Pääsiäisen yllätys!

Tänä pääsiäisenä saimme todellisen yllätyksen, nimittäin sellaisen, jota me vanhemmatkaan emme osanneet odottaa.

Syksyllä, kun palautimme Aamun ja Iltan niiden omistajalle, sovimme alustavasti, että ottaisimme jälleen ensi kesänä kaksi uutta tyttökania. Pohdimme kuitenkin, että ehkä olisi parempi ajankohta kevään sijaan ottaa puput vasta kesäkuun puolella, kun olisimme saaneet mahdolliset ylioppilasjuhlat järjestettyä.

Kuopus on pitkin kevättä pyytänyt isäänsä soittamaan kanien kasvattajalle ja kysymään, joko “meidän” kanit ovat syntyneet. Näin olikin määrä toimia, mutta ennen kuin mies ehti asialle, hän saikin kiirastorstaina puoliltapäivin viestin kasvattajalta, että hänellä olisi nyt kaksi luovutusikäistä tyttökania.

Aluksi ajattelimme mieheni kanssa, että ehkä on liian aikaista ottaa puput, koska niitä ei voisi vielä viedä ulos. Vuosi sittenhän kanit tulivat meille toukokuun puolivälissä ja asuivat ekat kaksi viikkoa kuistilla, jolloin totutimme heitä päivittäin ulkoilmaan ja pidensimme vähän väliä ulkonaoloaikaa. Nyt kun takapihalla on vielä reippaasti lunta ja öisin pakkasta, olisi tuo kuistilla asumisaika varmasti ainakin kuukauden pidempi.

Tästä syystä tyrmäsimme molemmat ajatuksen pupujen ottamisesta heti. Itselläni on ylipäätään tapana aina uuden asian osuessa kohdalle ensin sanoa ei ja vasta ehkäpä hetken harkinnan jälkeen vaihtaa vastaus kyllään tai sitten pysyä yhä eissä. Tässä vaiheessa peliin astuivat realisti ja romantikko. Aloin ajatella, että miten ihana ja ainutlaatuinen yllätys pojille olisikaan, jos pääsiäisaamuna munajahdin päätteeksi kuistilla odottaisivatkin todelliset pääsiäispuput. Salaa olin aina haaveillut pupuista nimenomaan pääsiäisenä. Mies sen sijaan alkoi miettiä, että minne puput kuistilla laitettaisiin ja miten arki pyörisi tämän mahdollisen suunnitelmanmuutoksen myötä. Ehdotin, että mies soittaisi kasvattajalle ja kysyisi tarkemmin tiettyjä miettimiämme asioita. Näin tehtiin ja tuon puhelun jälkeen saimme myös kuvan suloistakin suloisemmista pupuneitosista. Siinä vaiheessa romantikko oli jo täysin myyty. 

Oli kiirastorstai-iltapäivä, pojat olivat jo tulleet koulusta, miehellä oli vielä työpäivä kesken ja meidän olisi jossakin vaiheessa pitänyt ehtiä keskustella asiasta kahden kesken. Aika vaikea yhtälö. Nykyään kun tässä talossa ei onnistu enää minkään salakielen käyttäminen, sillä kuopusta lukuunottamatta kaikki osaavat jo jonkin verran sitä meidän kaikkein heikointakin salakieltä eli saksaa. Onneksi pian kolmekymmenvuotisen yhteisen taipaleen aikana on ehtinyt kertyä monia muitakin viestimistapoja…

Lopulta miehen työpäivä päättyi ja pääsimme tekemään suunnitelman, tosin siihen oli käytettävissä ainoastaan kymmenen minuttia ennen kuin kuopus piti viedä musiikkiopistolle. Siitä puolestaan oli vain puolituntia aikaa käydä hakemassa pupujen aitauksen alle kuuluva pohjakangas sekä muutama muu pakollinen tarvike.

Kuopuksen ollessa soittotunnillaan, saimme pienen hetken aikaa käydä suunnitelmamme läpi. Kello 17.30 mies soitti kasvattajalle ja sanoi, että ottaisimme puput. Kello 19 mies lähti toiseksi vanhimman pojan kanssa hakemaan pupuja ja minä kehittelin pikkupojille pienen valkoisen valheen seuraavaa aamua varten. En halua valehdella, mutta annan anteeksi itselleni pienen valkoisen valheen kivan asian vuoksi. Niinpä kerroin pojille, että tietyistä syistä joudumme poikkeuksellisesti järjestämään munajahdin jo perjantaiaamuna. He eivät saisi kuitenkaan tulla alakertaan ennen kuin minä olen herännyt (herään kyllä aikaisin), ettei rata ja yllätykset paljastuisi ennen aikojaan. 

Myöhemmin illalla, kun pojat jo nukkuivat, mies ja poika kotiutuivat kera pupujen. Mies kokosi pupuille aitauksen kuistille ja laittoi sinne kaiken tarvittavan. (Ennen lähtöä hänen oli pitänyt etsiä pupujen tarvikkeet varastosta.) Lisäksi kuistilta piti tyhjätä poikien naulakko ulkovaatteista ja kengistä ja niille piti löytää uusi paikka. Jouduimme siirtämään koko sisäänkäynnin tilapäisesti takaoven kautta tapahtuvaksi. (Asia jota olen onnistuneesti vastustanut viimeiset pian 19 vuotta…) Onneksi kodinhoitohuoneessa oli valmiiksi naulakko, johon saatiin kaikille mahtumaan tarvittavat ulkovaatteet. Halusin kuitenkin, että naulakon alle käytiin vielä ostamassa erillinen eteismatto, ettei etenkin näin rapaisena aikana kaikki hiekka ja kura kulkeudu kaikkialle.

Mies oli virittänyt kuistin lasioven eteen lakanan näköesteeksi. Niinpä pojat kulkivat munajahdin pisteeltä toiselle alakerrasta yläkertaan ja takaisin, kunnes viimeisessä ohjekortissa neuvottiin menemään kuistille. Voin kertoa, että siinä vaiheessa suklaaherkut kyllä unohtuivat, kun kuistilta paljastui aitaus kera kahden pumpulipallon. 

Nämä kääpiöluppaneitoset eivät ole sisaruksia, mutta ne ovat syntyneet peräkkäisinä päivinä ja tunteneet toisensa jo kasvattajan luona. Meillä ei ollut vielä pupuille valmiiksi nimiä, koska emme olleet näyttäneet pojille etukäteen saamaamme kuvaa, sillä halusimme pitää kanit yllätyksenä. Aamu menikin sopivia nimiä pohtiessa ja lopulta ne löytyivät. Päivän kaveriaan vanhempi vaaleansruskea kani on nimeltään Lempi ja valkoruskea kani puolestaan Pilvi.

Kuten kuvista näet, ovat nämä karvapallerot todellakin vielä tosi pieniä mahtuen kököttämään rinnakkain pääsiäisyllätyskorissa. Puput ovat saaneet osakseen rutkasti sylitystä ja silitystä varhaisesta aamusta myöhäiseen iltaan. Ne ovat saaneet loikkia paitsi aitauksessaan, myös sen ulkopuolella, kuistilla. Ne ovat saaneet käyttöönsä Gustavin vanhan pesämökin, jonne ne mahtuvat vielä molemmat yhtä aikaa. Ulkohäkkiin laitamme sitten Aamua ja Iltaa varten tehdyn isomman mökin, jonne tämä kaksikko mahtuu yhdessä vielä silloinkin, kun ne ovat kasvaneet täysikasvuisiksi. Jälleen kerran ei voi kuin hämmästellä, miten kanit voivat jo tässä vaiheessa osata juoda juoma-automaatista, suunnistaa pellettikulholle ja syödä sekä niitä että heinää. Papanatkin ovat alkaneet yhä useammin löytää tiensä vessa-astioihin, jotka on tuttuun tapaan asetettu heinähäkin alle.

Kanit ovat siis kasvattajan omaisuutta ja syksyllä ne palautetaan hänelle. Puput ovat meillä vuokralla. Toistaiseksi emme ole rohkaistuneet ostamaan pupuja kokonaan omiksi, sillä se vaatisi tarkempaa suunnittelua talviajalle. Kanithan pärjäävät kyllä talvenkin ulkona, jos ne saavat totutella kesän ja syksyn myötä ulkokaneina kylmeneviin ilmoihin ja kasvattaa turkkinsa sen mukaan. Toki kanit voivat elellä myös sisäkaneina, mutta ne eivät kuitenkaan ole häkkieläimiä eli ne tarvitsevat tilaa liikkua ja loikkia. Koska emme pysty järjestämään niin, että kanit asuisivat kaikkialla talossamme, sopii meille paremmin ulkokanit. 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *