Tämänkertainen postausaiheeni on varsin pinnallinen ja materiakeskeinen. Muistanet, miten olen kertonut käyttäneeni aiemmin (varmasti ainakin 20 vuotta elämästäni) lähes täysin Marimekon kangaslaukkuja. Edelleen minulla on noita laukkuja yksi yläkaapillinen, sillä en ole vielä osannaut päättää, mitä niille tekisin. Miksi niitä on niin paljon? Koska olen vuosien aikana ostanut niitä eri käyttötarkoituksiin, mikä näkyy laukkujen väreissä ja koissa. Laukuista osa on jopa kulunut ihan puhki tai vähintäänkin haalistunut. Niitä on siis todellakin käytetty paljon.
Kun reilu 40-vuotiaana aloin kiinnostua enemmän nahkalaukuista, piti niiden “kerääminen” aloittaa tyhjästä. Enkä siis tarkoita keräämisellä sitä, että kaipaisin ympärilleni mitään suurta merkkilaukkukokoelmaa enkä varsinkaan sitä, että ne nykyisten Marimekko-laukkujen tavoin toimisivat kaapintäytteenä. En todellakaan! Laukkujen hankintakriteereinä toimivat edelleen ja ehdottomasti niiden käyttötarkoitus ja -tarve.
Jonkun aiemman postauksen yhteydessä puhuin myös siitä, että jos vaatekaappini kulmakivi värin suhteen olisi musta, pääsisi myös laukkujen ja kenkien suhteen helpommalla, sillä silloin pitäisi hankkia ainoastaan yhdessä ja samassa värissä eri kokoiset laukut ja eri malliset kengät käyttötarkoitus huomioiden. Kun kulmakivenä toimivatkin ruskean eri sävyt, pitäisi nuo kaikki koot ja mallit löytyä jokaisessa pääsävyssä, joiksi itse miellän tummanruskean, konjakinruskean ja beigen. Noiden lisäksi kaipaan toisinaan myös valkoista, mutta sen suhteen riittää hyvin yksi laukku ja yhdet kengät.
Siinä missä Marimekon laukuistani löytyi tummansininen, punainen, tummanruskea, musta, beige ja valkoinen olanylimallinen keskikokoinen laukku, onkin osoittautunut hankalaksi löytää nahkalaukkuna.
Käytän vuoden ympäri jokapäiväisessä arjessa jompaa kumpaa Balmuirin Edith-crossbodya eli joko beigenä tai sitten tummanruskeana. Hieman harmittaa, että ei tullut ostettua tätä samaa laukkua myös konjakinruskeana. Laukku on sopivan pieni kulkemaan mukana kaikkialla. Sinne mahtuu kaikki tärkeimmät tavarat, joita omalla kohdallani ovat puhelin ja avaimet sekä tietyt lääkkeet liittyen allergioihin. Kun mukaan pitäisi vielä saada vaikkapa aurinkolasit, käsidesi ja vesipullo, jää tämä laukku kuitenkin liian pieneksi.
Tämä Korsin konjakinruskea crossbody on hieman Edith-laukkuja isompi, mutta ei kuitenkaan riittävästi mahduttaakseen sisäänsä nuo kaikki lisätarpeet. Tämän laukun olemassa ololla myös perustelin itselleni, miksi en voi ostaa konjakinväristä Edith-laukkua. Käytössä olen kuitenkin huomannut tämän laukun olevan jotenkin liian “jäykkä” ja iso vaikkapa töissä päivittäisessä käytössä. Tuolla päivittäisellä käytöllä tarkoitan sitä, että laukku kulkee käytännössä koko ajan mukana. Kaupunkikäytössä se on kuitenkin oikein hyvä.
Toinen hieman isompi crossbody on tämä Korsin tikattu beige laukku, mutta kuten kuvista voit päätellä, ei sinnekään mahdu nuo mainitsemani lisätarvikkeet.
