Äitienpäivä

Vaikka äitienpäivätunnelma latistuisikin, niin ei liene mikään salaisuus, etten oikein pidä äitien- ja isänpäivistä. Pohjimmiltaan en ehkä oikein edes osaa kertoa miksi niin on, mutta päällimmäisenä minulle nousee niistä ajatus keinotekoisuudesta ja kaupallisuudesta. (Siitä huolimatta tämäkin postaus sisältää osion kaupallisuutta.)

Kun ensimmäistä virallista äitienpäivää vietettiin Yhdysvalloissa, Philadephiassa 10. toukokuuta 1908, oli metodisti Anna Jarvisin ajatuksena ottaa yhteiskunnan tasolla paremmin huomioon äitien asema lasten kasvatuksessa ja teollistumisessa. Vuonna 1914 äitienpäivä julistettiin Yhdysvalloissa kansalliseksi juhlapäiväksi ja sen vietto vakiintui toukokuun toiselle sunnuntaille. Suomessa äitienpäivää vietettiin ensimmäisen kerran vuonna 1918 ja nykyiselle paikalleen toukokuun toiselle sunnuntaille se vakiintui vuonna 1927. Viralliseksi liputuspäiväksi äitienpäivä otettiin siitä vasta 20 vuoden päästä eli vuonna 1947. (Lähteenä Wikipedia.)

Tuon alkuperäisen ajatuksen perusteella ymmärränkin tarpeen äitienpäivänvietolle. Silloinhan äidit hyvin pitkälti vastasivat lasten ja kodin hoitamisesta, kun miehet kävivät töissä. Oli hienoa järjestää äideille yksi ”vapaapäivä” vuodessa, jolloin heitä hemmoteltiin kukin ja kortein, lahjoin ja ravintolaruuin. Tilanne on kuitenkin monelta osin muuttunut noilta ajoilta ja ehkä siksi koen omalla kohdallani jotenkin hölmöltä, että ”työni” äitinä pitäisi jotenkin nostaa erityiselle jalustalle, jaammehan mieheni kanssa yhdessä vastuun kodin hoitamisesta ja lapsista ja käymme kumpikin kodinulkopuolisessa palkkatyössä. Olemme tasa-arvoisia päättämään perheemme asioista jne. No, siksi lienee hyvä, että myöhemmin alettiin viettää myös isänpäivää.

Monesti nuo päivät ovat täyttyneet melkoisesta kilpavarustelusta, jolloin esitellään sosiaalisessa mediassa saatuja lahjoja ja gloriaa. Vastapainona sille olen kuitenkin nähnyt ne omien lasten loistavat tähtisilmät, kun he kuiskutellen jännittyneinä ja onnellisina tuovat rapisevat omin kätösin askarrellut korttinsa ja lahjansa äidilleen. Ja miten tärkeä tuo hetki heille onkaan, kuinka äiti heidät ja heidän rakkaudella askartelemansa kortit ja lahjat huomio. Sydämestään antaminen ja sydämellään vastaanottaminen on parhaimmillaan aitoa rakkautta ja iloa. Taustalla voi kuitenkin niin monella olla niin paljon muuta ja se on ehkä päässyt vaikuttamaan itseeni ja omaan suhtautumiseeni. Ajattelen ehkä ennemminkin niin, että koska olen ylipäätään saanut lahjan tulla äidiksi – ja vieläpä viisinkertaiseksi – on minulla jokaisena vuoden päivänä äitienpäivä, koska olen äiti joka päivä ja joka hetki. En missään nimessä halua, että äitienpäivästä tulisi milloinkaan lapsilleni stressinaiheuttaja eli pakko mennä äidin luo silloin tai pakko keksiä joku lahja äidille jne jne. Kun lapset ovat pieniä, he nauttivat ja iloitsevat saadessan tehdä äidille aamiaisen ja antaa tekemiään lahjoja ja kortteja. Siinä on syy äitienpäivän vietolle, lasten ilossa.

Toivottavasti en näillä ajatuksillani pilannut kenenkään äitienpäivää.

Meilläkin sitä vietetään, mutta en halua, että se on suorittamista ja pakkoa. Sen kuuluu saada olla vapautta ja iloa, yhdessäoloa kevätpäivänä. Luonnollista, ei teennäistä.

Samalla tavoin kuin perheenjäsentemme syntymäpäivinä, on meillä tapana myös äitien- ja isänpäivänä viedä aamupala päivänsankarille vuoteeseen. 

Jos miehistö haluaa tuoda minulle kukkia, olen monesti toivonut kesäpihaan muutenkin jossain vaiheessa ostettavaa kesäkukkaa. Tänä vuonna se voisi olla vaaleansininen ruukkuhortensia. Ruusut ja pionit maljakossa ilahduttavat myös kovasti.

Koska lapsille on niin valtavan tärkeää, että jokainen saa viedä äidille jotakin, yritän aina valmiiksi miettiä ja ehdottaa miehelleni jotakin sellaista, mitä muutenkin joko ostaisin tai tarvitsisin tai mistä ilahtuisin. Niiden ei tarvitse olla mitään kalliita toiveita. Lasten vuoksi haluan kuitenkin joitakin toiveita esittää ja aika usein mieheni kanssa päädymme nimenomaan toivomaan jotakin tarpeellista tai pientä mukavaa ja ilahduttavaa.

