Viimeisen viikon aikana on kovasti tehnyt mieli tehdä uusia postauksia, mutta aina kun olen ajatellut tarttua asiaan, on harmaana totuutena vasten kasvoja lyönyt kuvaamisen surkeus. Kameran uumenista löytyisi toki vanhoja kuvia postausaiheineen eli sellaisia, joita en koskaan tehnyt. Muutama noista aiheista on yhä sellainen, joista vielä haluan joskus postauksen tehdä, mutta nyt en innostunut niiden kuvien selaamisesta. Vaikken juurikaan käsittele kuvia (joskus lisään hieman kirkkautta), menee niiden läpikäymiseen ja tallentamiseen yllättävän kauan aikaa. Sen jälkeen, jos vielä joudun peittämään lasten kasvoja, menee aikaa tuplasti ellei triplasti enemmän.
Tämän postauksen osalta menin ihan aidan alta ja voisin jotenkin ajatella, että tällaisia postauksia saattaisin jatkossakin tehdä enemmän. Miltä kuulostaa?
Nyt olin kasannut alakerrasta vaatteet kahden nojatuolin selkänojalle odottamaan kuljetusta yläkertaan ja ihan vain noista kasoista kännykkäni kameralla muutaman kuvan räpsäisin.