Aika täsmälleen viisi vuotta sitten valmistui meidän uusi vaatehuone. Kuvat on otettu silloisella kännykälläni, joten laatu on mitä on. Ei anneta sen häiritä.
Vaatehuone on toki ollut olemassa koko talon olemassaolon ajan eli pian 18 vuotta, mutta alunperin valitsimme sinne häthätään Ikean edulliset Elfaa jäljittelevät ritiläkoritornit vaatetankoineen. Vaatehuone suunniteltiin silloin myös ainoastaan minun ja mieheni käyttöön sen välittömässä läheisyydessä olleen makuuhuoneen yhteyteen. Muuttaessamme tähän taloon, meillä oli vasta kaksi lasta ja heidän huoneissaan oli (ja on yhä) seinään upotetut kiinteät vaatekaapit. Toisen niistä voit nähdä tässä postauksessa. Tällä hetkellä noissa kahdessa lastenhuoneessa asuvat toiseksi vanhin poika ja Nallekarhupoika, alunperin esikoinen ja toiseksi vanhin.
Olemme säilyttäneet vauvanvaatteet aina hoitopöydän yhteydessä eli joko sen alla olevan lipaston laatikoissa tai nuorempien osalta kodinhoitohuoneen tason alla olevassa Elfa-koristossa. Asukkaiden lisääntyessä ja tuon hoitopöytävaiheen jäädessä taakse, tarvitsimme lisää tilaa vaatteiden säilytykseen. Ensin ostimme satukaapin ja se ratkaisikin asian useammaksi vuodeksi. Vielä kuopuksen vauvavuonna, kun hänen vaatteensa olivat hoitopöydän yhteydessä kodinhoitohuoneessa, jakoivat Nallekarhupoika ja Jääkarhupoika satukaapin keskenään. Sen jälkeen Nallekarhun vaatteet siirtyivät pikkuvaatehuoneeseen ja Jääkarhupoika ja kuopus jakoivat satukaapin. Mitä pienempi vaatekoko käytössä, sitä vähemmän tilaa ne luonnollisesti tarvitsevat. Vaatekoon kasvaessa tilantarvekin kasvaa ja siitä johtuen jouduimme jälleen miettimään uusia ratkaisuja.
Päädyimme ostamaan Ikeasta Stuva-sarjan pienemmät vaatekaapit pikkupojille. Olimme kesälomareissussa peräkärryn kera ja juuri ennen kotiinpaluuta suuntasimme suunnitellusti kulkumme kohti Ikeaa aikainamme ostaa nuo vaatekaapit. Keräsimme kaappien osia isoon kärryyn, kunnes kävi niin, että joitakin osia ei ollutkaan noutovaraston hyllyissä, vaikka saldot näyttivät selkeästi plussaa. Myyjältä asiaa tiedustellessamme kävi ilmi, että kaappien osia todellakin oli saatavilla, mutta niitä käytäisiin vasta seuraavana päivänä seuraavan kerran hakemassa varastosta lisää noutovarastoon. Muistan miten pettynyt ja kiukkuinen olin. Olimme olleet viikon Helsingissä ja olisimme voineet hakea kaapit milloin tahansa aikaisemmin, mutta luotimme noihin varastosaldoihin ja päätimme hakea kaapit vasta juuri ennen lähtöä. Eipä olisi tullut tällainen mieleenkään!
No, yleensä käy niin, että kun joku suunnitelma menee pieleen, alkaa ihmismieli tuottaa ja pohtia muita ratkaisuja tilalle. Näin kävi nytkin ja tänä päivänä olen kiitollinen siitä, miten kävi, sillä se toi meille paremman ratkaisun. Päädyimme aluksi siirtämään muutaman pojan vaatteet samaan vaatehuoneeseen meidän kanssa. Se oli sinänsä melko helppoa, koska samaan aikaan mun vaatteista karsiutui pois suurin osa. Raskaus- ja imetysajat olivat jääneet taakse ja oma vaatekoko oli muuttunut moneen kertaan. Vaatekaapin rakentaminen piti omalta osaltani aloittaa oikeastaan täysin alusta. Se toi myös tarvittavaa lisätilaa vaatehuoneeseen.
