Eräänä joulun ajan postaustoiveena sain kertoa lahjaideoista ja erityisesti sellaisille ihmisille, joilla jo on kaikkea. Tiedän, että postaus tulee monelle aivan liian myöhään, mutta ehkäpä siitä on apua muissa lahjatarpeissa pitkin vuotta. Tämän vuoden joulupostaukset ovat jääneet muutenkin kovin vähäisiksi. Se puolestaan kertonee siitä luonnollisesta asiasta, että bloginkin takana on vain tavallinen ihminen elämänsä vuoristoratoineen. Siinä on myös yksi iso ja merkittävä syy, miksi en ole pohjannut blogini olemassaoloa kaupallisille yhteistöille. Olisin kokenut hyvin stressaavaksi olla jatkuvasti vastuussa ulkopuolisille tahoille tekemisistäni tai tekemättä jättämisistäni. Muutamia yhteistöitä harvakseltaan on ollut ihan mukava tehdä ja niin voisi olla jatkossakin hyvä.
Ihan kuten monet tapaavat tänä päivänä tehdä lapsilleen aineettomia joulukalentereita, voi samanlaista aineetonta linjaa jatkaa myös joululahjojen osalta etenkin sellaisille, joilla jo on kaikkea tai jotka eivät toivo itselleen enää yhtään ylimääräistä tavaraa. Joku ehkä muistaa, miten ainakin oman sukupolveni hääjuhlassa oli tapana jakaa juhlaväelle erilaisia tehtäviä ilahduttamaan hääparia seuraavan vuoden ajan. Noita tehtäviä saattoi olla vaikkapa luonnonkukkakimpun vieminen hääparille heinäkuussa tai postikortin lähettäminen marraskuussa. Piknikille vieminen tai kahville kutsuminen saattoi myös kuulua listalle. Vanhempia ihmisiä ajatellen tuolle listalle sopisi hyvin myös siivous- tai kauppa-avun tarjoaminen, lenkkiseurakaan tuskin olisi pahitteeksi.
Olet ehkä nähnyt myytävänä (ainakin ruotsinkielisiä) postikortteja, joissa lukee kuukauden nimi. Yllä mainitun lahjan voisi toteuttaa vaikkapa niin, että kirjoittaisi jokaisen kortin taakse sen kuukauden “lahjan”. Kortteja voisi toki myös lähettää kerran kuussa, jolloin kunkin kuukauden yllätys paljastuisi vasta sen ollessa ajankohtainen. Toisaalta kortteja voisi olla mukava tutkailla pitkin vuotta ja valmistautua mielessään jo etukäteen kuhunkin lahjaan. Mikäli päätyisi antamaan kaikki kortit kerralla, voisi ne pakata kauniiseen rasiaan. Erityisesti monelle vanhemmalla ihmiselle kortit jo itsessään ovat hyvin tärkeitä ja ne tuovat heille paljon iloa. Mielestäni tällainen lahja sopisi hyvin myös vaikkapa kummilapselle. Aikoinaan lähetin omille kummilapsilleni heidän vauvavuotenaan kerran kuussa kortin ja pienen yllätyksen. Saatoin kerätä kummilapselle näin esimerkiksi pussillisen lorukortteja. Isommalle kummilapselle puolestaan voisi antaa lahjaksi aikaa ja yhteistä tekemistä vuoden ympäri näiden korttien myötä. Samalla ajatuksella lahja voisi sopia myös ystävälle tai puolisolle sekä omille lapsille, ehkäpä jopa koko perheen yhteiseksi lahjaksi.
Ehkä muistat vielä, miten pikkupoikien kanssa valmistimme viime vuonna isomummalle adventtikalenterin, joka koostui pienistä tarpeellisista lahjoista. Samalla ajatuksella ehtisi vielä hyvin valmistaa joululahjan sellaiselle, joka ei enää halua itselleen mitään turhaa tavaraa. Hänelle voisi vaikkapa kerätä koriin kaikkea tarpeellista eli sellaista kulutustavaraa, jota meistä jokainen arjessaan tarvitsee eikä tuon tavaran tarvitsisi olla mitenkään joulusidonnaista.
Olen viimeisen vajaan puolentoista vuoden aikana neulonut kolmisenkymmentä kaarrokeneuletta, joista suurimman osan eli yli kaksikymmentä tämän vuoden aikana. Olen tehnyt niitä omalle perheelle ja lahjaksi muunmuassa ystäville ja kummilapsille. Yhden tilaustyönkin uskaltauduin lopulta ottamaan tänä syksynä vastaan, kun kokemusta Strömsö-tröjan neulomisesta oli ehtinyt kertyä riittävästi.
Tähän hetkeen tuskin enää nopeinkaan neuloja ehtisi kokonaista villapaitaa lahjaksi neuloa, mutta vastaisuuden varalle itsetehdyt neulomukset ovat tänä päivänä hyvinkin mieluisia, jopa toivottuja, lahjoja. (Muistaakseni näin tästä aiheesta jonkun lehtijutunkin tänä syksynä.) Mikäli ei osaa tai ehdi itse neuloa, voi hyvin tukea käsityöalan pienyrittäjiä ostamalla heiltä vaikkapa villasukat kaikille läheisilleen. Sellaisia saattaisin olla myynnissä vielä näin muutama päivä ennen jouluakin. Itse ainakin kuulun villasukkien suurkuluttajiin eli käytän niitä päivittäin ympäri vuoden. Luonnollisesti myös kodin laattalattiat kuluttavat sukkia, joten uudet ovat tarpeen vuosittain.
Kuten olen kertonut, on meidän perheen joulu tänä vuonna auttamattomasti myöhässä. Tätä kirjoittaessani (kolme yötä enää jouluun) on meillä vasta yksi tähtivalo ikkunassa ja seimi olohuoneen kirjahyllyssä. Muut koristeet odottavat paikalleen laittamista pöydällä. Kaikki lahjat on vielä paketoimatta. Sairastuin itsekin vielä pikkupojilla jyllänneeseen flunssaan kuumeen kera, joten nähtäväksi jää, millainen joulu tänä vuonna saadaan. Olen kiitollinen siitä, että joulun sanoma ei ole kiinni joulukoristeiden puutteesta eikä lahjojen paketoinnista. Se ei ole kiinni sotkuisesta kodista eikä pöydän antimista tai niiden puutteesta. Todellinen joulu astuu sisään, kun vain sallit sen tulla. Kutsun siis joulun meidän kotiin, tänäkin vuonna. Luulin, että minua on jo riittävästi opetettu riisutun joulun hyväksymisestä, mutta ilmeisesti niin ei ollutkaan, sillä tämä joulu on entistäkin riisutumpi. Uskon, että juuri tuossa riisutussa joulussa joulun ydinsanoma pääsee parhaiten esille, sillä se ei voi jäädä piiloon yhdenkään kulissin eikä yhdenkään koristeen, lahjan eikä notkuvan joulupöydän taakse. Tervetuloa joulun sanoma!