Kesäarjen aikatauluja

Juhlat on juhlittu (niistä lisää myöhemmin) ja kesäloma-arki on alkanut. Lapset käyvät ylikierroksilla ja aikuiset alikierroksilla. Ei siis välttämättä kovin helppo yhtälö! 😉

Koko sunnuntai ja varmasti vielä koko tämä viikko menee juhlien jälkikuvioissa. Tyhjäsimme juhlia varten alakerran makuuhuoneemme, että sinne saatiin lisää kahvittelupöytiä. Huonekalut on jo siirretty takaisin paikoilleen, mutta samalla tarjoutui hyvä tilaisuus käydä tarkemmin läpi sängynaluslaatikoiden sisällöt sekä pienen työhuonenurkkaukseni kirjahyllyjen sisältö. Yritän siis vielä hetken kestää tätä välivaiheen kaaostilaa ympärilläni. Samaan kategoriaan kuuluvat myös keittiön kaksi rottinkikoria sekä yhden kulmakaapin alahylly eli sellaiset paikat, jonne tulee siirrettyä papereita ja muita tavaroita odottamaan parempaa käsittelyaikaa tai ylipäätään lopullista sijoituspaikkaa. Tilanne on kuitenkin aivan eri kuin ennen juhlia, sillä nyt on aikaa! Yhtäkään laatikkoa ei ole pakko juuri tänään saada käytyä läpi. Tuohon järjestämispuuhaan motivoi kuitenkin se, että kaiken alla on hyvä pohja eli kun nämä tietyt laatikot ja säkit saa käytyä läpi ja järjestettyä paikoilleen, odottaa palkintona siisti koti. Se ei olekaan itselleni mikä tahansa pikku juttu, vaan yli kymmenen vuotta odotettu suuri palkinto, joka odottaa lähempänä kuin koskaan tänä aikana. Koko kevään olemme nimittäin vähitellen ja pienissä erissä käyneet taloamme läpi huone huoneelta. Emmekä tehneet sitä niinkään juhlia, vaan aivan itseämme varten. Isonvaatehuoneen, lastenhuoneiden ja yläkerran aulan kirjahyllyjen läpikäymiseen meni takuulla kuukauden päivät. Mutta uskokaa tai älkää, kun ne käytiin perusteellisesti läpi, ovat ne myös pysyneet siisteinä.

Nyt kuitenkin hieman eksyin aiheesta, sillä tarkoituksenani oli kirjoittaa tästä uudesta alkaneesta kesäarjesta. Monessa perheessä se tuo tullessaan monenmoisia pohdintoja ja ratkaisuja muunmuassa sen suhteen, miten saada lasten kesäarki rullaamaan, kun aikuiset ovat vielä töissä. Meidän ei ole muutamia yksittäisiä päiviä lukuunottamatta tarvinnut noita järjestelyjä pohtia, sillä olen pystynyt työni puolesta olemaan lasteni kanssa kesälomat. Pohdinnan alla on kuitenkin ollut kesäloma-arjen rytmittäminen ja ruokahuolto. Vaikka loma on loma ja silloin saa olla vapaa arjen aikatauluista ja antaa tilaa spontaanille tekemiselle, niin silti mitä pienemmistä lapsista on kyse, tuo tietynlainen päivärakenne ja struktuuri helpostusta myös lomanviettoon.

Itse sitä ajattelee loman tullen, että voi että kun voisin vain istua pari päivää ja tuijotella seinää, syödä mitä kaapista löytyy ja vajota johonkin täysin aikatauluttomaan tilaan, lepotilaan. Lasten kanssa on kuitenkin eri juttu ja siitä sain muistutuksen heti ensimmäisenä lomapäivänä, kun kaikkialta sinkoili kysymyksiä, vaatimuksia, valituksiakin. Noita jälkimmäisiä mun alivirittynyt seinääntuijottelulomamoodini ei kestä lainkaan ja siitä syystä oli tartuttava toimeen ja luotava yhdessä lasten kanssa kesäarjen aikataulut.

Kaivoin esille Putingista vuosia sitten ostamani “week plannerin” (tuota samaa ei näyttänyt enää olevan, mutta lukuisia muita vaihtoehtoja löytyy linkistä). Lapsissa aiheuttaa helposti levottomuutta se, jos he eivät tiedä milloin mitäkin tapahtuu. Ilmassa leijuvat asiat saavat jatkuvasti kyselemään milloin mennään sinne, milloin saa tehdä sitä, milloin on ruoka jne. Samasta syystä lapsi ei pysty keskittymään mihinkään tekemiseen, koska nuo vastausta vaille jääneet asiat hakevat yhä vastausta eikä mieli saa rauhaa. Entä jos peliaika meneekin ohi, kun olin pyöräilemässä tai entä jos unohdun legoleikkeihini ja sitten kello on jo liian paljon. Keksittyjä esimerkkejä, mutta tavoittanet ajatuksen.

Jos lapset ovat tottuneet tietynlaiseen arjen struktuuriin, on lomastruktuurin laatiminen heille helppoa. Saatat yllättyä siitä, miten taitavasti lapset osaavat olla tuota loma-arjen aikataulua luomassa. Silloin kun lapset saavat olla sitä itse luomassa ja suunnittelemassa, kokevat he tulleensa kuulluiksi ja saaneensa vaikuttaa itseään koskeviin asioihin, mikä puolestaan vaikuttaa suoraan sovittujen sääntöjen noudattamiseen. Enkä tällä tarkoita sitä, että lapset määräävät säännöt ja aikuiset tanssivat lasten pillin mukaan, ei ei. Aikuinen ottaa joka tapauksessa vastuun laadituista säännöistä ja ennen kaikkea niiden noudattamisesta. Uskonkin, että monelle haasteeksi tai jopa kompastuskiveksi muodostuu tuosta sovitusta struktuurista johdonmukaisesti kiinnipitäminen. Lapsi nimittäin oppii hyvin helposti myös sen, että aikuinen ei pidäkään kiinni säännöistä. Toisaalta, jos alussa jaksaa olla johdonmukainen ja viedä aina kaikki tilanteet sovitusti loppuun asti, oppii lapsi myös siihen ja tuon struktuurin ylläpitäminen käy helpoksi.

Suttuinen kännykkäkuva toisesta Weekly planner -lehtiöstä, jonka olen ostanut muistaakseni Jo and Jodylta. Oma roolini oli toimia kirjurina ja tarkentavien kysymysten esittäjänä keskustelussamme. Lopuksi myös tein yhteenvedon kaikkien ajatuksista, joiden pohjalta syntyivät lopulliset suunnitelmat.

Jokaisen päivän kohdalle kirjattiin sen päivän sisällöt koskien pelaamista, kännykänkäyttöä, TV:n katselua ja lukemista. Notes-kohtaan kirjattiin yleisohjeita liittyen pupujen hoitamiseen, päivittäisiin kotitöihin, viikkosiivoukseen, kesän lukupassikampanjaan, karkkipäivään ja Pokemon Go:n pelaamiseen varsinaisen peliajan ulkopuolella. 

Jokaiselle päivälle on nyt sovittuna vähintään puolentunnin lukuaika (sen lisäksi pojat lukevat aina iltaisin ennen nukkumaanmenoa ja usein myös muulloin päivän aikana, joten todellinen lukuaika on pidempi) ja joko puolentunnin “räplyaika” (kännykällä) tai tunnin katseluaika (TV:n), saa siis itse valita jomman kumman. Varsinainen tunnin peliaika sen sijaan on kaksi kertaa viikossa. Pelipäiviksi pojat valitsivat keskiviikon ja vaihtoehtoisesti joko lauantain tai sunnuntain. 

Päivittäisiin kotitöihin kuuluu mm.sängyn petaaminen sekä pyydettäessä tiskien tyhjääminen, roskien vieminen, kukkien kastelu, ruuanlaitossa auttaminen ja pupujen hoitaminen eli samoja asioita kuin tavallisessakin arjessa. Viikkosiivouskin määräytyy tavallisen arjen mukaan.

Jos asia on lapselle tai aikuiselle vaikea toteuttaa, niin suosittelen sopimaan ensin vain yhdestä asiasta, josta pidetään puolin ja toisin kiinni. Mitä enemmän sovittuja asioita on, sitä enemmän niiden johdonmukainen seuraaminen ja sovituista asioista kiinnipitäminen luonnollisesti myös vaatii. 

Instagramin tarinoihin laittamani kyselyn perusteella 43 % siihen vastanneista on erikseen sovitut peliajat, 14 % saa pelata silloin kuin haluaa ja samalla prosentilla sovitaan peliajoista pitkin viikkoa. 29 % on jokin muu kuin edellä mainittu systeemi. Olisi pitänyt kysyä myös täysin pelitöntä vaihtoehtoa.

Kesäarjen aikataulut luotuamme, ryntäsivät pojat yksissä tuumin yläkertaan lukuajalle. Yksi valitsi vitsikirjan, toinen Neropatin päiväkirjan (haluaa lukea sarjan uudelleen) ja kolmas aloitti Koiramies-sarjan lukemista. Meille on tullut tavaksi ottaa sovittu ruutuaika joko lounaan tai välipalan jälkeen. Jos päivässä on paljon muuta puuhaa, saattaa ruutuaika jäädä kokonaan välistäkin, mutta noista kahdesta tunnin peliasta viikossa pidämme kiinni eli jos sellainen jää välistä, se siirtyy toiseen ajankohtaan.

Postauksen perusteella saattoi jäädä käsitys, että meillä vain tuijotetaan koko kesäloma ruutua. Niin ei suinkaan ole. Asioista yhdessä sopiminen päin vastoin vapauttaa kaiken muun ajan muille kesätekemisille, kun ei tarvitse jatkuvasti olla miettimissä koska saa pelata tai räplätä kännykkää. Kesän edetessä käy ennemminkin niin, että nämä ruutuaika-asiat unohtuvat ja niihin palataan vaikkapa vain sadepäivinä tai automatkoilla. Ne eivät suinkaan ole itsetarkoitus eivätkä ohjaa elämäämme, mutta jos niistä jättää sopimatta, ne alkavat vaikuttaa aivan liikaa.

Tavataanko teillä tehdä suunnitelmia ja sopimuksia yhdessä lasten kanssa arjen helpottumiseksi? Millaisia?

Enää ei jääkään ratkaistavaksi muuta kuin ruokahuolto. Voi kunpa sen voisi ulkoistaa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *