Ystävänpäivää edeltävänä viikonloppuna, kun olimme koko perhe pitkästä aikaa samaan aikaan kotona, päätimme mieheni kanssa valmistaa yhteisen ateriahetken ystävänpäivän hengessä.
Mies paistoi gluteenittomat ja maidottomat vohvelit sekä valmisti tsatsikikastikkeen. Nallekarhupoika paistoi pekonit miehistölle ja kuopus vatkasi kermavaahdon. Sillä välin jääkarhupoika tyhjäsi tiskikoneen. Minulle jäi hedelmien viipalointi ja pöydän kattaminen.
Aluksi söimme vohvelit suolaisella täytteellä. Tarjolla oli pekonin ja tsatsikin lisäksi oliivejä, fetaa ja kurkkua.
Sen jälkeen oli vuorossa vohvelit makealla täytteellä eli kermavaahdolla ja mansikkahillolla sekä hedelmillä.
Lopuksi oli tarjolla vielä jälkiruokaa eli Lidlin sydänmunkkeja (eivät olleet gluteenittomia, joten eivät sopineet minulle), Haribon vaahtokarkkisydämiä ja halvan sydänmarmeladeja. Juomina oli kahvia. kaakaota, tuoremehua ja vettä.
Valkoinen pellavaliina olikin pesussa eikä vaaleansininen sopinut tähän kattaukseen (kokeilin sitä kyllä), joten päädyin lopulta kattamaan pöydän ilman liinaa. Vaikka pidänkin puisesta pinnasta, on meidän pöytä saanut osakseen jo niin monen taaperon lusikanpaukutukset eikä pöydän pintaa ole aikoihin öljytty, joten se ei enää ole niin kiva ilman liinaa. Lisäksi kuvissa minua häiritsee nuo jatkopalan saumakohdat, jotka liina luonnollisestikin peittää.
Arjessa meillä on pöytä käytössä tällä yhdellä jatkopalalla, mutta juhliin pöytään voidaan lisätä vielä toinen samankokoinen jatkopala. Ostimme pöydän aikoinamme ensimmäiseen omaan kotiimme (opiskeluvuosien jälkeen). Odotin silloin esikoistamme ihan alkuvaiheessa eli oli kevättalvi vuonna 2000. Siinä kodissa käytimme pöytää arjessa ilman jatkopalaa ja juhlaan sitten lisäsimme yhden jatkopalan. Pidemmäksi ei pöytä tuon kodin keittiöön olisi mahtunutkaan. Muuttaessamme nykyiseen kotiimme, ostimme pöytään vielä toisenkin jatkopalan ja sille on kyllä ollut paljon käyttöä. Tämä sama pöytä on siis palvellut perhettämme jo 23 vuoden ajan, joten on hyvin on puutavara joka tapauksessa – kolhuistaan huolimatta – kestänyt. Olemme suunnitelleet joskus tulevaisuudessa vievämme tämän pöydän ja tuolit uudelleen käsiteltäviksi, mutta sen aika ei ole ihan vielä.
Pöytään pääsi myös tuore valkoinen tulppanikimppu. Maljakko on Pentikin Halla-sarjaa.
Vohvelipino mahtui juuri ja juuri viime keväänä Stockmannilta ylioppilasjuhlia varten ostamani lasisen kuvun alle. Jalallinen kakkutarjotin on samasta paikasta ostettu. (Ylioppilasjuhlapostaus on muuten edelleen tekemättä…) Tekstitikut ostin kesällä Sundin puutarhakeskuksen myymälästä.
Kattauksessa pääsin ensimmäistä kertaa käyttämään uusia Marimekon astioita, joita olen viimeisen vuoden aikana kerännyt. Ruskea/terra Oiva-kulho (4 dl) sekä samaa materiaalia oleva muki (2,5 dl), beigevalkoinen Siirtolapuutarha-muki (2,5 dl) ja -lautanen sekä Puolikas-muki (4 dl) yhdessä Arabian valkoisen 24h-sarjan ja Iittalan Teema-sarjan kanssa pääsivät pöytään. Harmonisesta värimaailmasta hyppäävät silmilleni vain nuo pinkit ja punaiset sydämet! 😀
Varsinaisena ystävänpäivänä viime vuonna alkaneen perinteen mukaan, löytyi tästä Riviera Maisonin sydämenmuotoisesta rottinkikorista pienet ystävänpäiväyllätykset pikkupojille ja vierailulla olleelle mummille. Pojille korista löytyi Legon Minifigure-pussit sekä muutamia uusia koulutarvikkeita, joita olivat toivoneet tai joille oli tarvetta (esim. uudet lyijykynät ja kumit sekä kirjoitustussit yhdelle pojista). Lopulta koriin sujahti myös pienet talviaiheiset Hemtexin muistikirjat, jotka oli tarkoitus laittaa jo joulukalenterin luukkuihin, Sitä kalenteria ei sairastelujen vuoksi koskaan tullut. Mummin yllätykseksi paljastui uusi käsityötarvike.
Ennen kuin pojat avasivat sydänkorin kannen, annoin heille tehtäväksi miettiä mikä yllätys olisi kenellekin. En siis ollut paketoinut yllätyksiä valmiiksi kenellekään vaikkapa erillisiin pussukoihin. Tehtävä osoittautuikin aika hauskaksi ja mielenkiintoiseksi. Yllättävän hyvin pojat osasivat jakaa tavarat oikein. Tuntevat siis melko hyvin itsensä ja toisensa sekä äidin ajatusmaailman. 😉
Lopuksi vielä kuvaa kuvaajan varpaista. No, oikeasti halusin kuvata nuo tuoleilla olevat Bella-tuolityynyt, jotka jäävät kuvissa piiloon pöydän alle. Sain syksyllä syntymäpäivälahjaksi yhden tällaisen lampaankarvaistuintyynyn ja päädyin ostamaan niitä itse lisää. Ne ovatkin olleet mukava lisä syys- ja talvikotiin sekä sisustuksellisesti että ihan lämmikkeinä sähköä säästävässä kodissa.