Eppu-reppu

Niin siinä kävi, että alkanut arki (ja uusi hellejakso) otti vallan ja tämä jo aloitettu postaus jäi täysin alkutekijöihinsä. Useampi kesäpostauskin odottelee yhä tekijäänsä. Nähtäväksi jää, kuinka moni niistä lopulta päätyy blogiin asti – tai pikemminkin kuinka myöhälle syksyä niitä enää viitsii edes julkaista. Tajusinpa yhtenä päivänä myös sen, että en ole alkukesän ylioppilasjuhlistakaan vielä tehnyt kuin sen ”ennen juhlia” -postauksen. Blogin pitämisen ongelma omalta kohdaltani ei siis ainakaan ole siinä, etteikö riittäisi postausaiheita.

Nyt kuitenkin oli tarkoitus tehdä postaus työrepustani. Tästä postauksesta pääset lukemaan aiemmasta työlaukustani, joka kyllä on edelleen käytössä. Kuvan juomapullon ja kalenterin olenkin esitellyt jo kahdessa edellisessä postauksessa. Ne ovat olleet olennainen osa tämän uuden lukuvuoden varustelussa ja päivittäisessä käytössä.

Viikko ennen töiden alkamista minuun iski valtava tarve liikkua. Olen aina ollut liikkuva ihminen, mutta viime vuodet ovat muista syistä tehneet siitä hankalaa. Niinpä aloin kuumeisesti miettiä, että mikä olisi sopiva muoto purkaa tuota liikunnan tarvetta. Sen seurauksena päädyin kaivamaan fillarini esille vuosien tauon jälkeen. Hyppäsin siis konkreettisesti arjen alettua pyörän selkään.

Punaisen Monarkini ostin aikoinaan 30-vuotislahjaksi saamillani rahoilla. Koska silloin oli syksy, ei polkupyörävalikoima ollut kummoinen ja niinpä en voinut vaikuttaa vaikkapa pyörän värivalintaan. Yritin kyllä kovasti tuolloin totutella punaiseen väriin ja ostin mm. punaisen Marimekon laukunkin tuohon pyörän koriin sopivaksi, mutta eipä tuo totuttelu kovin hyvää lopputulosta tuonut. Ei musta tullut punaisen värin käyttäjää, vaikka sitä väriä kyllä lapsilleni ostankin. Tällä hetkellä esimerkiksi jääkarhupojan lempiväri on punainen.

Marimekon Eppu-reppuni ostin viime syksynä Marimekon Ystävämyynnistä. Minulla ei juuri silloin ollut edes tarvetta repulle enkä ollut vuosiin ostanut Marimekon laukkuja (ennen käytin ainoastaan niitä), mutta nähdessäni tämän värin, en miettinyt enempää, vaan klikkasin repun ostoskoriin. Jos se olisi ollut myynnissä normaaliin hintaan, olisi heräteostokseni varmasti jäänyt tekemättä. Repun hinta oli kuitenkin vain 119 euroa (ovh. 210€).

Repun saapuessa, jätin sen pitkäksi aikaa sen mukana tulleeseen laatikkoon vaatehuoneeseen säilytettäväksi. Koin jopa hieman syyllisyyttä sen ostamisesta, koska sille ei ollut heti käyttöä. Sitten kuitenkin ennen joulua tuli sellainen päivä töihin lähtiessä, ettei enää käytössä olleiden laukkujen tila riittänyt. Koska kädetkin olivat jo täynnä, tarvitsin repun selkääni saadakseni kannettua kaikki tarvitsemani tavarat. Silloin muistin tämän repun ja kaivoin sen esille laatikostaan. Heti tuo ensimmäinen käyttökerta oli koukuttava, koska laukun lokerointi ja koko oli suunniteltu täsmälliseksi mm. opettajanoppaita varten.

Aloittaessani loppukesästä pyöräilyn, koin hyvin hankalaksi istuttaa pyöränkoriini käytössäni olevan Balmuirin Estelle-shopperin, koska se mahtui koriin vain poikittain, jolloin laukun sisältö pääsi valumaan ulos laukusta. Tuolloin muistin uudelleen Eppuni ja sillä tiellä olen edelleen. Töiden alkaessa repun lokerointi on osoittautunut todella toimivaksi eli se ensimmäinen käyttökokemus oli todellinen.

Eppu on kuin tehty sujahtamaan pyöräni koriin ja mikä parasta, tavarat voi pakata sinne oikein päin ja ne myös pysyvät siellä niin koko matkan ajan. Repun vetoketju on helppo avata tarvittaessa vaikka kesken matkan. Kuvien ottamisen jälkeen säädin nahkaremmejä hieman lyhyemmiksi, joten ne eivät tule samalla tavalla ”yli laitojen”, kuten näissä kuvissa.

Nahkaremmejä olkaimina käyttäen en ehkä kuitenkaan lähtisi tämä reppu selässä pitkälle lenkille enkä vaellukselle. Koen, että tämä reppu on sellainen käsilaukun ja repun välimuoto eli astetta siistimpi kuin sportti/retkireppu, muttei kuitenkaan käsilaukku. Materiaalina tällainen canvas ei varmasti muutenkaan toimisi kovin hyvin luontoretkillä erilaisten säiden armoilla.

Enimmäkseen kannan tätä reppua kuitenkin käsilaukun tavoin, joten siitä itselleni tulee ajatus käsilaukusta.