Syksyllä syntymäpäivieni aikaan ilmestyy usein Lantlivin Året om -julkaisu ja äitienpäivänaikoihin puolestaan Lantlivin Sommarhem. Ne ovatkin aivan loistavia lahjatoiveita. Pojat ovat oppineet tietämään, että ilahdun näistä lehdistä ja siksi hekin ilahtuvat antaessaan minulle tällaisen lehden lahjaksi.

Fazerin Sininen kelpaa aina lahjaksi minulle.

Siinä onkin sopivat ja riittävät lahjat koossa kolmelle nuorimmalle eli jokainen saa tuoda jotakin. Yksi kukan, yksi lehden ja yksi suklaan.
Yhteinen päivä on valmis alkamaan.

Nyt sitten siihen lupaamaani kaupallisempaan osioon, koska tiedän monen haluavan oikeasti ilahduttaa äitiään lahjalla ja monen myös miettivän mikä tai mitä se voisi olla. Vaihtoehtoja ja ideoitahan on valtavan paljon. Tällä kertaa jaan muutaman. Koska äitienpäivänä sydämeni on erityisesti heidän luonaan, jotka syystä tai toisesta eivät suuresta halustaan ja toiveestaan huolimatta ole saaneet tulla äideiksi tai ovat äitejä, mutta tyhjällä sylillä, ajattelen, että nämä lahjavinkit sopivat ihan kaikille naisille.

Kirjat ovat myös usein hyviä toiveita, koska ne ovat kohtuuhintaisia ja niitä ostan joka tapauksessa. Tämä uusi Anna-Kaisa Melvaksen Kodiksi tehty voisi olla mieluinen.

Kauniit astiat ovat myös aina mieleeni ja sellaiset sopisivat hyvin vaikkapa aamiaistarjottimelle. Hyvä lahjaidea onkin kerätä vaikkapa jotakin tiettyä astiasarjaa lautanen tai kuppi kerrallaan. Sellainenkaan ei tule kalliiksi yhdellä kertaa. Ylimmässä kuvassa on Mateuksen lautasia, keskellä Cult Designin Orient-sarjaa ja alimpana PotteryJon lautasia. Kakista sarjoista löytyy myös mukeja ja muita tuotteita.

Tänä vuonna ihastuin näihin Doppin matkakorulippasiiin. Tällaiset sopisivat pikkuruiseen naistenvessaani ihan jokapäiväiseenkin käyttöön. Näistä isompi saattaisi olla juurikin sopiva koko naistenvessan kapealle hyllylle. Niitä voisi olla vaikkapa muutama päällekkäin.

Kosmetiikka on aina myös hyvä lahjavaihtoehto ja nimenomaan mielestäni se tuttu ja turvallinen jatkuvassa käytössä oleva. Tällainen lahja kuuluu myös niihin tarpeellisten kategoriaan ja siihen mitä muutenkin ostaisi.

Lahjaksi sinäsä on kiva ostaa ja antaa erityisesti sellaisia asioita, mitä lahjan saaja ei jostakin syystä itse malttaisi ostaa, mutta mistä hän kuitenkin ilahtuisi. Tuollaisen lahjan miettiminen ei kuitenkaan välttämättä aina ole niin helppoa ja koska en halua äitienpäivästä kenellekään stressiä, niin tutut, turvalliset ja tarpeelliset lahjat ovat juuri hyviä.

Hieman arvokkaampi toive ja tarve voisi olla Balmuirin Capri-huivi joko värissä cream tai almund. En ole nähnyt värejä luonnossa, joten en ole varma kumpi olisi parempi. Ehkä cream olisi lähempänä beigeä?

Kolme viimeistä kuvaa kuitenkin kertovat sen todellisen äitienpäivälahjan. Kaikki kuvat ovat äitienpäiviltä. Yhdessä. Siinä se. Lahja. Keskimmäinen kuvista on Seppälän valokuvaamon ottama.

Postauksen muut kuvat ovat Pinterestistä ja tuotteiden myyjien sivuilta.

Niinä vuosina, kun talossa on ollut vauva tai jos yöunet ovat jostakin syystä jääneet lyhyiksi ja katkonaisiksi, en voi kyllä kiistää, etteikö olisi ollut ruhtunaallista saada jäädä äitienpäiväaamuna pidemmäksi aikaa nukkumaan. Silloinkin toki vauva on tuotu välillä syömään ja muistan myös ne monet kerrat, kun en vaan millään saanut enää nukuttua kuullessani keittiöstä kantautuvia ääniä. Niistä oppineena varasin aina yöpöydälleni valmiiksi jonkun kirjan, jota sitten aamulla pystyin odotellessani lukemaan.

Yksi kestolahjatoive minulla on joka vuosi esittää: siivottu koti. Valitettavasti tuo toive ei ole vielä koskaan toteutunut, mutta ehkä vielä jonakin päivänä on sen aika. Se ei ainakaan maksa mitään!

Miksi ja miten sinä vietät äitienpäivää?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.