Alkuperäinen korihyllysysteemi osoittautui kuitenkin toimimattomaksi ja lähdimme selvittämään toimivampaa systeemiä. Päädyimme lopulta Ikean Paxiin, jonka valitsisin näin viiden vuoden käyttökukemuksen jälkeenkin uudelleen. Postauksen ensimmäisessä kuvassa näkyy vaatehuoneen vasen puoli, joka on pääasiassa miehistön valtakuntaa. Tästä pääset tarkemmin katsomaan, miten tuolloin järjestimme vaatehuoneeseen kolmen pojan vaatteet. Viimeiseksi vasemmalle jää mieheni käytössä olevat kaksi tankoa ja laatikkoa. Vaatehuoneen alkuosa on tällä hetkellä hieman erilainen kuin kuvassa, sillä tällä hetkellä se on enää kahden pojan käytössä ja ensimmäisenä vasemmalla olevasta kokonaisuudesta ylempi tanko on korvattu lisähyllyllä. Keskellä olevat kapeammat laatikot puolestaan ovat roolivaatekäytössä. Olemme siis ehtineet saada kokemusta myös Paxin muunneltavuudesta. Lähitulevaisuudessa varmaankin käy niin, että toisen pikkupojan vaatteet muuttavat muualle, jolloin tilaa tulee enemmän meidän muiden käyttöön. Jossakin vaiheessa palaamme todennäköisesti alkupisteeseen eli siihen, että tämän vaatehuone on avin minun ja mieheni käytössä. Silloin on mahdollista sijoittaa vaatteet nykyistä väljemmin sekä muuttaa hylly-, tanko- ja laatikkoratkaisuja sen hetkiseen tilanteeseen paremmin sopiviksi.
Kolmannessa kuvassa melko väsynyt äiti viettää vaatehuoneen avajaisia kera kahvin ja suklaakakun. Tosin kuvasta päätellen näyttää siltä, että hyllyssä olevien kenkien paikalta puuttuu vielä kaksi laatikkoa ja hylly. Muistelen, että teimme joidenkin osien kanssa niin, että halusimme ensin nähdä vaatehuoneen perustilassa ja vasta sen jälkeen täydensimme kokonaisuutta joillakin lisäosilla. Tämä vaatehuone toimikin loistavana “pakopaikkana” kotiäitvuosinani ja luinpa siellä myös pääsykokeisiin (tosin silloin oli vielä vanha vaatehuone) kevättalvella 2016. Äänieristys oli vertaansa vailla. 😉
Vaatehuoneen perällä olevaa isoa peliä emme ole halunneet kiinnittää seinään. Tarvittaessa sen saa liu’utettua vieressä olevan rungon taakse. Peilin edessä oleva mekko on ollut minulla, kun valmistuin yliopistosta keväällä 1999. Haaveenani oli saada vaatehuoneeseen vielä pieni pöytä ja tuoli, mutta siihen huone oli hieman liian kapea. Toki se olisi ollut mahdollista, jos olisimme jättäneet osan säilytysratkaisusta pois, mutta ne olivat kuitenkin ylimääräistä rekvisiittaa tärkeämmät. Aiemmin jo Instagramin tarinoissa taisin kertoa, että selkäni takana olevan kahden laatikon päällä oleva hylly on ulosvedettävä ja käy siten myös pienestä pöydästä.
Pitkähkön alkupuheen jälkeen yritän päästä otsikon aiheeseen. Instagarm-tarinoita seuranneet ovatkin jo nämä kuvat suurelta osin nähneet, mutta koska pääpaino on yhä blogin pitämisessä, niin haluan nämä myös tänne talteen tekstien kera. Olin pakotettu monen kuukauden siirtämisen jälkeen käymän läpi kahden nuorimman pojan sisävaatteet, koska aamuisin kouluun lähtiessä alkoi olla tarjolla vain liian lyhyitä hihoja ja lahkeita. Koska en ollut aikoihin itse asioinut vaatehuoneessa, oli minua vastassa melkoinen näkymä. Silittämäni vaatepinot oli pääasiassa nostettu vain vaatehuoneessa olevien laatikoiden eteen lattialle ja vaatehuoneen lattia oli ylipäätäänkin täyttynyt ties mistä muusta tarvikkeesta kuin vaatteista. Toki niitä vaatteitakin oli, mutta kaikkea muuta kuin omalla paikallaan. Apua! Piti ottaa aikalisä ja vähän hengitellä ennen kuin pystyin jatkamaan. Pyysinkin sitten miestäni avuksi ja hän kantoi kaiken irtotavaran pois vaatehuoneesta, jonka jälkeen sain paremmin tilaa käydä läpi poikien vaatteet.
Tässä kuvan vaiheessa olin jo saanut poikien vaatelaatikot ja -tangot kuntoon (paitsi ne kaksi myöhemmin vintiltä löytynyttä housulaatikkoa, jotka odottavat yhä toimenpiteitä) ja tyhjännyt omat vaatetankoni ja hyllyni. Tällä hetkellä, kun vaatehuoneessa on vielä myös pikkupoikien vaatteet, olemme mieheni kanssa joutuneet ripustamaan omat vaatteemme ahtaammin kuin haluaisimme ja jättämään esimerkiksi pidemmille vaatteille hieman liian vähän roikkumistilaa. Omalta osaltani tämä koskee tuota ylempää tankoa (toisen tangon päällä), jossa roikkuu keskipituisia mekkoja niin, että helmaosa taittuu. Tankojen välissä olevan hyllyn poistaminen toisi hieman lisää tilaa, mutta halusin sen siihen muista syistä laittaa. Tilanne on kuitenkin väliaikainen ja täysin kestettävissä. Lisää väljyyttää saa tulevaisuudessa myös sillä, että laskee tankoja pykälän verran alaspäin. Silloin henkareiden pujottaminenkin helpottuu.
En tapaa laittaa kesämekkoja pois talvisesongiksi enkä villapaitoja kesäksi, vaan kaikki roikkuvat sulassa sovussa henkareilla tai laatikoissa viikattuina ympäri vuoden. Tällä hetkellä toki tekee hieman tiukkaa tangolla, mutta en voisi edes ajatella, mistä löytäisin lisäenergiaa myös omien vaatteiden veivaamiseen muutaman kerran vuodessa. Sama koskee toki lastenkin vaatteita, mutta heidän osalta se on kasvun vuoksi pakollista. Tosin heilläkin on tangoillaan ja laatikoissaan ympäri vuoden myös kaikki kesävaatteet saatavilla. Ulkovaatteet ja kengät sen sijaan on vaihdettava sekä aikuisilta että lapsilta sesongin vaihtuessa. Toisaalta niistäkin tapaan ottaa pois vain paksuimmat aikuisten takit, mutta esimerkiksi villakangastakit ja trenssit ovat eteisen naulakon tangolla ympäri vuoden. Samaa koskee myös lasten villakangastakkeja ja kevätparkoja.
Yllä olevasta kuvasta voi nähdä, mitä tarkoitin tuolla helmaosien taittumisella ylätangon vaatteiden osalta.
Kysyin Instassa seuraajien vaatteiden suosikkivärejä ja sain vastauksiksi mustan ja valkoisen, siis eri ihmisiltä. Jälkimmäistä löytyy minultakin, mutta mustaa vain yhden hautajaismekon ja kenkien verran. Siinä mielessä olen kyllä hyvin epätyypillinen nainen, koska monella musta väri toimii nimenomaan vaatekaapin kulmakivenä. Sen ympärille on helppo rakentaa kaikki muukin.
Olen monesti kyllä ajatellut, että miten paljon helpommalla ja halvemmallakin pääsisin, jos minunkin vaatekaappini kulmakivi olisi musta väri. Silloin voisin ostaa vain mustat laukut kaikissa tarvittavissa kokoluokissa sekä mustat kengät jokaista sorttia. Kun pitää ruskean eri sävyistä, saattaa joutua hankkimaan jokaista sävyä (tai ainakin vaaleaa, keskiruskeaa ja tummanruskeaa) vähintäänkin yhden isomman ja yhden pienemmän laukun sekä kengistä useampaa eri versiota. Tämän kuvan alalaidassa näkyvät esimerkiksi pitkään etsimäni ballerinat lattena ja keskiruskeana.
Minun vaatekaappini kulmakivi värien osalta on varmaankin beige ainakin mitä näitä kuvia on katsominen. Se oli myös pitkään tummansininen ja sittemmin tummanruskea, pienen hetken myös valkoinen. Nuo kaikki värit löytyvät yhä tänäkin päivänä vaatekaapista, samoin jo pitkään mukana ollut vaaleansininen. Uusimpana tulokkaana lienee konjakinruskea, joka sekin on ollut olemassa jo useamman vuoden. Jossakin vaiheessa vaatekaapistani löytyi vähäisessä määrin myös punaista ja oranssia, mutta niistä ajoista on jo pitkälle toistakymmentä vuotta.
Suosin pukeutumisessani mekkoja (sekä kesällä että talvella), neuletakkeja, kauluspaitoja ja perustrikoopaitoja. Alaosista varmasti eniten käytän farkkuja ja niiden lisäksi kangashousuja, joko chinoja tai muita suoriahousuja. Jossakin vaiheessa käytin melko paljon myös puolihameita ja ne löysinkin nyt vähän kuin uudelleen vaatteitani järjestäessäni.
Talvisin pidän erityisesti pitkähihaisista villakangas- ja neulemekoista sekä paksummista puuvillamekoista ja farkkumekoista. Sivutaskut mekoissa ovat aina plussaa, koska niihin voi laittaa nenäliinan ja töissä myös avaimet (kaulassa roikkumisen sijaan). Keväällä mekot vaihtuvat hieman ohuempiin puuvilla- ja trikoomekkoihin sekä paitamekkoihin. Raidat ja esimerkiksi kukkakuosit astuvat mukaan. Säiden lämmetessä hihat lyhenevät ja puuvillan rinnalle tulee pellavamekkoja.
Atoopikkona ihoni ei kestä mitä tahansa materiaaleja ja samasta syystä olenkin jämähtänyt aikalailla ostamaan samojen vaatemerkkien vaatteita. Eniten minulta löytyy varmaankin Odd Mollyn (neuleita), InWearin, Part Twon ja Gantin vaatteita. Niiden lisäksi löytyy myös Marimekon, Lumoanin, Bypiasin, Jumperfabrikenin, Polarn och Pyretin, Gauharin ja Kaikon vaatteita. Farkuissa suosin Macin farkkuja. Yksittäisiä vaatteita löytyy myös Vilasta, Lidlistä, Prepairiltä ja KappAhlin Newbie Womanilta. 15 – 20 vuotta sitten suosikkivaatemerkkini oli tanskalainen Jackpot. Miten ihania ja pehmeitä vaatteita sieltä saikaan. Oli myös pellavaa, perustrikoota ja kauniita pikkukukallisia ja ruutuprinttejä. Monet noista vaatteista minulla on yhä tallessa, mutta suurin osa niistä on liian suuria kooltaan. Harmillista, että Jackpotin vaatteita ei enää sellaisenaan saa. Jonkin verran niitä tuli myöhemmin Prisman valikoimiin, mutta laatu ei mielestäni niissä ole enää sama. Noina vuosina toinen suosikkimerkkini oli Marimekko ja minulta löytyikin Marimekon perustrikoopaitoja useissa eri väreissä ja käytin niitä varmasti päivittäin. Sitten Marimekon laadussa tapahtui selkeä notkahdus ja paluu Marimekon käyttäjäksi ei enää samassa määrin onnistunut. Vuoden parin sisään olen ostanut kaksi Marimekon kangasmekkoa, joihin olen ollut tyytyväinen. Vanhat kunnon trikoopaidat ovat myös olemassa, joskin melko suuria nekin kooltaan.
Muutaman viime vuoden ajan olen yrittänyt etsiä itselleni kukkamekkoa tai oikeastaan useampaa. Olisin halunnut viime vuoden kevätjuhlaan sellaisen juhlakukkamekon, mutta en löytänyt mieleistäni. Melko usein mekon löytyminen kaatui värimaailmaan, joka ei ollut mieleeni. Ylipäätään sopivan mallin löytyminen oli vaikeaa. Pitkäaikainen haaveeni on ollut saada vaaleansinipikkukukallinen mekko Libertyn Betsy-kankaasta. Ehkäpä tuo toive vielä jonakin päivänä toteutuu. Toistaiseksi en tosin tiedä miten. Yhden pikkukukallisen mekon suosikkiväreissäni sentään onnistun tänä keväänä löytämään. Siitä varmaankin lisää myöhemmin. Juhlamekoksi tosin siitäkään ei ole, vaikka sellaiselle olisi tänä keväänä ollutkin erityistarve.
Housuni ja puolihameeni ovat tähän asti roikkuneet tangoilla mekkojen ja kauluspaitojen tavoin, mutta tällä vaatehuoneen siivouskerralla päädyin tyhjäämään ulosvedettävien tankojen alla olevan hyllyn ja ripustamaan nämä vaatehenkarini noille ulosvedettäville tangoille. Aiemmassa vaatehuoneessamme minulla oli käytössäni siihen säilytysjärjestelmään kuuluva ulosvedettävä housuripustin. Sellainen löytyy myös Paxilta ja sellaisen voisin kuvitella meille sitten kun meitä on enää kaksi jakamassa vaatehuonetta ja tilaa on enemmän erilaisille ratkaisuille.
Tämän henkarivinkin jaoin jo Instagramissa. Henkari löytyi Lidlistä ja kävimme ostamassa niitä vielä toisenkin, koska se vaikutti toimivan tosi hyvin puolihameilleni. Yhdelle henkarille saa ripustettua neljä hametta (joka kahdeksan, jos haluaa laittaa vielä tiiviimmin) ja ne mahtuvat silti roikkumaan, koska ne eivät vie paljoa tilaa korkeussuunnassa.
Täältä hyllyltä pilkistää suosikkikorkkarini, joita kutsun lattekengiksi. Ne ovat Gaborin. Gaborin korkokenkiä minulta löytyy myös hieman korkeammalla korolla tummemman ruskeina sekä samankoruisella, mutta leveämmällä korolla valkoiset hääkorkkarini. Silloin kun menimme naimisiin, oli valkoiset hääkorkkarit tapana värjätä jonkin muun väriseksi häiden jälkeen, koska niille ei olisi muuten ollut enää käyttöä. Minäkin suunnittelin kenkieni värjäystä, mutta onneksi se jäi, sillä myöhemmin tuli aika, jolloin nuo kengät pystyi ottamaan myös muuhun juhlakäyttöön. Muistan miten aikoinaan hääkenkiä sovittaessani ihmettelin, että voivatko korkokengät olla näin mukavat jalkaan. En ollut juurikaan sitä ennen korkokenkiä käyttänyt, joten nuo Gaborit todellakin kumosivat ennakkokäsitykseni.
Toinen korkokenkäennakkokäsitykseni murtanut kenkämerkki on Calou. Jotenkin en edes osaa ajatella niitä korkkareina, sillä niillä käveleminen ei tunnu yhtään siltä. Kenkien pohjaa on pehmeää kumia, mikä takaa tuon miellyttävyyden. Sisäosa on puukengän tavoin puuviilua. Kengät eivät perinteisten korkokenkien tapaan kopise, vaan ovat pehmeät astella. Muu osa kengistä on nahkaa. Kolmet yksittäiset Calout ovat jääneet harmittamaan minua, siis se, että en niitä ostanut. Yhdet beiget Mary Jane -malliset ehkäpä kaikkien aikojen parhaat Calout olin varannut itselleni, mutta hakiessani kenkiä, ne olikin myyty vahingossa jollekin toiselle enkä enää mistään onnistunut sellaisia samanlaisina löytämään. Yksiä vaaleansinisiä Calouta kerran vatvoin ja vatvoin, mutten lopulta malttanut niitä ostaa ja se harmittaa yhä. Sitten on vielä yksi rusettimalli, joka on jäänyt ostamatta.
Siinä missä muistan nuo harmittamaan jääneet Calout, muistan myös aivan ensimmäiset Calouni. Olin käynyt niitä ihastelemassa eräässä tamperelaisessa pikkuputiikissa. Sovittanutkin. Äitienpäivänä sain kokea suuren yllätyksen, kun nuo ruskeat Knyta-mallin kengät paljastuivat lahjalaatikosta. Tänä päivänä se ei ehkä olisi niinkään hämmästyttävää, mutta tuohon aikaan ei ollut verkkokauppoja samalla tavalla kuin tänä päivänä. Mieheni oli joutunut näkemään suuren vaivan saadakseen ylipäätään selville liikkeen nimen soittaakseen sinne ja sopiakseen, olisiko postittaminen ylipäätään edes mahdollista ja miten toimittaisiin maksun ja mahdollisen vaihdon tai palautuksen kanssa. Jos tähän vielä lisätään se, että minua on tosi vaikea onnistuneesti yllättää, niin tämä todellakin kävi siitä.
Gaborien ja Calouiden lisäksi minulta löytyy mm. Vagabondin ja Eccon kenkiä. Nykyinen kenkävalikoimani on erittäin maltillinen vaikkapa siihen hetkeen verrattuna, kun muutimme mieheni kanssa ensimmäiseen yhteiseen kotiimme. Saan yhä kuulla siitä kenkieni määrästä, joka tuosta muuttokuormasta purettiin. Varmaan määrä olisi tuotakin pahempi, ellei olisi itseni lisäksi muutama muukin kengitettävä tässä talossa. 😀
Tämä kuva oli hankala ottaa ja siltä se kyllä näyttääkin. Kuva kertonee joka tapauksessa siitä, että vaatehuoneen ylemmillä hyllyillä säilytetään sulassa sovussa sisustustyynyjä (ja -peittoja), lahjajemmoja, kenkälaatikoitani ja dustbagejani. Laukkukokoelmani ei ole mitenkään järin suuri – ainakaan jos sitä vertaa aiempaan Marimekko-laukkumäärääni – mutta se on muutamaa puutetta vaille toimiva. En tätä postausta varten lähtenyt kuvaamaan erikseen kenkiäni enkä laukkujani, mutta osa niistä vilahtaa aiemmissa postauksissani. Ehkäpä sitten kun joidenkin vuosien päästä saan vaatehuoneeni väljemmin käyttöön, voin tehdä todellisen Walk-in Closet -postauksen. 🙂 Isompina shopper-koon laukkuina toimivat Balmuirin nude Estelle, Mulberryn keskiruskea Bayswater (flip lock tote) ja Rodokselta ostamani käsityönä valmistettu tummanruskea laukku, jota käytän pääasiassa työlaukkuna.
Pienempiä crossbody-koon laukkuja minulla on Balmuirin Edith-laukut nudena ja tummanruskeana sekä Michael Korsin laukut konjakinruskeana, hieman isompana tikattuna beigenä sekä kultaisena juhlalaukkuna. Toiveenani on löytää vielä valkoinen crossbody eli sellainen jota voi käyttää sekä juhlassa että arjessa.
Vaatekaapistani löytyy myös muutamia huiveja, vöitä ja pari irtokaulusta. Toivelistallani on isompi beigesävyinen huivi, koska Becksöndergaardin ruskeabeige tähtihuivi alkaa vähitellen hajota käsiin.
Alusvaatteista suosin värinä nudea ja käytän pitkältä Lindexin valikoiman sileitä versioita. Pitsisistäkin pidän ja niistä erityisesti valkoisista, mutta pitsin pitää olla ehdottomasti pehmeää eli se ei saa kutittaa yhtään. Toisinaan joudunkin kääntymään alusvaateostoksissani erikoisliikkeen valikoimiin. Sukkina suosin Polarn och Pyretiä, Lingon&Blåbäriä, Hilfigeriä, Falkea ja Kaikoa (paksut sukkahousut). Vaan mistä löytäisin hyvät ja kestävät (ei saa kutittaa eikä valua eikä hajota käsiin ensimmäisellä käyttökerralla eikä olla mahdottoman pienet kooltaan) ohuet sukkahousut??? Tuntuu älyttömältä maksaa kymmeniä euroja sukkahousuista, jotka eivät täytä noita ehtojani. Ennen löysin riittävän hyviä sukkahousuja Lindexin valikoimista, mutta apua millaiset sukkahousut sieltä viime keväänä ostinkaan. Kaukana niistä joita ennen käytin. Vinkkejä siis kaivataan!
Ensikenkäni ja balettitossuni sulassa sovussa.
Tämä Ikean sisustuskirja on näiden vuosien aikana toiminut inpiraationani nimenomaan vaatehuoneen suhteen ja säilytänkin sitä vaatehuoneessa. Vaikka kirja luonnollisesti keskittyykin Ikean säilytysratkaisuihin, siinä on myös paljon muuta sisustuksellisesti mielenkiintoista ja kaunista katseltavaa. Tämän kirjan lisäksi minulta löytyy pari muutakin Ikean myymää sisustuskirjaa. Toinen niistä keskittyy lapsiin ja toinen ulkona sisustamiseen. En tiedä onko noita kirjoja enää saatavilla. Saattaa olla myös, että niiden tilalle on tullut uusia. Nämä ovat siis ihan oikeita maksullisia kova- tai pehmeäkantisia kirjoja eivät pelkkiä esitevihkosia.
Vappumekkokuvat jäivät nyt ainakin vielä toistaiseksi täältä flunssapesästä ottamatta, mutta ehkäpä tämä pian helpottaa ja vappumekko pääsee ikuistettavaksi. 😉 Äidin vaatteita löytyy lisää linkistä.
H a u s k a a v a p p u a !
Ps. Olisi mukava kuulla myös sinun suosikkivaatteistasi, vaatemerkeistäsi ja lempiväreistäsi.
Hei!
Vinkkaan Norlynin sukkahousuista. Olen itsekin mekkoihminen eli sukkiksille on käyttöä. Paksuista sukkiksista olen valmis maksamaan,mutta ohuista en, sillä ne rikkoutuvat itselläni helposti hinnasta riippumatta. Norlyneissä on mielestäni hyvä hintalaatu-suhde ja ohuiksi sukkiksiksi hyvä kestävyys.
Omasta kaapistani löytyy beigeä,ruskeaa,valkoista,vaaleansinistä ja vaaleanpunaista. Hautajaisia varten olen hankkinut mustan mekon kenkineen,mutta muuten en käytä lainkaan mustaa.
Pakkaan keväisin talvivaatteet pois ja vastaavasti syksyllä kesävaatteet pois. Tämä toimii minulla,sillä säilytystilaa on rajallisesti ja hahmotan muutenkin hankintatarpeet jne.paremmin jos esillä oleva vaatemäärä on rajattu.
Hyvää vappua!
Hei! Kiva kun vastasit ja kiitos sukkahousuvinkistä. Noita kokeilen ehdottomasti! Mielenkiintoista kuulla, että löytyy muitakin “mustattomia” ja toki muutenkin melko samanlainen värimaailma käytössä, joskaan minä en ole jostakin syystä milloinkaan osannut käyttää vaaleanpunaista. Sinänsä vähän ihmeellistä, koska voisi ajatella sen menevän siinä missä vaaleansininenkin.
Tuossa eri sesonkien vaatteiden pakkaamisessa pois on kyllä puolensa. Saisi väljyyttä ja tosiaan hahmottaisi paremmin olemassa olevat. Sekin tuli mieleen, että sesongin vaihtuessa ja toisia vaatteita esiin kaivaessani voisin hyvin saada tunteen, että olisin hankkinut uusia vaatteita ja niiden käyttöön ottaminen tauon jälkeen tuntuisi kivalta. Joku neuvoi kerran myös sellaisen tavan, että voisin vain siirtää tangolla talvimekot tangon kauempaan päätyyn kesän ajaksi, etteivät kaikki mekot olisi koko vuotta sekaisin ainoastaan värin mukaan lajiteltuina. Talvella sitten päinvastoin. Sen voisinkin tehdä!
Hauskaa vappua!