Tästä kuvasta pystyy ehkä tavoittamaan tuon lokeroinnin, jota pidän tosi hyvänä työkäyttööni. Yleensä reput ovat sellaisia pohjattomia säkkejä, joista on vaikea löytää mitään. Takimmaiseen lokeroon, jossa tässä kuvassa näkyy kalenterini ja juomapulloni, pakkaan opeoppaat ja suunnittelukirjani. Etualan lokeroon puolestaan sopivat hyvin erilaiset pussukkani esimerkiksi lääkkeille ja elektroniikalle. Sinne sujahtaa helposti myös crossbodyni. Keskimmäistä lokeroa ihmettelin aluksi, sillä se ei ole kahden muun lokeron tavoin täyssyvä. Reppua enemmän käyttäessäni huomasinkin sen olen tuollaisenaan juuri hyvä vaikkapa puhelimelle ja työpaikan avaimille. Molemmat ovat helposti saatavilla, mutta silti suojassa repun vetoketjukiinnityksen vuoksi.

Kuten jo kerroin, ovat etu- ja takalokero syvyydeltään kuin täsmällisesti mitoitetut opettajanoppaille. Repun pohjakangas tuo lisäksi tarvittavaa leveyttä. Kuvassa reppuni ei siis ole lainkaan vielä täynnä. Ostaessani melko laihana näyttäytynyt reppu vetikin sisälleen enemmän tavaraa kuin arvelin.

Tästä kuvasta näkee tuon keskitaskun alareunan ompeleen.

Tässä puolestaan on keskitasku ilman puhelinta, koska otin kuvia sillä.

Laukun ulkosivulla olevaan lokeroon en ehkä laittaisi mitään arvokasta, mutta esimerkiksi nenäliinoille se on oivallinen säilytyspaikka. Joitain muutakin helposti ja nopeasti esille otettavaa (ei arvokasta) tuohon voisi laittaa.

Tästä kuvasta pystyy ehkä paremmin vielä hahmottamaan repun syvyyttä. Opeoppaiden yläreunasta jää vetoketjuun vielä noin  7 – 8 cm väliä. (Tässä kuvassa on tosin vain A5-kokoinen kalenteri, joka on opeoppaita pienempi.)

Repun takaosassa on vielä ripustuslenkki, josta reppua voinee tarvittaessa myös kantaa. Itse kannan sitä kuitenkin mieluiten noista nahkaremmista ja nyt kun lyhensin niitä hieman, on niistä helpompi kantaa laukkua sekä selässä että kädessä.

Tämän repun miinuspuoli on sen arka väri. Kuten kuvasta näet, olen vasta muutaman käyttökerran jälkeen onnistunut saamaan reppuun likatahroja. Ajattelen kuitenkin, että tämä on käyttöön otettu laukku eikä mikään museoesine. En ole lähtenyt yrittämään tahrojen poistamista. Toinen miinus on sitten puhtaahti esteettinen. En ymmärrä, miksi repun vetoketju on musta. Mielestäni sen olisi pitänyt olla samaa beigeä kangasta kuin itse laukkukin. Kolmas miinus on säänkestävyys, joka korostuu pyöräillessä. Se on kuitenkin omaa valintaani, joten joudun pohtimaan, miten suojaan repun vesisateelta. Suojausta en tarvitse repun, vaan sen sisällön vuoksi. Jos vielä jotakin olisi saanut toivoa, niin olisin toivonut repun sisäpuolelle pientä vetoketjullista lokeroa avaimille. Toisaalta pidän avaimiani jatkuvasti tuossa crossbodyssani, joten en tiedä tulisiko niitä sieltä edestakaisin siirreltyä. Kuten sanoin, työpaikan avaimet on aamuisin helppo ottaa tuosta keskilokerosta, mutta sen jälkeen ne siirtyvätkin joko kaulaani tai olkalaukkuuni.

Kyselinkin jo opeinstatililläni (@miianluokka) muiden kokemuksia tästä repusta. Voit käydä lukemassa niitä sieltä, jos kiinnostuit. Tällä hetkellä myynnissä on ainoastaan mustaa Eppua, mutta tuolta instatililtäni kävi ilmi, että värejä on ollut muitakin, joten luulisi niin olevan myös jatkossa.

Seuraavaksi voisi ehkäpä olla poikien koulunaloituspostauksen vuoro. Kuvat olen jo ottanut. Pitäisi vaan jaksaa käydä ne läpi (ei lempipuuhaani).

Miten sinun arkesi on käynnistynyt?

2 comments

  1. Pia says:

    Mulla on sama laukku mustana, sain lahjaksi helmikuussa 2020 ja käytin sitä 2 v alituiseen työlaukkuna. Nyt kun vaihdoin työtä ja sain ergonomisemman repun sieltä, niin on tämä jäänyt vähemmälle käytölle. Kaunis on ja en tiennytkään, että niitä myös beigenä!

    • Miia says:

      Kiva kuulla, että sullakin on Eppu. Onpa ollut hyvä lahja. Tuon ergonomisempaan vaihtamisen ymmärrän hyvin, sillä sitä kriteeriä Eppu ei kyllä täytä. Tuossa pyöränkorissa kuljettaen sen sijaan toimii hyvin, samoin tavaroiden löytämisen ja käyttämisen suhteen työpäivän aikana. En tiedä oliko tämä beige väri vain joku Ysmy-erä vai tuleeko vielä joskus lisää. Kuulin, että on tehty myös tummansinisenä ja violettina. Mukavaa sunnuntaita!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *