En muista, onko meillä milloinkaan ollut joulukuusta enää uuden vuoden puolella. Paperitähdet ovat monesti saaneet olla ikkunoissa loppiaiseen asti, mutta muun joulun olen lähes poikkeuksetta kerännyt pois jo tapaninpäivänä, viimeistään välipäivinä. Tämä joulu oli siltäkin osin poikkeuksellinen, sillä miesväki toivoi joulun pysyvän meillä pidempään ihan vain siksi, koska sitä ei oikeastaan koskaan ehtinyt edes olla. Niinpä sinnittelin ja pääsin kuin pääsinkin tämän vuoden puolelle, mutta en kyllä tälläkään kertaa loppiaiseen asti. Vuoden ensimmäisenä päivänä alkoivat purkutyöt.
Sinänsä aika jännä juttu, että vaikka tuntuikin siltä, ettei meillä juurikaan joulua ollut, riitti siivottavaa koko päiväksi. Päädyimme ottamaan myös paperitähdet samalla kertaa pois ikkunoista, ettei tarvitsisi loppuviikosta jälleen tehdä uutta keikkaa vintille.
Olin ehkä hieman hämmentynyt siitä, miten joulun siivoaminen tänä vuonna tuntui jotenkin haikealta ja surulliseltakin. Ehkäpä siksi, ettei joulu ollut tavanomainen ja että se oikeastaan vain lipui ohi tuntumatta joululta. Sydän ei päässyt läikkymään, ei edes läikähtelemään joulusta eikä joulua. Miehen kanssa siinä siivotessa puhuttiinkin, että ehkäpä aloitamme seuraavan joulun rakentamisen jo lokakuussa viimeisten synttäreiden jälkeen. No, siihen en taida pystyä, mutta ehkä vähitellen marraskuun puolivälin jälkeen tai ainakin loppupuolella. Joulussa parasta on kuitenkin sen odottaminen ja siihen valmistautuminen sekä luonnollisestikin joulun huipentuminen yhteisiin aaton ja joulupäivien hetkiin. Kaikki nuo jäivät tänä vuonna puuttumaan: valmistautuminen, odottaminen ja ne yhteiset hetket.
En ollut myöskään ymmärtänyt, miten tärkeitä nuo yhdessäolon hetket ovat olleet myös lapsille. Enkä nyt tarkoita vain lahjojen jakamista, vaan ennen kaikkea esimerkiksi yhteisiä ruokailuja. Isolla perheellä niitä hetkiä tulee enää harvoin, etenkin kun isoimmat veljet eivät enää elä arkea kanssamme. Siitäkin syystä nuo yhdessä jaetut ruokailut tuntuvat jo sinänsä juhlalta.
Pakkasin rottinkiset joulukoristeet kanttisiin rottinkilahjalaatikoihin, joista kolme eri kokoa sopivat sisäkkäin.
Pienempi sydämenmuotoinen rottinkilahjalaatikko puolestaan kätki sisälleen valkoiset metallisydämet. Vintin tyhjäämisen yhteydessä puolet näistä metallisydämistä löytyi erillään aivan kummallisesta paikasta. Tämän joulun jälkeen ne kaikki päätyivät jälleen yhteen ja samaan paikkaan. Olkoot nämä pakkauspaikat täällä blogissa muistuttamassa minua vajaan vuoden päästä, kun etsin puuttuvia kuusenkoristeita.
Jouluaattoiltana istuin yksin olohuoneessa ja sytytin kaikkialle kynttilöitä. Lasimaljakoissa paloivat valkoiset pöytäkynttilät, Pentikin metallihimmeleissä ja muissa yksittäisissä kynttilänjaloissa sekä ruokailuhuoneen kynttiläkruunulampussa kruunukynttilät ja kakluunin reunalla ja olohuoneen pöydällä lukuisat tuikut. Tuo hetki kynttilämeressä jouluyön hiljaisuudessa on yksi parhaista. Nyt sekin oli valju, jotain puuttui. Tuosta aattoillasta kynttilämeressä, joka jo usein jouluyöksi vaihtuu, jää itselleni päälle kynttilöiden aika. Toki poltan etenkin pöytäkynttilöitä ympäri vuoden, mutta kruunukynttilöitä en tuossa määrin niinkään malta polttaa. Nyt ne saivat palaa aamusta iltaan, vain välillä jouduin vaihtamaan uudet tilalle. Uuden vuoden puolella tahtia on hieman rauhoitettava, sillä kruunukynttilävarasto hupenee uhkaavasti. Niinpä tyydyn polttamaan vain tuota yhtä kerrallaan. Tuohon yhteenkin kynttilänjalkaan hupenee kaksi kynttilää päivässä. Loma on kuitenkin loppumassa, joten päiväkynttilät jäävät polttamatta, ehkä jatkossa riittää yksi kynttilä iltaa kohden, kunnes varasto on kokonaan huvennut.
Joulun riisumisen jälkeen tulee aina omanlaisensa tyhjyys sekä mieleen että ympäristöön. Monesti tykkään laittaa silloin hieman vaaleansinistä esimerkiksi sohvatyynyjen muodossa, mutta nyt ei tuntunut siltä. Nyt kaipaan ympärilleni lisää valkoista ruskean ja beigen kaveriksi. Sellaista pehmeää ja hieman pörröistä valkoista.
Olohuoneen kirjahyllyyn, josta olen maininnut Instassa, mutta josta on postaus yhä tekemättä, on jäänyt syksyn jäljiltä vielä “syksynruskeita” peittoja ja tyynyjä. Eivät kyllä yhtään sopineet sinne joulun aikana, mutta eipä tuosta suurempaa häiriötä kaiken muun keskellä kenellekään aiheutunut. Nyt ne on kuitenkin hyvä saada sivuun ja niiden tilalle jotakin muuta. Muistanet syksyisen Äidin toiveita, kotiin -postauksen. Olen lopulta tilannut meille neljä luonnonvalkoista ja neljä ruskeaa Fondaco Tedin tyynynpäällistä ja pidän niistä kovasti. Siitä syystä aloin etsiä, josko niitä vielä löytyisi jostakin lisää ale-hinnoin. No en löytänyt tyynynpäällisiä, mutta tämän ihanan Ted-torkkupeiton luonnonvalkoisena löysin. Tätä kirjoittaessani sitä näyttäisi vielä olevan puoleen hintaan jäljellä Seita Shopissa, josta sen itsekin tilasin.
Pääsin myös toteuttamaan toiveeni uudesta beigestä villahuovasta, kun Lapuan Kankureiden Saaga Uni -mohairvillahuopaa löytyi Stockmannin alesta. Koko perheen yhteisestä joululahjasta paljastui myös erittäin edulliseen tarjoushintaan löytynyt Hemtexin villahuopa. Voin kertoa, että täällä flunssakodissa on ollut todellakin tarvetta villahuoville! Pentikin joulu-alesta löytyi lisäksi väri- ja pehmeyskriteerit täyttäviä Cameron-tyynynpäällisiä valkoisina ja beigeinä. Ehkäpä näistä rakentuu pehmeä ja lämmin talvikoti, johon voi jossakin vaiheessa helposti sujauttaa mukaan ripauksen vaaleansinistä.
Siinä missä villahuovat, niin myös nämä surullisen kuuluisat (huonosti pakatut ja särkyneet) Marimekon Puolikas Oiva -mukit, ovat päässeet heti varsin kovaan käyttöön erilaisten kuumien juomien osalta. Kurkkukipuiset ja yskivät perheenjäsenet ovat kukin vuorollaan saaneet edes hetkellistä helpotusta oloonsa.
Päädyin riskeistä huolimatta tilaamaan näitä mukeja vielä lisää, kun ne tulivat Stockmannin verkkokaupassa aleen maksaen vain kahdeksan euroa kappale. Mukitilaukseni kanssahan kävi niin, että tilaamastani kuudesta mukista neljä oli saapuessaan rikki, sillä ne oli pakattu aivan onnettoman huonosti. Reklamoin asiasta ja minulle luvattiin lähettää uudet särkyneiden/viallisten tilalle. Yllätyksekseni paketissa tulikin vain yksi muki, jolloin jouduin jälleen tekemään reklamaation. Seuraavassa lähestyksessä saapui sitten loput kolme mukia, mutta ne oli jälleen huonosti paketoitu. Kuin ihmeen kaupalla ne kuitenkin saapuivat ehjinä perille (tosin vauriot saattavat huonolla tuurilla näkyä vasta myöhemmin). Vasta neljäs mukilähetys (tilatessani vielä kuusi mukia lisää) oli asiallisesti pakattu ja lähetetty.
Vuosia sitten tapasin ostaa aina uusimman Jeanne d’Are Living -lehden. Niitä onkin minulla yhä tallessa useamman vuosikerran verran. Lopulta päätin vain lopettaa lehtien irtonumeroiden ostamisen joksikin aikaa ja tauon päätyttyä en koskaan palannut ostamaan tätä lehteä. Nyt tuntui kuitenkin hyvältä pitkästä aikaa ostaa yksi irtonumero ja nautiskella se kera iltapäiväkahvin ja korvapuustin.
Huomasin tällä viikolla löytäväni itseni pitkästä aikaa myös Pinterestistä muutenkin kuin työhön liittyen. Olin yllättynyt, miten paljon iloa ja ideoita sieltä sainkaan.
Tahdon toivottaa sinulle ja läheisillesi siunausta vuodelle 2023 sekä rauhallista loppiaisen aikaa. Joko sinun kotisi on riisuutunut joulusta?