Mikä pohdintani taustalla on? Koronan ja oman elämäntilanteen myötä kotikaupungin ulkopuolelle suuntautuvat matkat jäivät käytännössä täysin. Viime kesänä tehtiin muutaman päivän reissu Helsinkiin ja sama olisi suunnitteilla nyt talvilomaksi. Koska kävelemme tällaisilla kaupunkimatkoillamme todella paljon, pitää kaikki tarvittava kantaa aamusta iltaan mukana. Ennen ne sai kätevästi pakattua rattaisiin, mutta tuo aikakausi on lipunut meidän elämästä jo vuosien taakse. Tiedän, että reppu olisi paras mahdollinen laukku reissupäiviin ja kulkemisiin, mutta olen jotenkin vanhemmiten tullut entistä turhamaisemmaksi sen suhteen, mitä haluan milloinkin mukanani kantaa ja kaupunkiympäristössä olisi mukavampi käyttää käsilaukkua kuin reppua.
Ratkaisuksi onkin monesti löytynyt se, että mukana on mies reppuineen. 🙂 Niin varmasti tälläkin kertaa käy. Ajattelen kuitenkin mielessäni niitä yksin tekemiäni päivämatkoja Helsinkiin, jolloin kaikki tarvittava oli/on kannettava itse mukana. Monesti olenkin käyttänyt silloin crossbody-shopper-yhdistelmää. (Toisinaan olen vienyt shopperin päivän ajaksi säilytyslokeroon siellä kun on ollut mukana myös (juna)matkan ajaksi lukemista, käsitöitä ja evästä.)
Balmuirin Estelle ja Edith toimivat hyvänä parina.
Tässä kuvassa saatat nähdä miltä näyttää “korkeintaan vähän väsynyt” ihminen. Saatat myös ihmetellä takin alta näkyviä mustia vaatteita. Olin menossa tilaisuuteen, jossa tarvittiin mustat vaatteet ja tämä mekko onkin ainoa musta vaatekappaleeni.
Shopperin käyttö kaupunkilaukkuna on erinomaisen hyvä tilankäytön ja -tarpeen suhteen. Ongelmaksi tulee kuitenkin painavan laukun kantaminen olalla koko pitkän päivän ajan. Lisäksi on toisinaan hankalaa, kun ei saa käsiään kokonaan vapaiksi, vaan aina on vaarassa, että laukku valuu alas ja pahimmillaan rikkoo jotakin pudotessaan. Olanyli roikkuvan laukun kanssa on huomattavasti helpompi kulkea kaupungilla ja kaupoissa.
Tämä konjakinruskea Mulberry on kokonsa puolesta todella hyvä päivän kaupunkimatkalle, mutta sen roikottaminen aamusta iltaan käsipuolessa tai olalla käy myös lopulta ihan työstä. 😀
Tummanuskeaa shopperia edustaa tämä Rhodokselta työkäyttööni ostamani käsinvalmistettu tukevanahkainen laukku. Laukku on todella hyvä ja laadukas. Juuri sellainen, joka vain paranee ajan myötä. Koska nahka on paksua ja vahvaa, olisi tämä laukku liian raskas jo itsessään kannettavaksi mukana koko pitkän kaupunkipäivän ajan.
Tämän talven olen kantanut päivittäin mukanani (sekä töissä että muissa menoissa) beigeä InWearin isoa tikkikankaista shopperia, jota pojat kutsuvat “takkilaukuksi”. Siitä ei löytynyt minulta valmiina yhtään kuvaa, mutta näet sen täältä.
Gerry Weberin “lattelaukuksi” nimeämäni käsilaukku taisi olla ensimmäinen nahkalaukkuni Marimekon laukkujen jälkeen. Tämä laukku alkaa olla kokoluokaltaan melko sopivan kokoinen kaupunkilaukuksi, mutta vaikka siinä on tuo pidempi hihna eli mahdollisuus käyttää laukkua olanyli, ei laukku kuitenkaan oikein muotonsa puolesta istu siihen.
Tässäpä nämä tämänpäiväiset turhamaiset pohdintani. Mielelläni otan vastaan ehdotuksia sopivasta kaupunkikäsilaukusta. Oletko sinä löytänyt sellaisen?
Tämä kuva kertonee omalta osaltaan valinnan vaikeudesta…