Piirustuslevyjä ja puuvärejä

Kuinkahan monta kertaa olen ollut aikeissa tehdä postausta tästä aiheesta. Postauksen kuvat ovat yli vuoden takaa, mutta aihe on ollut mielessäni jo sitäkin kauemmin. Muistaakseni otin ja julkaisin aiheeseen liittyviä kuvia jo ennen blogin olemassaoloa yksityisellä instatililläni. Joka tapauksessa aihe on vanhempi kuin tämä blogi. Sinänsä aiheessa ei kyllä ole mitään kummallista, mutta se on kuulunut sille kirjoittamattomalle – mielessäni kulkevalle listalle – aiheista, jotka haluaisin blogiin tuoda. Niitä on olemassa muitakin eli vaikka tuntuu, että olen kirjoittanut jo lukuisia postauksia, niin silti on jäljellä vielä käsittelemättömiäkin aiheita sekä tällaisia ihan pinnallisia ja materialistisia että pintaa syvempiä.

Kuvien ottamisen aikaan oli meneillään talvipäivä, joka loppuvaiheen kuvissa oli jo alkanut hämärtyä illaksi. Innostuimme jääkarhupojan kanssa järjestämään ja huoltamaan puuvärit. Tapaamme tehdä tällaisen suuremman kynienhuoltopäivän ehkä kerran vuodessa tai kahdessa. Useimmiten se on tarpeen silloin, kun alkaa yhä toistuvammin kuulua, että ”Missä se väri on?” ”Mulla ei oo enää mustaa.” jne -kommentteja.

Haimme ensin kaikki talon (pikkupoikien) kynäpurkit, -pussit ja penaalit yhteen paikkaan. Sen jälkeen tyhjäsimme kynät lattialle ja aloimme lajittelemaan niitä väreittäin. Paksut ja ohuet kynät lajittelimme erikseen, samoin eri sarjan/merkin kynät.

Kuten kuvista näet, otimme tällä kertaa kynien lisäksi läpikäytäviksi myös puuhavihot ja piirustuslevyt. Kerron niistä lisää myöhemmin tässä postauksessa.

Valtaosa paksuista puuväreistä on Lyran kyniä, joita olen ostanut pojille tamperelaisesta Miraakkelista jo vuosien ajan. Sieltä voi ostaa kyniä yksittäisinä kappaleina eli aina vain sen värin, joka on päässyt loppumaan. 

Lisäksi meillä on melko paljon Stabilon paksuja puuvärejä, koska olen ostanut niitä vuosittain pojille koulupenaaleihin. Koska Stabilon värikyniä on ollut mahdollista ostaa vain kokonaisina kuuden, 12 tai 18 värin pakkauksina, on vähemmän käytettyjä värejä jäänyt aina jäljelle. Niitä olemme sitten käyttäneet vielä kotikyninä.

Viime elokuussa, kun olimme jälleen jokavuotisilla koulutarvikeostoksilla, selvisikin yllättäen, etteivät nuo värikynäpakkaukset kuulu enää Suomalaisen kirjakaupan valikoimiin. Löysimme pitkän etsinnän jälkeen lopulta korvaavat kynät Akateemisesta kirjakaupasta. Myöhemmin talvella huomasin Prisman valikoimissa tutut Stabilon paksut puuvärit, joten ehkäpä seuraavalla kerralla suuntaamme suoraan sinne.

Tässä kohdassa saatat ajatella, että miksi ostamme koulua varten erilliset puuvärit, sillä koulustahan saa kyllä kaikki tarvikkeet, myös värikynät. Monissa kotitehtävissä kuitenkin tarvitaan värikyniä ja vaikka meillä on kotona erilliset värikynät, on läksyjen tekeminen osoittautunut helpommaksi niin, että värikynät ovat helposti saatavilla koulukäytössä olevasta penaalista samalla, kun läksykirjankin ottaa esille repusta. Huomaan kyllä poikien käyttäneen värikyniään myös koulussa ja sehän on täysin ok.

Samalla kun käymme kotona värikynät läpi, heitämme liian lyhyet kynät roskiin ja teroitamme jäljelle jääneet kynät käyttövalmiiksi. Sitten onkin vuorossa kynien tarkempi lajittelu.

Yllä olevista kuvista voit nähdä lajitteluamme. Sen ajatuksena on, että jokaisella pojalla on oma peruskynäpurkki (Greengaten tähtikuviolliset purkit) ja yksi kynäpurkki paksuille puuväreille (punavalkopilkullinen tai valkoinen metallipurkki) koulupöydällään. Noiden purkkien lisäksi saattaa olla vielä erikseen tussipurkki sekä kuvassa näkyvät ”kotipenaalit”. Kerron vielä tarkemmin näistä kaikista alempana.

Näissä kunkin pojan lempivärisissä peruskynäpureissa sälytetään lyijykyniä, kuulakärkikynää, pyyhekumia, viivoitinta, saksia, liimapuikkoa ja purkkiteroitinta. Linkistä pääset katsomaan ekaluokkalaisen koulupöytää tarkemmin.

