Lastenhuonepohdintaa

Olen kehittänyt ongelman lastenhuoneesta.

Meillä on paljon leluja ja niillä on leikitty paljon. Haluan myös pitää kiinni leikkimisestä niin kauan kuin mahdollista enkä ole mielestäni milloinkaan harmitellut tai valittanut lelujen vievän liikaa tilaa tai pyörivän milloin missäkin. Toki kaipaan ympärilleni harmoniaa ja seesteisyyttä, mutta lasten kuuluu saada olla lapsia eikä pitää lelujaan kauniisti ja koskemattomina paikoillaan. Lelut ovat ehdottomasti leikkimistä varten.

En myöskään kannata ajatusta, että lapsen aloittaessa koulun, hän on jo niin iso, ettei enää leiki ja lelut viedään pois. Viime viikolla havahduin ajatukseen, että ensimmäistä kertaa meidän perheen nuorinkaan lapsi ei ole enää alle kouluikäinen. Nallekarhupojan syntyessä edellinen kuopus oli kuusivuotias eli tämä tilanne, että tämän perheen kuopus onkin seitsenvuotias, on perheellemme uusi. Tähän asti on ollut helppo siirtää isommilta pojilta leluja nuorempien veljien käyttöön, mutta nyt tilanne on siltäkin osin uusi ja erilainen.

Vaikka haluankin pitää kiinni leikkimisestä, olen huomannut, että viime aikoina pikkupoikien leikit ovat olleet yhä enenevissä määrin vain ja ainoastaan Lego-leikkejä. Toisinaan he leikkivät myös Nerfeillä ja kaksi nuorinta saattavat innostua leikkimään Schleichin eläimillä tai Playmobileillä. Roolivaatteitakin vielä kaivetaan joskus esille. Kirjoja, lautapelejä, palapelejä ja piirustusvälineitä käytetään myös. Kuopus innostuu vielä leikkimään pikkuautoilla. Pehmolelunsa pojat kävivät jo läpi ja halusivat vielä pitää suurimman osan. Siinä ne sitten taitavatkin olla. Hiiritalon asukkaineen pakkasin juuri vintille vietäväksi. Sylveillä ei ole enää hetkeen leikitty. Isot autot kuopuksen sängyn alla keräävät vain pölyä. Vintille on myös viety Duplot ja kauppaleikin tarvikkeet (se olisi tosin kiva ottaa kesällä ulkoleikkeihin) sekä Muumit Ja ”Pepit”, varmasti jotakin muutakin. 

Samalla oivalsin, että Legothan itseasiassa kattavat kaikki leikkitarpeet. Niillä voi rakentaa, niillä voi leikkiä roolileikkejä ja käyttää loputtomasti mielikuvitusta. Niissä on autoja ja muita kulkuneuvoja, taloja ja muita rakennuksia, ihmisiä, eläimiä ja lukuisia pieniä tavaroita. On metsää, kasvimaata, kauppoja, viidakkoa, uimarantaa sekä tarvittaessa myös linnoja avaruutta jne jne. Ei kai siis mikään ihme, että Legot ovat syrjäyttäneet kaiken muun, sillä ne todellakin tuntuvat kattavan aivan kaiken.

Ja sitten se ongelma. En halua väkisin pyörittää lastenhuoneessa leluja, joilla ei enää leikitä. Riittävän kauan olen sitä tehnyt saadakseni varmuuden asiasta. Nyt sitten mietin, miten olisi järkevä toimia ja mitkä kaikki lelut ihan oikeasti laitan pois. Työssäni pystyn vielä vuosien ajan käyttämään avuksi ja hyödyksi monia leluja enkä halua niistä luopua. Työpaikallekaan ne eivät pysyvästi mahdu. Toisaalta kun tavarat viedään vintille, ei niitä sieltä käden käänteessä kyllä takaisinkaan haeta. Toisaalta lapsille on hankittu pääasiassa kestäviä (sekä aikaa että leikkejä) leluja, joista riittää leikittävää myös tuleville polville. Sellaiset haluan ehdottomasti säästää. Sen sijaan esimerkiksi joitakin Mailegin pehmoja ja muita leluja lajittelin jo myytävien pinoon. En vaan oikein tiedä, missä nykyään olisi parasta myydä. Facebook-kirppiksille ei ole enää yhtä helppoa laittaa myynti-ilmoituksia kuin aikaisemmin.

Nyt kun tämä ajatuskulku on käyty läpi, niin ajatus vapautuneesta tilasta alkoi yhtäkkiä valtavasti houkuttaa, mutta mistä voisi ammentaa voimia ja aikaa kaikkien lelujen läpikäymiseen ja pakkaamiseen. Minne ja miten ne olisi järkevintä pakata? Muovilaatikoihin? Vetoketjullisiin säilytyslaukkuihin (esim. näihin)?

Olisi enemmän kuin mukavaa saada kuulla teidän lukujoiden toimintatapoja!

Lastenhuoneessa on myös useita tällaisia hatturasioita ja saman sarjan salkkuja sekä kannellisia peltipurkkeja, jotka ovat toimineet mainioina säilytyspaikkoina monenmoiselle tavaralle. Paitsi että ne ovat auttaneet pitämään järjestyksen lastenhuoneessa ja kulloinkin tarvittavia tavaroita löytymään helposti, ne ovat toimineet myös sisustuselementteinä. Nyt kun lelujen määrä vähenee, vähenee luonnollisesti myös tarve niiden säilytyspaikoille. Tällaisia kartonkirasioita ei oikeastaan kannata viedä vintille, koska ne eivät ehkä säilyisi siellä hyvinä. Mitä niille sitten tekisi? Laittaisi myyntiin? Entä jos kuitenkin haluaisin vielä säilyttää niitä sillä ajatuksella, että tulevaisuudessa vääjäämättä tulevien uusien huoneratkaisujen myötä niille vielä tulee tarvetta? Kovin on suuret nämä mun ongelmat, mutta olen kyllä toisinaan aivan toivoton päätöksenteossa.

Käyköhän tässä sitten vain niin, että kaikki vapautunut tila täyttyy lopulta Legoista? 😀

Kokeilin muuten tällaista hyvin matalan kynnyksen postausta. Samalla kun pyörin lastenhuoneessa pohtimassa mitä siellä olisi järkevä tehdä, napsin kännykällä muutaman valokuvan koskematta yhtään mihinkään tavaraan laittamalla sitä paremmin tai muuta. Huone oli juuri sellainen kuin se oli leikkien jäljiltä. Alunperin ajattelinkin vaan laittaa aiheesta tarinan Instagramiin, mutta sitten mietin, että olisi mukava saada se tänne bloginkin puolelle pieneksi virstanpylvääksi. Kävin samalla kurkkaamassa myös leikkihuonepohdintoja blogin alkuajoilta eli reilu kolmen vuoden takaa. Sinänsä oli kyllä kiva huomata, että ajatukset lastenhuoneesta ovat kaikkien näiden vuosien ajan säilyneet hyvin samankaltaisina. Nyt vain lienee hieman isomman muutoksen aika tai ainakin siirtyminen seuraavalle ”tasolle” leikkejä ja leikkimistä kuitenkaan missään nimessä vielä lopettamatta!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.