Oli kyllä samalla melko havainnollistavaa itsellenikin huomata, että lukemani kirjat koostuvat pääasiassa ammattikirjallisuudesta eli hyvin pitkälti kasvatukseen, erityispedagogiikkaan ja psykologiaan liittyvistä asioista. Tietynlaiset omaan hengelliseen ja henkiseen kasvuun sekä hyvinvointiin liittyvät aiheet kiinnostavat myös. En kuitenkaan suosi tee se itse -oppaita enkä muita sen kaltaisia sisältöjä.
Pidän lukemista todella tärkeänä asiana. Pikkutyttönä kävin paljon kirjastossa, sillä meillä ei kotona juurikaan ollut kirjoja. Onneksi niitä sai kuitenkin lainattua kirjastosta. Suosikkikirjasarjojani olivat mm. SOS ja Neiti Etsivä. Yläkouluikäisenä aloin lukea myös tositapahtumiin perustuvia kirjoja esimerkiksi nuorten huumeidenkäytöstä tai jostakin muusta ahdistavasta aiheesta. Olin hyvin herkkä ja muistan, miten noiden kirjojen tunnelmat jäivät ahdistavina pyörimään mieleeni pitkiksikin ajoiksi. Sitä ei suinkaan auttanut se, että tuollaiset kirjat veivät niin mennessään, että ne piti ahmia melkein kertaistumalta läpi. Näin jälkikäteen ajateltuna olen kuitenkin aina pitänyt hyvänä sitä asiaa, että kirjojen avulla voidaan käsitellä myös ahdistavia aihepiirejä, joita meistä jokainen joskus elämänsä aikana vääjäämättä tulee kohtaamaan.
Aikuisiällä olen lukenut mm. Anna-Leena Härkösen, Torey Haydenin, Eve Hietamiehen ja Juha Itkosen kirjoja. Yhdistävänä tekijänä monessa noissakin kirjoista on nimenomaan jonkin elämän kriisin käsittely, ahdistava asia tai ongelma. Esimerkiksi lapsettomuus, keskenmenot ja vastasyntyneen tehohoito tuovat omat henkilökohtaiset kokemukset niin pintaan, ettei voi kuin ihmetellä, miten joku on voinut sen kaiken tavoittaa ja osannut sen sanoiksi pukea. Niin, miten? Siten, että on se aivan oikeastikin itse nahoissaan tuntenut ja kokenut. Jostakin syystä tällainen kirjallisuus vetää aitoudellaan puoleensa. Välillä tosin mietin, että paikallaan voisi olla myös hieman kevyempi kirjallisuus, kuten romanttiset romaanit. Niiden maailmaan uskoisin kyllä edelleen syttyvän vaikkapa lapsuuteni Helena-kirjojen tavoin.
Viime vuosina minua ovat puhuttaneet esimerkiksi Kiltteydestä kipeät, Narsistin lapsi, Häpeästä valoon, Lujasti lempeä, Uuvuksissa, Korkeintaan vähän väsynyt, Tuhat lahjaa, Irti itsekritiikistä, Ongelmista ratkaisuihin, Näkökulman vaihtamisen taito, Kiitoskirjat ja Kesken-trilogia. Psykologian ja kasvatustieteen konkarit Sinkkonen, Keltikangas-Järvinen, Tahkokallio ja Uusikylä maistuvat aina. Jotenkin ajattelen, etten ole viime vuosina lukenut enää niin paljoa, mutta listatessani tuohon joitakin lukemiani teoksia, tajusin, että kyllähän sitä tuleekin oikeastaan jatkuvasti luettua jotakin. Minusta on vain nykyään tullut sellainen lukija, että minulla saattaa olla samaan aikaan kesken useampi kirja. Vähän sama kuin käsitöidenkin suhteen.
Tällä hetkellä yöpöytäni kirjapinosta löytyvät seuraavat kirjat:
(Muutamaa olen aloittanut, loput odottavat vielä korkkaamista.)