Kylläpä on nyt ollut haasteellista saada blogitekstiä aikaan. Otsikon syyslomakin on ollut jo pari viikkoa sitten ja lokakuu on ehtinyt siinä välissä vaihtui marraskuuksi. Ajattelin kuitenkin vielä yrittää saada tämän postausraakileen julkaistua.
Lapsuudessani ei tunnettu syyslomaa. En muista tarkalleen, milloin sitä alettiin viettämään, mutta opeurani alkuvaiheessa se oli jo käytössä, joskin useimmiten vain kaksi päivää. Ihmettelin silloin ihan ääneenkin, että mihin koko syyslomaa tarvittiin. Viikon loma vesisateessa tuntui jo aivan hullulta. Pari päivää jotenkin menetteli. Ennen vanhaan koulujen lyhyemmät lomajaksot määräytyivät usein maatalouksien töiden mukaan. Lapsia tarvittiin avuksi vaikkapa perunannostossa.
Aika kulki eteenpäin. Kuin vaivihkaa liityin yhtäkkiä niiden joukkoon, jotka alkoivat odottamaan syyslomaa, jotka tarvitsivat syysloman. Tiedän koska se tapahtui ja aika hyvin myös sen, miksi se tapahtui. En kuitenkaan koe sitä tässä tarkemmin puivani.
Enää ei ollut mitään merkitystä sillä, satoiko vai paistoiko eikä sillä, ettei ollut mahdollisuutta etelän eikä pohjoisen lomiin. Pelkkä kotisohva toi loman. Tätä kirjoittaessani tiedän hyvin, ettei läheskään kaikilla ole lainkaan syyslomaa eikä ylipäätään lomapäiviä kuin kesä- ja talvilomaksi (jos niiksikään). Jos tuntee asian paremmin, niin tietää opettajan palkkauksen kulun historiasta tähän päivään ja sen, miten loma-ajat siihen vaikuttavat.
Tämänkin vuotinen syysloma oli aluksi kova rutistus pikkupoikien synttäreiden järjestämiseksi ja sen jälkeen pelkkä kotisohva ja käsityö. Ilokseni siihen kuului myös pyörälenkit pitkin kaunista rantareittiä. Enpä olisi silloin lapsuuteni päivinä, kun fillaroimme tuon tuostakin uimarannoille, osannut ajatella, miten tärkeän turvapaikan nämä reitit ja maisemat minulle tänä päivänä tarjoavatkaan. Ne viestivät minulle kahta tärkeäksi elämässäni noussutta asiaa: vapautta ja rauhaa. Rajaton meri tuo vapauden ja mahdollisuuden ulospääsyyn, vapauteen. Maisema puolestaan tuo rauhan.
Syysloma oli tänä vuonna säänsä puolesta kaunis. Monena päivänä paistoi aurinko ja ruska tarjosi viimeistä loistoaan. Sadetta ei saatu juuri nimeksikään ja tuulikin oli kohtuullinen. Näitä kuvia ottaessani sain hämmästyä, miten luonto jo syysmyrskyihin varautuneena, saikin vastaanottaa täyden tyyneyden. Miten pyörälenkkieni aaltojen vaahtopäät olivat juuri tänään täysin vaimenneet ja niemenkärjen kivikko kuivunut.
Pikkupojat pääsivät ilokseen muutamaksi päiväksi mummolaan. He saivat auttaa leipomisessa hirvenlihojen pakkaamisessa. He pääsivät mukaan sieniretkelle ja kodalle makkaranpaistoon. He saivat hoitaa koiria ja saunoa pihasaunassa. Mummolan puuhat, leikit, retket ja ruuat ovat aina niin kovasti odotettuja.Itsekin vietin lapsena useita lomiani nimenomaan mummolassa.
Välihuomiona on kerrottava, että nämä ruskeat rantakivet ilahduttivat minua kovasti. Kesäisellä kalliorantaretkellämmekin haaveilin nimenomaan ruskeista rantakallioista, mutta valitettavasti sellaisia ei silloin löytynyt. Nyt tiedän, että niitä voi löytyä paljon lähempääkin, omasta kotikaupungista.
Mies käytti kesälomastaan säästyneet lomapäivänsä nyt syyslomalla vintin tyhjäämiseen. Marraskuussa vintille laitetaan ekovillaa lisäeristykseksi, minkä takia vintti piti saada täysin tyhjäksi sinne 18 vuoden ajan kerätystä tavarasta. Kun koko talo ja osa terassistakin oli jo täynnä tavaraa, ei auttanut kuin tyhjätä ruokailuhuone eli siirtää ruokapöytä keskelle olohuonetta.
Nyt olemme elelleet jo yli kaksi viikkoa täydellisen kaaoksen keskellä. Siihen lisäksi mies kantoi varastosta kaikki lapsille pieniksi jääneiden vaatteiden, kenkien ja harrastustavaroiden säkit kirpparimyyntiä varten. Onneksemme saimme kirpparipaikan itsemyyntikirppikseltä todella nopeasti ja nyt onkin aika mennyt myyntipaikan täydentämiseen. Sinänsä puuha on osoittautunut melko mukavaksi ja palkitsevaksikin, kun tavara on oikeasti löytänyt uusia omistajia. Samalla sitä on kuitenkin saatu myyntiin vasta pieni murto-osa, joten työsarkaa riittää edelleen. Kunpa vain tietäisi, mitä ihmiset tällä hetkellä kirppareilta etsivät, niin osaisi paremmin vastata kysyntään.
Vintintyhjäyksen lomassa (johon en itse osallistunut) ehdimme käydä mieheni kanssa kahdestaan kahvilassa ja sitä voi jo kutsua suorastaan irtiotoksi ja suureksi maisemanvaihdokseksi. Nämä elementit riittivät rakentamaan tämän syysloman.
Saitko sinä viettää tänä vuonna syyslomaa?
Mistä elementeistä sinun lomasi koostui?
Kiva kun ehdit taas kirjoittaa. Löysin blogisi jokin aika sitten, kun etsin uutta luettavaa blogilistalle. Meille syntyi juuri tytär kahden jo koulussa olevan isoveljen seuraksi, joten olen tällä hetkellä kotona ja ehdin viettää syyslomaa koululaisten kanssa (sen verran kun parikuinen vauva kainalossa pystyy :). Mutta kyllä loma monena vuonna on tullut hieman “pyytämättä ja yllätyksenä” työssäkäyvien vanhempien arjen keskelle. Lapsille se on kuitenkin tärkeä hengähdystauko koulutyöhön, huomaan. Ja varmasti henkilökunnallekin. Jatkossa toivon työelämän järjestyvän niin, että olen koulujen loma-ajat suurimmaksi osaksi vapaalla. Minusta tämä on aika ihana ja tunnelmallinen aika lomailla kotimaassakin! Tsemppiä sinne järjestelypuuhiin.
Kiitos kommentistasi! Onpa kiva kuulla, että olet löytänyt blogini. Onnea tosi paljon koko perheelle uudesta perheenjäsenestä. Ihanaa aikaa saatte elää. Ymmärrän hyvin tuon haasteen saada lomat järjestymään koululaisten lomien mukaan, vaikkei meidän perheessä sitä haastetta juuri olekaan ollut. Postausaiheita mulla olisi jonoksi asti, mutta jostain syystä ne ovat viime aikoina jääneet roikkumaan ja lopulta kokonaan tekemättä. Ehkäpä se kipinä tästä vielä syttyy. Mukavaa marraskuuta sinulle ja perheellesi!