Uusia vaatehankintoja pojille

En tiedä onko muille käynyt samoin, mutta yli kaksi vuotta jatkuneen koronatilanteen myötä meidän perheen menot (siis reissut, kauppa-, kahvila-, teatteri-, kirkko-, konsertti- ja museokäynnit sekä kyläilyt ja juhlat) ovat kutistuneet minimaalisiksi. Samalla koen myös vaatehankintojen vähentyneen. Toisaalta meidän etuna on ollut se, että suurella todennäköisyydellä löytyy aina vaatteita veljien vanhoina. On ollut sesonkeja, jolloin on tarvinnut hankkia ainoastaan kenkiä ja jokunen yksittäinen asuste (yleensä hanskat jollekin) tai vaatekappale (farkut, paita, huppari, verkkarit jne) osalle pojista. Jos tarve ei ole ollut akuutti, olen useimmiten odottanut sopivaa tarjousta tai alennusmyyntiä hankintojen suhteen.

Nykyään enää äärimmäisen harvoin – jos koskaan – seuraan uusia mallistoja tai varsinkaan ostan niistä. Ne ajat tuntuvat omalta osaltani menneen. Olen aina tykännyt lastenvaatteista hyvinkin paljon, mutta silti suhtautuminen ja suhde niihin on jollakin tavalla muuttunut. En kuitenkaan koe osaavani tuota muutosta ainakaan vielä tarkemmin pukea sanoiksi. Koronan lisäksi ostokäyttäytymiseeni on aivan selkeästi vaikuttanut myös se, että laittaessani poikien pieniä vaatteita myyntiin tai muulla tavoin eteenpäin, olen huomannut, miten valtavan suuri työ siinä on. Sen jälkeen ei kyllä ole kovinkaan suurta innostusta ostaa yhtäkään turhaa vaatekappaletta.

Sitä olen kuitenkin pohtinut, että miksi pojat ylipäätään tarvitsevat uusia vaatteita, jos he kerran voivat periä niitä veljiltään. Olen aina ajatellut niin, että jos ostaa esikoiselle laadukkaita vaatteita, niistä riittää käytettävää vielä nuoremmillekin sisaruksille ja tuota mieltä olen yhä. Tämä päteekin hyvin esimerkiksi tiettyjen klassikkovaatteiden suhteen, samoin juhlavaatteiden ja joiden ulkovaatteiden suhteen. Toki myös monet perusarkivaatteet kuuluvat tuohon veljeltä toiseen siirtyvien -kategoriaan.

Jokaisella lapsella on kuitenkin omat mieltymyksensä vaikkapa värien ja myöhemmin tyylinkin suhteen sekä pikkulapsiaikana esimerkiksi eri hahmoissa ja kuoseissa. Lisäksi toinen yksi viihtyy farkuissa, toinen verkkareissa ja kolmas chinoissa, noin niinkuin karrikoidusti. Siinä missä samankaan perheen lapset eivät istu samaan muottiin henkisesti eivätkä fyysisesti, en voisi ajatella heidän istuvan täysin samoihin vaatemuotteihinkaan. Toki suuret linjat kussakin perheessä ovat melko samat ja itsekin esimerkiksi suosin samistelua, mutta samalla kunkin persoona tai mieltymykset ansaitsevat myös päästä esille. 

Toinen syy uusille vaatehankinnoille on yksinkertaisesti aika. Koska esikoisella ja kuopuksella on ikäeroa 14 vuotta, ovat tietyt vaatteet vain ajaneet aikansa ohi. Älyttömän leveät t-paidat ja housut eivät vain tunnu sopivan tähän päivään. Jostakin syystä olen kuitenkin kaikki vaatteet säilyttänyt mahdollista seuraavaa käyttäjää varten, mutta vähitellen niitäkin sitten karsinut. Siinä missä esikoiselle ei aikoinaan löytynyt huonompia vaatteita vaikkapa maalausvaatteiksi, löytyisi nuoremmille veljille niitä jo kokonainen säkillinen.

