Valkoinen pellavaliina olikin pesussa eikä vaaleansininen sopinut tähän kattaukseen (kokeilin sitä kyllä), joten päädyin lopulta kattamaan pöydän ilman liinaa. Vaikka pidänkin puisesta pinnasta, on meidän pöytä saanut osakseen jo niin monen taaperon lusikanpaukutukset eikä pöydän pintaa ole aikoihin öljytty, joten se ei enää ole niin kiva ilman liinaa. Lisäksi kuvissa minua häiritsee nuo jatkopalan saumakohdat, jotka liina luonnollisestikin peittää.
Arjessa meillä on pöytä käytössä tällä yhdellä jatkopalalla, mutta juhliin pöytään voidaan lisätä vielä toinen samankokoinen jatkopala. Ostimme pöydän aikoinamme ensimmäiseen omaan kotiimme (opiskeluvuosien jälkeen). Odotin silloin esikoistamme ihan alkuvaiheessa eli oli kevättalvi vuonna 2000. Siinä kodissa käytimme pöytää arjessa ilman jatkopalaa ja juhlaan sitten lisäsimme yhden jatkopalan. Pidemmäksi ei pöytä tuon kodin keittiöön olisi mahtunutkaan. Muuttaessamme nykyiseen kotiimme, ostimme pöytään vielä toisenkin jatkopalan ja sille on kyllä ollut paljon käyttöä. Tämä sama pöytä on siis palvellut perhettämme jo 23 vuoden ajan, joten on hyvin on puutavara joka tapauksessa – kolhuistaan huolimatta – kestänyt. Olemme suunnitelleet joskus tulevaisuudessa vievämme tämän pöydän ja tuolit uudelleen käsiteltäviksi, mutta sen aika ei ole ihan vielä.