Kuten edellisessä postauksessa kerroin, täytti mieheni pyöreitä viime keväänä. Hän ei halunnut järjestää isoja juhlia, joten juhlimme vain oman perheemme ja vanhempieni kesken. (Vallitsevalla koronatilanteellakin saattoi olla vaikutusta asiaan.)
Aiheesta hieman poiketen, mietin tuolloin myös paljon omaa tulevaa 50-vuotispäivääni. Tykkään kovasti juhlista ja haluaisin juhlat, mutta samalla ajatus niiden järjestämisestä saa mietteet toisenlaisiksi. Siivoamista ja leipomista näännyksiin asti. Ennen ihmettelin, miksi ihmiset pakenevat syntymäpäiviään muihin maisemiin, viimeiset vuodet olen ymmärtänyt miksi. Minulla ja miehelläni on ikäeroa kaksi ja puoli vuotta, joten vielä on aikaa tuumailla omien juhlieni kohtaloa.