toivetta, että kyseessä olisi vain allerginen reaktio, joita minulla aina toisinaan ilmenee. Valitettavasti sama pärskiminen jatkui seuraavanakin päivänä ja sinetöi osaltaan Helsingin matkan lopullisen peruuntumisen. Pikkupojatkin palasivat kotiin. Enää en toivo lomalta muuta kuin sitä, että loppuperhe saisi pysyä terveenä.
Ennen kuin itse sairastuin, elättelin vielä pientä toivetta päästä vaikkapa vain kahvilakäynnille koti- tai naapurikaupunkiin, mutta siitäkin oli luovuttava. Onneksi marketissa oli viikonloppuna kahvi tarjouksessa, joten kotonakin saa keitettyä hyvää kahvia ja pakastimestakin löytyy vielä tuoreita korvapuusteja.
Jääkarhupoika toivoi seuraavaksi itselleen ja veljilleen raitaneuleita. Päädyinkin lankakauppareissullani ostamaan jo valmiiksi kolmeen neuleeseen pohjaväriksi tätä samaa luonnonvalkoista Dropsin Cotton Merinoa kuin omassakin sinivalkoisessa raitaneuleessa on. Koska tämä sävy oli hieman tavallista tummempi luonnonvalkoinen, on seuraava erä todennäköisesti hieman eri sävyinen. Tästä syystä oli hyvä ostaa kaikille pohjalangat samalla kerralla ja samasta erästä. Pojat saavat sitten itse valita mieleisensä raitalangan värit. Tosin saattaa olla, että olisin osannut valita ne itsekin heille mieleiseksi.
Toivottavasti tuo oma raitaneuleeni ei kuitenkaan ihan vielä tule valmiiksi, sillä silloin joudun pyytämään jonkun kuriirin asialle ostamaan noita raitalankoja. Tällaisessa flunssassa ei ole kyllä mitään asiaa ostoksille.
Islantilaissarja tuli päätökseen eikä uutta katseltavaa meinannut löytyä. Viime keväänä katsoin This is us -sarjan kaikki saatavilla olevat viisi kautta, mutta kuudetta ei silloin löytynyt mistään. Nyt mieheni löysi sen, joten ehkäpä sen siivittämänä jatkan sohvan nurkassa kyyhäämistä kera raitaneuletekeleeni, kunhan tämä pärskiminen nyt ensin vähän rauhoittuisi.
Ei siis riittänyt, että sairastettiin joululoma, vaan tarvittiin näköjään jatkoksi myös talvilomalla sairastaminen. Ehkäpä suuntaan katseeni suoraan pääsiäiseen. 🙂