Viimeisen viikon aikana on kovasti tehnyt mieli tehdä uusia postauksia, mutta aina kun olen ajatellut tarttua asiaan, on harmaana totuutena vasten kasvoja lyönyt kuvaamisen surkeus. Kameran uumenista löytyisi toki vanhoja kuvia postausaiheineen eli sellaisia, joita en koskaan tehnyt. Muutama noista aiheista on yhä sellainen, joista vielä haluan joskus postauksen tehdä, mutta nyt en innostunut niiden kuvien selaamisesta. Vaikken juurikaan käsittele kuvia (joskus lisään hieman kirkkautta), menee niiden läpikäymiseen ja tallentamiseen yllättävän kauan aikaa. Sen jälkeen, jos vielä joudun peittämään lasten kasvoja, menee aikaa tuplasti ellei triplasti enemmän.
Tämän postauksen osalta menin ihan aidan alta ja voisin jotenkin ajatella, että tällaisia postauksia saattaisin jatkossakin tehdä enemmän. Miltä kuulostaa?
Nyt olin kasannut alakerrasta vaatteet kahden nojatuolin selkänojalle odottamaan kuljetusta yläkertaan ja ihan vain noista kasoista kännykkäni kameralla muutaman kuvan räpsäisin.
En muista tarkalleen, mitä olen kertonut meidän tämän hetken huonejärjestelyistä (koska ne ovat vuosien aikana vaihtuneet niin monta kertaa), mutta vaatteiden säilytyksestä olen kertonut useammankin kerran. Viimekeväisestä Äidin vaatekaapilla -postauksesta voit lukea ja nähdä tarkemmin vaatteideni säilytyksestä ja suosimistani merkeistä ja väreistä.
Reilu 20 vuotta sitten, kun suunnittelimme taloamme, oli toiveenamme saada kodinhoitohuoneen yhteyteen iso huone, jonne tulisi koko perheen kaikki vaatteet ja liinavaatteet. Tuo ratkaisu ei kuitenkaan ollut mahdollinen, sillä se olisi vaatinut isomman alakerran, joka täysikaksikerroksisessa talossa olisi kasvattanut saman verran myös yläkertaa, jolloin rakennusoikeus olisi ylittynyt. Näin ollen jouduimme tämän asian suhteen päätymään kompromissiin ja rakentamaan isomman vaatehuoneen yläkertaan master bedroomin yhteyteen ja toisen, pienemmän, vaatehuoneen niin ikään yläkertaan kahden lastenhuoneen väliin. Noissa lastenhuoneissa on kiinteät vaatekaapit, joten pikkuvaatehuone tuli muuhun käyttöön.
Alunperin nukuimme kaikki yläkerrassa, jolloin vaatesäilytys ei ollut kovinkaan suuri ongelma. Tosin, olen ennenkin puhunut siitä, miten turhalta tuntui pestä, kuivata ja silittää pyykit alakerrassa ja sen jälkeen siirtää ne yläkertaan säilytettäviksi. Varsinaisesti asiasta tuli ongelma kuitenkin vasta siinä vaiheessa, kun siirryimme mieheni kanssa nukkumaan alakerran makuuhuoneeseen ja vaatteet jäivät yläkertaan aivan toiselle puolelle taloa. Juuri laskeskelin, että tämä järjestely on ollut käytössä jo arviolta kuutisen vuotta. Varmaan on sanomattakin selvää, mikä ongelman aiheutti. Vaatteet piti hakea yläkerran vaatehuoneesta ja myös viedä sinne takaisin. No, eipä tullut tehtyä. Ylipäätään käyn nykyään tosi harvoin yläkerrassa.
Jossakin vaiheessa ostin tällaisen Riviera Maisonin pieneen tilaan menevän naulakon useammalla koukulla, jonka mieheni kiinnitti seinässä jo olemassa olevaan reikään. Jos katsot tarkasti, huomaat, että naulakko on kiinni vain yläosasta ruuvilla. Tiesimme jo tuossa vaiheessa, että tämä makuuhuoneratkaisu on vain tilapäinen emmekä siksi viitsineet alkaa tekemään seiniin ylimääräisiä reikiä. Tänään, kun tyhjäsin naulakkoani, mies sanoikin, että ihmeen hyvin on tuon valtaisan vaatemääräni painon kestänyt. Oli kuulemma valinnut vahvan ruuvin…
Tunsin siis itseni ja tiesin, että en ala kuljettamaan vaatteita päivittäin edestakaisin ylä- ja alakerran väliä. Tämä pikkunaulakko onkin toiminut hyvänä ratkaisuna tähän vaateasiaan. Täytyy sanoa, että itsekin hämmästelin, miten monta vaatekerrosta siitä äsken tyhjensin. Mekkoja, neuletakkeja, housuja, paitoja ja liivejä oli monta henkarillista, joista osa päätyi tuon kasan sijasta pesuun. Eipä siinä mitään, mutta samalla huomasin, että vaatteet ovat saaneet kertyä siihen jo koko syksyn ajan, joten ehkä on korkein aika käydä siirtämässä ne (ainakin hetkeksi) omalle paikalleen yläkerran vaatehuoneeseen. Käänteisesti ajateltuna, sitä pärjää kyllä myös melko vähäisellä vaatemäärällä, sillä käytyäni vaatehuoneessa näin siellä useamman paidan, jonka olemassa olon olin jo kokonaan unohtanut. Eipä siis ole tullut käytyä sieltä hakemassa uusia vaatteita, sillä aivan hyvin olen pärjännyt alakerran valikoimallani. En voi silti väittää, ettenkö jo aika lailla odottaisi sitä hetkeä, että pääsemme muuttamaan takaisin yläkertaan.
Tuossa aiemmassa vaatehuonepostauksessani viime keväänä kerroin, että minulta puuttui valkoinen crossbody-laukku, joka kävisi sekä arkeen että juhlaan. Näissä kuvissa sellainen näkyy. Ostin tuon Korsin laukun ennen viimekeväisiä toiseksi vanhimman poikamme ylioppilasjuhlia. Se jäikin sitten siitä kesäkäyttöön ja löytyi hautautuneena vaatehenkarikerrosten alta. Luulin jo vieneeni sen vaatehuoneeseen.
Tällä hetkellähän tuossa yläkerran isossa vaatehuoneessa on neljän henkilön vaatteet (välillä oli jopa viiden), vaikka alunperin se oli ajateltu vain minun ja mieheni vaatteille sekä koristetyynyille ja -peitoille. Jos syksyllä pääsemme muuttamaan takaisin alkuperäiseen makuuhuoneeseemme, saattaa samalla käydä myös niin, että vaatehuoneeseen tulee enemmän tilaa poikien vaatteiden muuttaessa heidän uusiin huoneisiinsa. Siihen asti on kuitenkin jatkettava alakerran makuuhuoneen mininaulakon hyödyntämistä vaatteiden väliaikaiseen säilytykseen ja kulkemista kerrosten väliä alakerran äärimmäisestä nurkasta yläkerran äärimmäiseen nurkkaan vaatteita kuskaten. No, voisivat asiat huonomminkin olla.