Kolmas syy hankkia uusia vaatteita on vaatteiden kuluminen tai rikkoutuminen. Kuinkahan monta kertaa olen lukenut siitä, miten nimenomaan poikalapset saavat heti ensimmäisenä päivänä uusien housujensa polvet puhki ja lenkkareista kuoriutuu varvastossut. Yhtä monta vuotta olen noita puheita ihmetellyt. Voisin jopa väittää, että tämä viiden pojan otanta on ihan kohtuullinen yhden perheen osalta, mutta niin ovat myös ne hajonneet housut ja kengät. Löysin esimerkiksi juuri kuopukselle välikausihousuiksi PoPin ulkkarit, jotka on aikoinaan ostettu nykyiselle 18-vuotiaalle veljelleen eli kuopus on housujen neljäs käyttäjä. Ja housut ovat siis ehjät. Toki olen joidenkin muiden ulkohousujen osalta saanut todistaa sitä, että ne kestävät kaksi käyttäjää, jonka jälkeen jonnekin tulee reikä. Kuopuksella on käytössään jopa esikoisen vanhoja verkkareita, mutta samalla jotkut verkkarihousut ovat menneet puhki ensimmäisellä käyttäjällään. Niin on käynyt myös laadukkaalle toppahaalarille. Eipä sitä tarvitse kuin oikeassa asennossa olevan terävän kiven viiltää pintaa, niin tuloksena on kuin veitsellä leikattu viilto eli reikä kankaassa.

Seuraava eli neljäs syy uusien vaatteiden hankkimiselle on jokin erikoistilaisuus, kuten juhlat. Tiettyjä juhlia ja siistimpää pukeutumista vaativia tilaisuuksia varten meiltä löytyy kyllä vanhastaan vaatetta, mutta jos esimerkiksi nyt saisimme kutsun häihin, pitäisi minun tarkasti käydä läpi meiltä jo löytyvät juhlavaatteet ja niiden keskinäinen yhteensopivuus ja tuon läpikäynnin pohjalta tehdä tarvittavat täydennyshankinnat. Toisinaan se saattaa koskea jopa lähes jokaista perheenjäsentä, sillä jos kyseisten kokoluokkien aikaan ei aikaisempian vuosina ole ollut tarvetta vaikkapa puvuille, pitää ne hankkia nyt. Sen sijaan esimerkiksi valkoisia kauluspaitoja meiltä löytyy jokaisessa koossa ja juhlakenkiäkin tasaisin kokovälein.

Viidentenä syynä uusien vaatteiden hankkimiselle on lasten eritahtinen kasvu ja toki kasvaminen yleensäkin, ainakin esikoisen osalta. Vaikka meidän perheen pojista neljä viidestä on syntynyt kuukauden sisällä toisistaan (eri vuosina toki) eivät he kooltaan ole olleet samankokoisia samaan aikaan vuodesta. Niinpä vaikkapa kesällä on saattanut kokonaan puuttua vaatteet tietyssä koossa veljien jäljiltä. Tuorein esimerkki koskee tämän alkavan sesongin välikausivaatteita, joista puuttui lähes täysin koko 146cm. Edellinen tuon koon potentiaalinen käyttäjä oli hypännyt suoraan koosta 140cm kokoon 152cm, mutta nykyinen käyttäjä suorastaan hukkui tuohon isompaan kokoon, joten välikoko oli hankittava. (Olemme mieheni kanssa vuosia sitten vapputorilla nähneet taaperon, joka oli puettu varmasti kolme kokoa liian isoon haalariin ja tuo näky nousee aina mieleeni, kun sovitan lapsilleni vaatteita, siis jos vaate roikkuu päällä liian suurena.)

Toisaalta saattaa käydä myös niin, että sisarukset (olematta kaksosia) käyttävät samaa vaatekokoa, jolloin luonnollisesti sitä kokoa on ostettava aiempaa enemmän.

Jemmaan ostamisen näen vielä kuudentena syynä hankkia uusia vaatteita. Nuo ostot ovat useimmiten ale-ostoksia, joita teemme mieheni kanssa sopivien ja potentiaalisten tuotteiden osumisesta kohdalle. Toki tässä ostamisessa on aina pieni riski sen suhteen, ettei koko olekaan sopiva oikealla hetkellä tai että tarve ehtiikin jo muuttua. Toisaalta vuosia lastenvaatehankintoja tehneenä olen kehittynyt melko taitavaksi tässä “lajissa”. Työnjakommekin on muotoutunut vuosien saatossa melko selkeäksi. Mieheni seuraa pääasiassa urheiluvaatteiden, -tarvikkeiden ja -kenkien tarpeita ja tarjontaa ja minä sitten muiden vaatteiden. Mieheni on myös minua taitavampi etsimään jotakin tiettyä täsmätuotetta verkkokauppojen syövereistä, joten saatan antaa hänelle jonkun tietyn täsmätuotteen, jonka saatavuutta ja hintoja hän vertailee. Itselläni puolestaan on yleensä parempi käsitys lasten vaate- ja kenkätarpeista sekä melko ilmiömäisen hyvä muisti (omakehu 😉 ) meillä jo olemassa olevista vaatteista ja niiden koista. Esimerkiksi kun viime viikonloppuna kävimme läpi lasten välikausivaatteita, tiesin yleensä katsomattakin, mikä kokolappu missäkin vaatteessa on.

Kuten postauksen kuvista käy ilmi, ostan melko usein samaa vaatetta useammassa eri koossa kerrallaan, etenkin jos kyseessä on ale-tuote ja tiedän, että kyseiselle tuotteelle on käyttöä ja tarvetta lapsen eri kasvuvaiheissa. Samistelu on myös yksi syy tähän ostokäyttäytymiseen. Samalla on kyseessä myös jemmaan ostaminen. Yhtenä esimerkkinä jemmaan ostamisesta voisin mainita Reiman Naapuri-parkatakit, jotka löysin aivan vahingossa ehkäpä kolme neljä vuotta sitten eräänä lauantaiaamuna Booztletistä. Normaalihinnaltaan 150 euroa maksavat takit, maksoivat tuolloin 30 euroa. Eipä tarvinnut pitkään miettiä niiden tilaamista. Tilasinkin kaikki saatavilla olevat kuusi kokoa, joista yksi ehti loppua ennen kuin pääsin maksamaan. Tiesin, että koska meidän perheessä on takeille vielä kolme potentiaalista käyttäjää (pienemmille koille kaksi), ei tämä jemmaostos menisi hukkaan. Ja voi miten ihana tunne on uuden talvisesongin alkaessa ollut, kun on voinut vain raottaa jemmakaapin ovea ja napata sieltä uudet, laadukkaat talvitakit kahdelle pojalle!

Kun nyt puhun nimenomaan uusista vaatteista, koen tarpeelliseksi sivuta myös sitä, miksi en osta pojille juurikaan käytettyjä vaatteita. Joitakin olen toki vuosien aikana ostanut ja saanut myös käytettyinä, mutta melko vähän. Ensimmäinen syy uusien vaatteiden valitsemiseen on oman perheen kovassa käytössä. Mieluummin ostan esikoiselle uuden vaatteen, joka kestää oman perheen sisällä käyttöä veljeltä toiselle kuin että ostaisin jo valmiiksi käytetyn tuotteen, joka kestäisi ehkäpä vain enää yhdellä käyttäjällä, jonka jälkeen joutuisin seuraavalle lapselle hankkimaan uudelleen saman tuotteen. Ajattelenkin monesti niin, että perheen sisällä kierrättäminen on oma osuuteni ja tapani kierrättää ja toki myös se, että kierrätän vaatteita edelleen eteenpäin meidän perheestä seuraaviin perheisiin. Toinen syy on perheemme allergiat. Olen kokenut sen, että hajusteettomilla pesuaineilla pesty käytettynä ostettu paita haisee vahvasti pesuaineelta ennen kuin olen edes avannut postikuorta. Valitettavasti tuollainen haju ei lähde millään keinolla pois, jolloin vaatteesta tulee meille täsin käyttökelvoton. Olen myös tilannut uudenveroisessa kunnossa olevan tuotteen, joka on ollut väreiltään todella haalistunut. Koska meillä oli samaa tuotetta jo ennestään, niin tiedän millaiselta tuotteen olisi pitänyt näyttää. Väärin pestynä tuote ei säily sellaisena kuin se oikein pestynä voisi säilyä. Käytetyn vaatteen koko tarinaa ei voi yksinkertaisesti koskaan tietää varmuudella, ellei sitten pysty ostamaan sitä vaikkapa hyvän ystävän kautta. Sellaiset ostokset ja/tai lahjoitukset ovatkin tulleet meidän perheessä käyttöön ihan arkivaatteista juhlavaatteisiin ja ulkovaatteisiin asti. Kiitos vielä niistä!

Sen sijaan olemme kyllä ostaneet käytettyinä mm. kaksi polkuautoa ja pihakoripallotelineen. Myös kirjoja ja lautapelejä olen ostanut käytettyinä.

Alunperin tarkoituksena oli tässä postauksessa vain lyhyesti esitellä viime päivien uudet vaateostokset pojille, mutta näköjään aloinkin käsittelemään lastenvaatteiden ostamista hieman laajemmasta perspektiivistä. 😉 Postauksen lopuksi esittelen nyt sitten kuitenkin vielä nämä ostokseni.

Jos olet seurannut jo pidempään blogiani, niin tiedät, että tällaiset rubgypaidat kauluksineen ja tässä tapauksessa myös raikkaine raitoineen ovat yksi mieluisimmasta poikalapsen vaatekappaleesta. Siinä yhdistyy sekä klassisuus että monikäyttöisyys. Jälkimmäisellä tarkoitan sitä, että tällaiset paidat käyvät sekä arkeen että juhlaan. Tapaankin kutsua niitä nimellä “puolisiisti”. 

En ole pitkään aikaan käynyt katsomassa KappAhlin lastenvaatevalikoimaa, mutta nyt ale-viestin saatuani, päätin kurkistaa. Tämän paidan värimaailma on mielestäni raikas ja merihenkinen eli sopii hyvin myös lähestyvään kesäsesonkiin, mutta menee ilman muuta myös ympäri vuoden ja nimenomaan väriensä puolesta ainakin meidän pojilla sopii hyvin yhteen useamman eri alaosan kanssa. Kesällä voisin nähdä tämän esimerkiksi tummansinisten chinoshortsien tai farkkushortsien kanssa. Hartioille vielä tummansininen puuvillaneule ja jalkaan siniset tai ruskeat mokkasiinit/loaferit. Kuka tietää, vaikka innostuisin tuollaiset kuvat vielä joskus ottamaankin. Kokonaisuutta rikkoo mielestäni hauskasti tuo farkunsininen helmassa, kauluksessa ja hihansuissa.

Tämän Hampton Republic 27 -malliston rubgypuseron löydät linkistä.

Meidän lapset tykkäävät PoPin trikoolaadusta. Olin katsellut näitä paitoja jo pikin talvea ja päädyin ne nyt alesta tilaamaan. Olisin tilannut saman paidan nallekarhupojalle aikuisten S-koossa ja ehkäpä myös itselleni, mutta aikuisten koot olivat jo ehtineet loppua. Meiltä löytyy nämä paidat kuitenkin jo beigevalkoisina. Valitettavasti en löytänyt paitaa enää verkkokaupan valikoimasta, mutta liikkeistä saattaa vielä löytyä.

Nämä KappAhlin Newbien olohousut ovat jo vuosia olleet kuopuksen lempparit ja nytkin ihastui heti noihin beigeihin. Tummansinisiä ostin kahdet, koska nämä menenvät varmasti vielä koko seuraavan kouluvuoden ja ne sattuivat olemaan nyt alessa (tosin olivat jo loppuneet, kun äsken katsoin). Kuopus kutsuu näitä housuja “naruhousuiksi”. Kuten olen kertonut, en ole lainkaan collegehousujen ystävä, mutta näistä pidän mm. niiden puunappiyksityiskohtien vuoksi. Tuota beigeä mallia on saatavilla muissakin väreissä ja tuossa naruttomassa mallissa on vyötäröllä säädettävä kuminauha, joka on mielestäni lapselle parempi kuin nuo “narut”.

Tämä koko 128cm onkin nyt sitten viimeinen Newbien koko, joten sen jälkeen päättyy mahdollisuus käyttää Newbien ihanuuksia. Valitettavasti. Ylimmästä kuvasta voit myös nähdä, miten eri mallissa saattaa olla kokoeroa.

Kuopuksen yksi suosikkiväreistä, ellei jopa se kaikkein suosituin, on vaaleansininen. Ilahduin nähdessäni nämä vaaleansiniset collegehousut PoPin valikoimissa, mutta jälleen kerran päädyin jäämään odottamaan aleprosenttia. Hetki sitten alkaneesta Mid Season Salesta sellainen sitten löytyikin. Kuten kuvista huomaat, päädyin tyypilliseen tapaani jonkun hyvän ja meille sopivan sekä laadukkaan tuotteen löytäessäni, ostamaan sitä kaikissa saatavilla olevissa (ja meille sopivissa) koissa. 

Tänään kuopus laittoi ensimmäistä kertaa jalkaansa nämä housut koossa 122/128cm. Heti housuja pukiessaan, hän kommentoi sisäosan pehmeyttä ja sanoi, että miksi kaikki housut eivät voisi olla näin pehmeitä. Omiin silmiini housut ovat reilua mitoitusta sekä pituudessa että leveydessä. Sanoisin kuopuksen olevan tuplakoon isompaa kokoa, mutta siitä huolimatta housuihin jäi vielä pituuteen kasvuvaraa. Lahkeiden resorit kuitenkin pysäyttävät tuon lisäpituuden hyvin ja housut ovat sopivat käytettäviksi. Vyötärö nousee korkealle ja sekä sen että lantion ympärillä on väljästi tilaa, meidän pojalle hieman liikaakin. Miinuksena voisin sanoa vyötärökuminauhojen puuttumisen. Narut toki on, mutta ei tuon ikäinen niitä itse ala solmia. Puimme hihattoman aluspaidan päällipaidan alle ja laitoimme aluspaidan housujen sisään. Se on paitsi hyvä keino pysyä lämpimänä (ilma ei pääse paidan sisään, koska se on housujen sisäpuolella), mutta samalla se myös estää housuja valumasta eli aluspaita toimii ikään kuin stopparina.

(Valkoiset juovat kuvissa ovat auringonsäteitä. 😉 ) 

Näiden pipojen kohtaloa vielä mietin. Niiden sanotaan olevan väriltään vaaleansinisiä, mutta omissa silmissäni ne taittavat lilaan. Miehistö näkee ne kuitenkin vaaleansinisinä. Selvää toki on, että niiden vaaleansinisen sävy on eri kuin collegehousujen ja toki materiaalikin sen jo varmasti tekee. Jouduin tilaamaan kahta peräkkäistä kokoa, koska en ollut varma kahden nuorimman oikeasta koosta.

En tullut vielä verranneeksi, mutta uskoisin pipon värin olevan melko lähellä Mini Rodinin parkatakkeja ja mukavana yhteisenä yksityiskohtana on myös tuo konjakinruskea nahkamerkki.

Tästä PoPin 3-in-1-takista kerroin jo Insta-tililläni. Sunnuntaisen välikausivaatteiden läpikäymisen yhteydessä selvisi, että 10-vuotiaalta puuttuu sopiva lämpimämpi tai kerroksellinen välikausitakki.

Kuten jo aiemmin tässä postauksessa kerroin, oli isoveli aikoinaan siirtynyt suoraan koosta 140cm kokoon 152cm, mutta tuo isompi koko suorastaan roikkui nykyisen kymppiveen päällä. Ratkaisuksi löytyi tämä PoPin takki, jota voi siis käyttää peruskuoritakin tavoin ilman vuoriosaa tai kevytunttisvuoriosan kanssa (kuten kuvissa). Kolmas käyttötapa on käyttää kevytuntuvatakkia sellaisenaan. Koko 146cm oli hyvä jääkarhupojilla. Siinä jäi vielä sopivasti kasvuvaraa esimerkiksi hihoihin, mutta se ei ollut mitenkään roikkuva eikä liian suuri.

Linkistä pääset lukemaan kolmen vuoden takaiset välikausivaatepostaukseni. Pääasiassa välikausi pyörii meillä samoilla hyväksi havaituilla vanhoilla kaavoilla ja pitkälti myös samoilla, veljien vanhoilla, vaatteilla. Nähtäväksi jää, tuleeko tehdyksi tälle keväälle erillistä välikausivaatepostausta.

Vaikka kaikki muu löytyisikin valmiina veljien jäljiltä, niin päivittäiseen käyttöön tarkoiteut kengät olemme yleensä aina ostaneet jokaiselle pojalle uusina. Tämä siitä syystä, että jokaisella lapsella jalka muotoutuu omaan lestiinsä käytön yhteydessä. Toinen syy on se, että välikausigoretexeistä ja lenkkareista ei tässä iässä yleensä enää edes jää käyttökelpoisia kenkiä seuraavalle käytettäviksi tai ne eivät kestäisi koko sesonkia. Sen sijaan kengät palvelevat useimmiten hyvin varakenkinä. Kolmas syy hankkia uudet kengät on usein myös vanhojen kenkien kokojen sopimattomuus oikeaan aikaan seuraavalle veljelle.

Keväinen kenkäshow -postaus kertoo tarkemmin nimensä mukaisesta aiheesta. Samon postauksen sisältä löydät linkin myös aiempaan poikien kenkiä koskevaan postaukseen.

Tänä vuonna – kuten monena aiempanakin vuonna – hankimme kevätgoretexit mahdollisimman helposti lähi-Citymarketista Mammuttimarkkina-tarjouksin. Kokojensa puolesta jokainen pikkupoika sai eri malliset Vikingin goret.

Yllärinä huomasimme vasta kotona, että kuopuksen (alimmat kengät) kenkien tummansininen osio on heijastavaa materiaalia. Sellaista en muista aikaisemmin näiden kenkien osalta nähneeni. Kuopuksella on tämän mallin viimeinen koko eli 35. Jääkarhupojalla on seuraavasta mallista koko 37, mutta hänelle sopii vielä sama malli viimevuotisenakin koossa 36. Päätimme kuitenkin ostaa jo valmiiksi tämän seuraavan koon, sillä kokemuksesta voin päätellä, että koko 36 ei ole enää syksyllä sopiva ja välikausigoretexien löytyminen silloin ei olekaan niin helppoa.

Kuopuksen ja jääkarhupojan ikäero on kolme vuotta ja käytännössä heidän jalankokonsa ero on tällä hetkellä vain yksi numero. Se kertoneen postauksen alun viidennestä syystä hankkia uusia vaatteita (tässä tapauksessa kenkiä). Nallekarhun kengät ovat jo aikuisten mallistoa ja kokoa 42. Uskoisin, että hänen jalkansa tulee kasvamaan vielä vanhempien veljiensä ohi. Viime keväänä oli jo se tilanne, että aiemmin kouluun lähtenyt pikkuveli oli vahingossa pukenut jalkoihinsa kuusi vuotta vanhemman veljensä lenkkarit, jotka olivat vain yhtä kokoa isommat. Siinäpä oli sitten isoveljellä haasteellinen paikka, kun häntä odotti lähdön hetkellä yhtä numeroa pienemmät kengät…

2 comments

  1. Rouva H says:

    Minulla on samanlaisia ajatuksia vaatteiden hankkimisesta. Aiemmin seurasin hyvinkin tarkkaan vaatemallistoja,mutta se on jäänyt kokonaan viime vuosien aikana. Tämä liittynee omaan ikääni,lasten kasvamiseen sekä ajan henkeen muutenkin. Haluan että pojat ovat hyvin puettuja,mutta ajankäytön ja elämän yksinkertaistamisen takia rajaan mistä vaatteita ostan ja paljonko aikaa käytän etsimiseen. Tästä syystä meillä käytetään pääasiassa samojen merkkien vaatteita ja kenkiä vuodesta toiseen (toki koot vaihtuvat),mutta valikoimaa on niin paljon,että rajaaminen on ajankäytön takia välttämätöntä. Vuosien varrella olen oppinut mitkä merkit toimivat ja mitkä taas eivät toimi meillä.

    Hankin alkuviikosta kuvissa näkyviä vaatteita myös meille 😊 Raitapaidat ovat suosikkeja vuodesta toiseen ja tänä talvena värit ovat olleet erityisen kauniita: beigeä,ruskeaa ja kuopuksen suosikkia vihreää. Meillä enää nuorin on Pop-kokoinen.

    Vikingin kenkiin ilmestyi heijastinominaisuus muistaakseni viime keväänä. Minäkään en sitä ostaessa huomannut, mutta on kyllä hyvä lisä.

    Hyvää alkavaa huhtikuuta!

    • Miia says:

      Kiitos kommentistasi! Todella hyvä näkökulma tuo ajankäyttö. Siitähän tuossa juuri onkin kyse eli kokemus on tuonut mukanaan sen, että tietää mitä ja mistä kenellekin etsii eikä ole enää valmis käyttämään siihen loputtomasti aikaa. Myös tuo “oma ikä” on hyvin kiteytetty. Tietyt asiat on jo koettu ja tehty, nähty ja katsottu. Nyt on erilainen vaihe menossa.

      Olen samaa mieltä siitä, että raitapaitojen värit ovat olleet tänä vuonna (syksystä lähtien) kauniita ja onnistuneita. Meillä on myös beigevalkoraidalliset paidat ja osalla saman kuosin pitkiksetkin neljällä perheenjäsenellä mukaan lukien itselläni. Meillä kahdelle lapselle menee vielä PoPin lastenkoot, mutta olen ostanut etenkin 12-vuotiaalle aikuisten koon raitavaatteita, sillä hän pitää tosi paljon niiden materiaalista. Olisin halunnut ostaa hänelle myös sen vihreän ja tuon pikkupojille ostamani ruskean, mutta niistä ehtivät koot jo loppua ennen alehintoja. Niiden osalta hieman harmittaa, etten tilannut jo normaalihinnalla. Sain hänelle kuitenkin beigevalkoisen ja aiempaa mallistoa olvan vihreäsiniraitaisen oransseilla resoreilla olevan paidan. Tummansinistä ja harmaatahan on saatavilla aikuisten koossa yleensä koko ajan.

      Aurinkoa huhtikuuhun!

Vastaa käyttäjälle Rouva H Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *