Äidin hemmottelupäivä

Nämä kuvat on otettu jo talvella eivätkä siis sinänsä liity mitenkään äitinpäivään, mutta sain kuitenkin ajatuksen, että ehkäpä juuri nyt olisi sopiva hetki näille kuville. Kyseessä ei siis ole mainos eikä yhteistyö, vaan aivan oma juttuni, joka puolestaan liittyi yhteen (tai oikeastaan kahteen) toiseen, henkilökohtaiseen, asiaan. Nuo henkilökohtaiset asiat lienevät myös syynä siihen, etten ole tätä postausta aikaisemmin tehnyt, mutta tästä hieman eri vinkkelistä katsottuna se voisi kuitenkin onnistua. En kyllä lähtökohtaisesti tykkää postauksista, joiden sisältönä on, että koittaakaa nyt arvata mistä oikein oli kyse. Mitään arvausleikkiä en siis tavoittele.

Jostain syystä juuri äideille ja ehkäpä myös morsiamille ja pyöreitä vuosia täyttäville ystävättärille koetaan hyväksi antaa hemmottelutyyppisiä lahjoja. Ostetaan mielellään esimerkiksi lahjakortteja kosmetologille, jalkahoitoon tai hierontaan. Nuohan ovat kaikki hyviä lahjoja. Sitä vaan olen toisinaan pohtinut, että miksi juuri naisille, miksi harvemmin miehille. Sama koskee esimerkiksi kukkia. Naiselle viedään niitä usein lahjaksi tai lahjan lisäksi. Harvemmin miehelle. Karrikoidusti voisi ehkä sanoa, että hemmotteluhoitojen sijaan miehille viedään elämyslahjoja ja kukkien sijaan pulloja. Mistähän tuo juontaa juurensa? Millaisista hemmotteluhoidoista miehet voisivat ilahtua? Ja miksi koemme monesti niin, että miehelle on vaikea keksiä lahjoja?

Eräänä poikkeuksellisen aurinkoisena talvipäivänä lähdin hemmoteltavaksi. Olin pakannut jo illalla valmiiksi korillisen mukaan otettavia tavaroita. Korissa oli kahdet valkoiset korkkarini, kaksi helminauhaa, Riviera Maisonin valkoinen rusettimuki, valkoiset pitkävartiset äitini neulomat villasukat, hiusharja, hieman pitsiä ja Balmuirin pussukassa jokunen meikkituote. Kukat kuuluivat hemmottelupäivääni, joten ne sain vasta paikan päällä. Nämä korikuvat olen ottanut kotiin jo palattuani.

Caloun kiiltovalkoiset pitsireunuksiset korkopohjaiset kenkäni ovat jo paljon pidetyt, mutta yhä hyvässä iskussa. Ensimmäiset Calouni ovat samaa Knyta-mallia, mutta tummanruskeat ja mattapintaiset.

Hemmottelupäivääni kuuluivat paitsi kuvien kukat, niin myös kampaus ja meikki sekä valokuvaus.

Ihailen sitä, miten taitava sitoja osaa tehdä toivomusten mukaisen kukkakimpun ihan vain pelkän kuvailun pohjalta. Ihailen sitä siksi, että toisinaan edes pitkään kukkien kanssa työskennelleet eivät pysty siihen, vaikka olisit vieressä ja paikan päällä esittämässä toiveitasi. Monesti haluamme tehdä asioita oman mieltymyksemme ja totuttujen tapojemme mukaan emmekä silloin osaa kuunnella asiakasta ja hänen toiveitaan. Toki on tärkeää, että työssä näkyy myös taiteilijan tai ammattilaisen oma kädenjälki, mutta sillä ei kuitenkaan ole lupa tyrmätä asiakkaan toiveita.

Itselleni ovat erityisesti mieleen kaksi erilaista kukkakimppua. Väreinä suosin molemmissa valkoista ja vihreää. Toinen kimppu on tiivis pallo (esim. valkoisista ruusuista tai pioneista), joiden ympärille on sidottu isolehtisiä vihreitä kasveja ikään kuin kehyksiksi. Tällainen kimppu on söpö ihan pienenäkin. Sitten on tällainen hieman rennommin ja rönsyilevämmin sidottu kimppu, joka saa vivahtaa hieman luonnonkimpun tyyliin eli vihreää voi ryöpsähtää vähän yli laitojen eli aikalailla erilainen kuin se tiivis, säännöllinen ja symmetrinen kimppu.

Millaisesta kukkakimpusta sinä pidät?

Korin lisäksi minulla oli mukana vielä pukupussi muutamille vaatteille.

Yllä olevat kolme valokuvaa ovat hemmottelupäivänäni Jonna N. Photographyn ottamat.

Yksi ihana äitienpäivälahja olisi minun mielestäni perhevalokuvaus. Se voisi olla ammattikuvaajan ottama tai sitten ihan vain oman perheen voimin itselaukaisun avulla otettu kuva. Valokuvamuistoja ei voi koskaan olla liikaa!

Iloa äitienpäivään!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.