Kuten yllä kerroin, lajittelimme jääkarhupojan kanssa paksut värikynät paitsi väreittäin niin myös merkeittäin (esim. Lyrat ja Stabilot erikseen). Sen jälkeen kävimme kynät läpi väri kerrallaan ja laitoimme jokaisen pojan värikynäpurkkiin yhden kutakin väriä. Tavoitteenamme oli saada jokaiselle yksi kutakin Lyran puuväriä. Jos Lyria ei ollut riittävästi jokaista väriä, valitsimme tilalle Stabilon. Koulupenaalissa olleet Stabilot pääsivät näin ollen vielä jatkokäyttöön kotona. (Alunperinkin olen ne toki itse ostanut pojille.)

Punavalkopilkulliset peltipurkit olen aikoinaan ostanut jo isommille pojille ja siksi niitä on vain kaksi. Koska en ole löytänyt meille mieluisia kynäpurkkeja, olemme ostaneet edullisesti Ikeasta neutraaleja valkoisia metalliverkkokynäpurkkeja. Lisäksi pojilla on käytössään myös minun vanha Palaset-kynäpurkki. Kun kaikille oli valittu värit, teroitimme ne vielä teräviksi odottamaan käyttöä.

Näissä kuvissa on vielä yhteenkoottuna jokaisen (kolmen) pojan kynäpurkit eli kullekin tähtipurrki peruskirjoitusvälineineen ja metallipurkki paksuine puuvärikynineen.

Teimme myös nalle- ja jääkarhupojille erillisen tussipurkin. Sittemmin adventtikalenterista paljastui jokaiselle uudet tussirasiat eli kuopuskin sai omansa. Nallekarhulle olen ostanut hänen toiveestaan myös piirtämiseen tarkoitettuja ”taiteilijatusseja” ja hän on saanut kummeiltaan lahjaksi mm.lisää ohuita tusseja ja akvarellivärejä. Niitä hän säilyttää omissa rasioissaan koulupöydän laatikossa.

Lajiteltuamme ja pakattuamme koulupöydille tulevat kynäpurkit, jäi jäljelle vielä paljon vanhoja, mutta edelleen käyttökelpoisia Stabilon paksuja puuvärejä ja jonkin verran myös lyijykyniä ja muita tarvikkeita.

Seuraavaksi lajittelimme kynät ”kotipenaaleihin” eli jälleen niin, että jokaiseen penaaliin tuli yksi kutakin väriä. Lisäksi niihin pakattiin muutama lyijykynä, pyyhekumi, viivoitin ja teroitin. Nyt korona-aikana näille kotipenaaleille ei ole ollut yhtä paljon käyttöä kuin normaaliarjessa. Normaalisti niitä käytetään niin, että lähtiessämme vaikkapa pidemmälle automatkalle, kirkkoon tai jos tiedämme, että joudumme odottamaan jotakin veljestä pidempään vaikkapa soittotunnilta tai muusta harrastuksesta, otamme mukaamme penaalit ja piirustuslehtiöt. Kun penaalit on valmiiksi pakattuina, ei lähdön hetkellä kiireessä tarvitse alkaa etsiä puuttuvia kyniä ja tarvikkeita. Monesti pojat saattavat käyttää näitä penaaleita myös silloin, jos he piirtelevät alakerrassa, sillä näitä säilytetään alakerrassa keittiössä, kun taas varsinaiset kynäpurkit ovat yläkerrassa koulupöydillä. Toki koulurepussakin olevan penaalin voisi valjastaa tähän tehtävään, mutta pelkäänpä että siinä kävisi helposti niin, että seuraavana koulupäivänä penaali ei olisikaan palautunut reppuun. 

Näihin isojen poikien vanhoihin kannellisiin metallipurkkeihin laitoimme vielä ylijäämäkyniä (samoin läpinäkyvään hyvin suljettavaan muovipussiin), joista voi tarvittaessa helposti täydentää muihin kynäpurkkeihin ja penaaleihin puuttuvia värejä. Kynien lisäksi purkeissa säilytetään kuviosaksia.

Yläkerran aulassa pojilla on käytössään vanha pulpetti, jossa koululeikkejä varten on hyvä olla helposti saatavilla kyniä. Pulpetin sisälle mahtuu puinen seinämällä kahtia jaettu rasia, jossa kyniä ja muita kirjoitusvälineitä säilytetään. Tuon puisen rasian (näkyy kuvassa) olen ostanut aikoinaan jo esikoisen ensimmäisille värikynille taaperovuosinaan. Puurasia on muistaakseni Ikeasta. Meille on tullut tavaksi säilyttää tässä puurasiassa pääasiassa ohuita puuvärejä.

Asuminen kahdessa kerroksessa on mielestämme ollut hyvä ratkaisu ja tekisimme yhä saman valinnan, jos nyt aloittaisimme rakentamisen. Tästä postauksesta voit lukea hieman perusteluita asialle. Ratkaisu on vaatinut kuitenkin joitakin erikoisjärjestelyitä, kuten vaikkapa sen, että vauva- ja taaperoaikana meillä oli aina yksi erillinen iso lelukori pelkästään alakerrassa, sillä sen ikäinen lapsi ei voinut leikkiä yksin yläkerrassa. Aikuisen päivätoiminnat ruuanlaittoineen ja pyykinpesuineen puolestaan olivat pitkälti alakerrassa ja silloin sinne tarvittiin tekemistä myös taaperolle. Tuon peruskorin lisäksi kannoimme yläkerrasta myös muita lelukoreja alakertaan aina tarvittaessa. 

Näistä syistä johtuen meillä on alusta asti (vuodesta 2004) ollut tapana säilyttää poikien väritys- ja puuhakirjoja nimenomaan alakerrassa ja tarkemmin sanottuna keittiön yhdessä laatikossa. Puolitoista vuotta sitten syksyllä totesin kuitenkin, että tarvitsen tuon laatikon muuhun käyttöön ja aloin miettimään puuhakirjoille toisenlaista säilytysratkaisua. Mittasin keittiön ”syytinkitason” alla olevat hyllyt ja lähdin Nallekarhupojan kanssa kiertelemään kauppoja mitat mukanamme. Prismasta löysimme lopulta kuvissa näkyvän säilytyskorisarjan, jonka erikokoiset korit istuivat täsmällisesti tuohon hyllyyn.

Kahteen isompaan koriin järjestimme pystyasentoon kaikki väritys- ja puuhakirjat sekä vihot. Nostamalla korin alas hyllyltä, on helppo valita haluamansa kirja, koska ne kaikki yhdellä kertaa nähtävillä. Värittämisen jälkeen kirjat on jälleen helppo pakata takaisin koriin ja nostaa hyllylle.

Hyllyn etuosaan puolestaan mahtuu kaksi saman sarjan kapeampaa koria. Toisessa säilytetään tuoreimpia Aku Ankkoja ja toisessa näitä piirustuslevyjä. Tällä kuvaushetkellä olin unohtanut aluksi kaksi piirustuslevypakettia kuvista. Piirustuslevykorin etuosaan mahtuu hyvin säilytettäväksi kuvien ”kotipenaalit” ja siitä ne on helppo pakata aina tarvittaessa mukaan samoin kuin nämä muutkin piirustustarvikkeet.

Todellisuudessa näitä paketteja on siis kahdeksan ja itse asiassa yksi uusi odottelee pääsyä jonkun pojan pääsiäisyllätyskoriin. Jokaisessa paketissa on viisi erilaista piirustusleveä. Osan levyistä olen ostanut jo isoille pojille heidän olleessaan pieniä ja täydentänyt meidän valikoimaa aina sitä mukaan kuin olen näitä levyjä jossakin nähnyt myynnissä. Olen ostanut näitä piirustuslevyjä ainakin Porvoon Riimikosta, Tampereen Miraakkelista, Helsingin Ombrellinosta (ei ole enää) ja Ziccosta sekä uusimpana Helsingin Tingelinistä.

Jotkut ajattelevat, että tällaiset piirustuslevyt vaikeuttaisivat lapsen piirtämään oppimista. Itse näen asian kuitenkin toisin. Tällaiset levyt voivat toimia siltana itsenäiseen piirtämiseen, sillä ne tuovat onnistumisen kokemuksia. Lapsi voi alukis piirtää levyn avulla ja värittää piirustuksiaan. Myöhemmin hahmot ja muodot alkavat synnyttää pysyviä liikejälkiä aivoissa ja lapsi pystyy piirtämään ilman apua. Samalla hän todennäköisesti oppii ja rohkenee soveltaa oppimiaan taitoja ja sen myötä kädenjäljestä alkaa tulla persoonallisempi. Levyt toimivat ikään kuin matalan kynnyksen apuna piirtämisen aloittamiselle ja siinä kehittymiselle.

Nämä Djecon piirustuslevyt eivät ole sellaisia paksuja ja kovia muovilevyjä, joita useimmiten näkee piirustusleveyinä. Sitä vastoin nämä levyt ovat ohuita ja taipuisia, joskin myös muovia. Koen että näiden käsitteleminen on helpompaa. (Meillä on siis myös joitakin paksumpia ja kovempiakin levyjä.)

Meiltä löytyy piirustuslevyjä kulkuneuvojen piirtämiseen, 

eläinten ja kasvien piirtämiseen,

ritareihin ja

mielikuvituksellisiin lohikäärmeisiin ja dinosauruksiin.

Levyistä ei tarvitse piirtää kaikkea siinä olevaa, vaan lasta voi opastaa valitsemaan vaikkapa vain yhden pienen yksityiskohdan ja piirtää sen avulla kokonaisen kukkaniityn tai vaikkapa kaksi samaa eläintä levyä kääntämällä kuonot vastakkain. Lapsi voi myös piirtää vaikkapa yhden eläimen, ritarin, kulkuneuvon tai muun hahmon ja kuvittaa itse ympäristön tai taustan sen ympärille. Kuvia värittäessä voi neuvoa lasta valitsemaan värit omien mieltymystensä mukaan eikä alustalla ehdotettujen valmiiden ratkaisujen. Toisaalta jollekin lapselle saattaa toimia nimenomaan helpottavana tekijänä se, että värit on valmiiksi häntä varten mietittyjä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.