Valehtelisin, jos väittäisin, etteivätkö puput olisi sekoittaneet meidän perheen pääsiäisen viettoa. Toki tuo sekoittaminen on ollut ehdottomasti vain positiivista. Huvittaa, miten vielä edellisenä päivänä kokosin poikien pääsiäisyllätyskoreja, ja seuraavana päivänä sain tietooni noita koreja vielä suuremman yllätyksen. Tänä vuonna olisi aivan hyvin voinut jättää korit kokonaan antamatta, sillä uudet kesäkanit yllätysaikataululla olisivat kyllä takuulla riittäneet yllätykseksi ja ylipäätään peitonneet korien sisällöt kymmenen nolla. Toisaalta pojat toki odottivat kovasti myös jo tutuksi tulleita korejaan ja päädyin nostamaan ne suoraan pääsiäisaamupäivän aamupala/brunssipöytään.
Nämä kaikki pääsiäisen ajan yllätyksethän pohjautuvat siihen pääsiäisaamun todelliseen yllätykseen, kun Jeesuksen hauta löydettiinkin tyhjänä. Samaa yllätyksen tunnetta haemme pääsiäisenä mm. sukaamunia avaamalla.
Mieheni teki tällaisen aamupalakattaukseen sopivan eli hieman pienemmän porkkanakakun. Löysin Lidlistä useita kivoja pääsiäisenaikaan sopivia marsipaani- ja suklaakoristeita. Ainoastaan nämä porkkanat tulivat tänä vuonna käyttöön.
Ennen kakkua tarjolla oli hedelmäviipaleita, vohveleita hillolla, kananmunia, muroja, leipäviipaleita pupunkuvalla, tuoremehua ja kaakaota.
Pupuleikkuulauta sai hieman herkullisemmat korvat ja kuin huomaamatta nuo pienet suklaamunaset olivat yksi toisensa jälkeen kadonneet parempiin piiloihin.
Pupuleivät saivat turkikseen tuorejuustoa, poskikseen punaiset karpalot ja kynänä toimi mustikka.
Vohvelit odottivat valmiina lautasilla peittäen niiden alta yllärinä paljastuneet pupunkuvat. Alunperin olin suunnitellut keittäväni lautasille aamupuuron ja voheveleiden oli tarkoitus olla miniversioita. Tuo pienempi vohvelirauta sanoi kuitenkin sopimuksen irti, joten vaihdoimme perinteiseen rautaan ja samalla hylkäsimme puuronkeittosuunnitelman.
Pienellä pupulautasella oli tarjolla viinirypäleitä. Muistan itse, miten lapsena koulusta tullessani minua odotti jääkaapissa valmiiksi tehdyt sämpylät ja rasiassa pilkotut hedelmät. Miten paljon paremmalta ne maistuivatkaan kuin jos olisin itse niitä alkanut tekemään. Uskon ainakin sen, että monet hedelmät olisivat jääneet viipaloimatta. Valitettavasti itse en ole äitinä pystynyt samaan. Ennemminkin lapset ovat auttaneet toinen toistaan tai oppineet hyvinkin nuorina itse voitelemaan leipänsä ja pilkkomaan hedelmänsä. Apuna ja ohjeistana olen toki ollut eikä yksin ole pitänyt pärjätä.
Pöydässä oli tällä kertaa kolme kahvin- ja kolme kaakaonjuojaa. Kahvinjuojien kananmunat oli katettu Riviera Maisonin “kanoihin” ja kaakaonjuojien GreenGaten munakuppeihin.
Pääsiäisruohot saatiin kerrankin kylvettyä hyvissä ajoin, mutta sen seurauksena ne eivät sitten enää olletkaan parhaimmillaan itse pääsiäisenä.
A u r i n k o a p ä i v ä ä s i !