Kuten olen monesti kertonut, ruskean eri sävyt ovat kovasti mieleeni. Muistan hyvinkin elävästi ensimmäisen voimakkaan ruskeankauteni ollessani lukioikäinen. Sain silloin ensimmäiset silmälasini ja halusin niiden ehdottomasti olevan ruskeasankaiset. Tuon jälkeen minulla on ollut useampiakin ruskea- ja beigesankaisia silmälaseja, mutta myös useita sinisankaisia vahvalla sinisellä kaudellani. Tällä hetkellä elän enemmän beigeä kuin tummanruskeaa kautta, mutta voinee sanoa myös niin, että tummanruskealla on aina sijaa elämässäni. Joskus enemmän joskus vähemmän.
Reilu kuukausi sitten sain hassun ajatuksen kuvata pienen kokoelman ruskeita juttujani. Erinäisistä syistä postaustahtini on viime aikoina poikennut tavanomaisesta, mutta ehkäpä nyt on tämän postauksen aika.
Ennen kokoelman tarkeampaa läpikäymistä haluaisin kuitenkin kertoa jotakin valitsemastani otsikosta. Kymmenisen vuotta sitten, kun aloin aktiivisemmin lukea blogeja ja jossakin vaiheessa myös kommentoida postauksia, tarvitsin itselleni rekisteröityneen nimimerkin. Kokeilin monia sopivia, mutta kaikki ne olivat varattuja. Koska elin silloin myös voimakasta ruskeaa kautta, päädyin lopulta nimimerkkiin Täti Ruskea Elsa Beskowin sadun Täti Vihreä, Täti Ruskea ja Täti Sinipunainen inspiroimana. Aiemmassa postauksessa kertomani yksinäisyys saattoi hetkeksi väistyä noiden keskustelujen myötä ja saatoinpa tutustua ihmisiin blogikirjoitusten tai kommenttien takana aivan oikeastikin. Tässä yksi esimerkki siitä. Saattaapi olla, että myös sinä tunnistat minut nyt hieman toisesta miljööstä. Olisipa mukava kuulla, jos niin olisi. 🙂 Äsken mainitsemani seurauksena olen kuin ihmeen kaupalla saanut tutustua myös kotikaupungissani ihmisiin, jotka ”tunsivat” minut sitä ennen vain blogimaailmasta, mutta kohtasimme ja jopa ystävystyimme aivan muussa yhteydessä. Ihmeellinen maailma! <3
Noina vuosina törmäsin myös melko usein toiveeseen oman blogin perustamisesta. Harmillisen pitkään sitä vatvoin. Nykyäänhän blogeja ei enää niin lueta, mikä harmittaa lähinnä siltä osin, että keskustelu ja vastavuoroisuus ei ole enää entisellään. Itsestäni ei ainakaan tällä hetkellä ole vaikkapa pelkän instablogin pitäjäksi, koska harvemmin osaan tai edes haluan kirjoittaa asioista lyhyesti. Yksi tärkeä syy blogin pitämisessä on nimenomaan se, että on vapaus ja mahdollisuus kirjoittaa juuri niin paljon kuin milläkin hetkellä haluaa tai kokee. Vastavuoroisuus ei silti olisi pahitteeksi.
Becksöndergaardin tummanruskea villasilkkihuivi beigeillä tähdillä on suosikkihuivini arviolta kymmenen vuoden takaa. Olen saanut sen äitienpäivälahjaksi. Huivi on ohut, mutta materiaalinsa puolesta lämmin ja kokonsa puolesta se on levitettävissä isommallekin pinta-alalle jopa takin korvikkeeksi lämmittämään käsiä ja hartioita. Se on ollut oivallinen matkoilla ja iltapäivisin koululuokassa istuessani ja suunnitellessani opetusta, puhumattakaan ihan peruskäytöstä huivina ympäri vuoden. Harmillista vain, että kovalla käytöllä ollut huivini on alkanut repeillä enkä ole löytänyt sille korvaajaa.
Fmamin pompuloita löytyy minulta tämän ruskean lisäksi myös muutamissa muissa sävyissä. Täällä blogissa on vilahtanut samoissa väreissä myös poikien rusetteja.
Teini-iän jälkeen en käyttänyt meikkiä yli pariinkymmeneen vuoteen kuin poikkeustapauksissa. Atooppinen ihoni ei ole ollut mitenkään suotuisa alusta meikeille, mutta sittemmin reilu 40-vuotiaana päädyin kokeilemaan uudelleen Cliniquen tuotteita ja jättämään niistä lähinnä ripsivärin ja rajauskynän arkikäyttööni. Meikkien suhteen olen ollut myös väriuskollinen, joskaan ei ole aina helppoa löytää ruskeaa minulle sopivaa ripsiväriä ja rajauskynää. Itse asiassa tämä Cliniquen mascara on väriltään black/brown, mutta siihen on tyytyminen. Ruskean kynsilakan olen saanut lahjaksi. Suosikkiväri kynsilakoista on nude/beige, mutta silloin tällöin käytän myös tätä tummempaa ruskeaa tai helmenvalkoista.
Viime syksynä olin pakkotilateessa uusien silmälasien hankkimisen suhteen. Vanhat silmälasini olivat tulleet totaalisesti tiensä päähän. Patsi että ne aivan konkreettisesti putoilivat päästäni milloin kotona ja milloin kesken työpäivän, niin myös näköni oli muuttunut niin, että silmälasien uusimista ei voinut enää siirtää.
Uudet silmälasini ovat oikeasti pohjaväriltään nudet tai vaaleat beiget, ehkäpä voisi käyttää myös nimeä shampanja. Kehysten päälle voi kuitenkin kiinnittää irrallisia etuosia/clipsejä. Nämä ranskalaiset Zenka-kehykset ovat minulle tutut jo aiemmista silmälaseistani, mutta nyt valitsemani malli on erilainen ja eri materiaalia. Kuvissa näkyvissä kehyksissä onkin etuosaan kiinnitettynä tummanruskea irtokehys, joka on myös malliltaan pohjalla olevaa peruskehystä yläosasta hieman leveämpi.
Silmälasien alla olevan ruskeansävyisen sisustuskirjan nappasin kirjahyllystä sisustuskirjojeni joukosta. Siellä olisi ollut muitakin vaihtoehtoja, mutta tällä kertaa valitsin tämän Natalie Waltonin This is home – The art of simple living, joka on olemukseltaan rauhallisuutta henkivä.
Pitkästä aikaa löysin tummanruskean peruspaidan tällä kertaa InWearin valikoimista. Aiemmin luotin Jackpotiin, mutta sittemmin sitä merkkiä ei enää saanutkaan Suomesta. Myöhemmin suureksi yllätyksekseni Prisma otti Jackpotin valikoimiinsa, mutta tuotteet eivät olleet enää entisellään. Valitettavasti tämä InWearin paita ei ole sellainen perustrikoopaita, vaan joustamattomampi ja kauluksensakin puolesta muodollisempi, mutta siitä huolimatta riittävän yksinkertainen ja oikein käyttökelpoinen sekä housujen että hameiden kanssa. Paidan tilasin joulun jälkeisestä alennusmyynnistä, joten en tiedä onko tätä väriä enää saatavilla.
Tämä Pearls For Girlsin osittain ruskeasävyinen rannekoru on varmasti ainakin kymmenen vuotta vanha. Muistan miten tuohon aikaan kävin aina eräässä vaateliikkeessä ihailemassa Pearls For Girlsin koruvalikoimaa.
Harmikseni liike lopettituon korusarjan jälleenmyynnin enkä ole sittemmin löytänyt seuraajaa. Tiedätkö sinä?
Fazerin sininen on oikeastaan ainut karkki, jota nykyään enää syön (ja joulun aikaan myös Vihreät kuulat ja pääsiäisenä Kinder-munat). En toki voi sanoa, että suklaavalintani perustuisi väriin, mutta eipä siitä haittaakaan liene. 😉
Tummanruskea posliinikulho on myös yksittäinen ale-ostos. Se on päätynyt toistaiseksi olohuoneen pienelle sivupöydälle. Tapaan säilyttää siinä toisinaan sormuksiani öisin. Kulho on kyllä tarkoitettu ihan astiakäyttöön, joten saattanee päätyä jossakin vaiheessa myös keittiöön.
Kaikon naisten sukkahousuista minun on pitänyt tehdä postaus jo toissa syksynä. Ehdin ottaa jo kuvatkin, mutta jostakin syystä varsinaisen postauksen tekeminen on jäänyt. Minulla on näitä sukkahousuja kolmessa eri värissä ja erityisen ilahtunut olen lattesävyisistä sukkahousuista, joiden löytäminen on ollut vaikeaa. Ensimmäisen kerran etsin laadukkaita paksuja beigejä sukkahousuja täyttäessäni kolmekymmentä. Olen aina tykännyt käyttää mekkoja ja etenkin talviaikaan paksut laadukkaat villa/puuvillasukkahousut ovat olleet tarpeen mekkojen kaveriksi.
Paitsi oikean väristen, niin myös hyvänlaatuisten sukkahousujen osuminen kohdalle, on yllättävän vaikeaa. Yksi raivostuttavimmista asioista sukkahousujen suhteen on niiden valuminen tai kiertyminen alas vyötäröltä. Suhtauduin siitä syystä lähtökohtaisesti hieman epäillen myös näihin Kaikon sukkahousuihin ja jännitin riittäisikö tuplakoko S/M minulle (pienet sukkahousut ovat sitten se toinen raivostuttava asia, siis se että valitsee oikean koon tai jopa normaalia suuremman, huomaten niiden silti olevan pienet). Koko on ollut todellakin riittävä, vyötärö on ulettunut korkealle ja mikä parasta, se ei ole lähtenyt valumaan eikä kiertymään alaspäin, vaan pysynyt hyvin paikoillaan kuitenkaan kiristämättä. Jos vielä jotakin saisi näiltä sukkahousuilta toivoa, niin toivoisin täysin sileää pintaa ribbneuloksen sijaan.
Kaikolla on jo pitkään ollut tarjouksena kolme sukkatuotetta kahden hinnalla. Sitä hyödyntämällä sukkahousujen hinnan saa edullisemmaksi. Muitakin ale-kampanjoja kannattaa seurata. Itse olen mm. hyödyntänyt puoleenhintaan ostomahdollisuuden ja kerännyt jokaista kolmea ruskeansävyistä sukkahousua jemmaan muutamat ylimääräiset. Tiedän niille olevan käyttöä.
Langoista ja puikoista minun ei tarvitse varmaankaan paljoa kertoa. Sanottakoon vaikkapa vain se, että olen siirtynyt viime vuosina oikeastaan täysin käyttämään puisia puikkoja metallisten sijaan. Virkkuukoukkuina sen sijaan käytän yhä metallisia koukkuja, koska puiset eivät toimi kunnolla. Äidin karkkilaatikoista löytyy takuuvarmasti aina ruskeaa lankaa.
Tummemman ruskeat Gaborin korkokengät olen ostanut muistaakseni syksyllä 2015 eräisiin juhliin. Muistan miten ihastuin näihin kenkiin heti, kun näin ne yhdessä naistenvaateliikkeessä. Mikä tuuri minulla sillä kertaa olikaan, sillä kengät olivat viimeinen pari ja juuri minun kokoani. Osa Gaborin kengistäni on kokoa 6 ja osa 6,5. En ole päässyt selville, mistä tuo ero johtuu. Lempi korkkarini eli ”lattekorkkarini” ovat myös Gaborin, mutta näitä kenkiä matalammat.
Uusin tulokas ruskeiden tavaroiden perheessäni on tämä Balmuirin Edith-laukku. Ajattelin tehdä siitä ihan erillisen postauksen.
Olipa tämä ilahduttava postaus! Otan testiin vinkkaamasi sukkahousut,merkki on minulle ihan uusi ja värit kauniita. Jospa kokoja tulisi vielä lisää,sillä sukkiksia tarvitaan pitkälle kevääseen.
Hankin Balmuirin joulualesta tuon saman laukun (ja jotain muutakin),sillä olen käyttänyt vaaleampaakin laukkua kovasti. Olen tehnyt muitakin beigejä ja ruskeita hankintoja nyt kun väriä on ollut pitkästä aikaa saatavilla. Arjen keskellä ilahdun mieluisista,tarpeellisista ja kauniista tavaroista.
Aurinkoista viikonloppua!
Kiitos viestistä. Mukava kun kävit pitkästä aikaa kommentoimassa. Kiva, että vinkistäni oli apua. Harmi, että en jo kauan sitten ole näistä vinkannut. Toivottavasti nämä sukkikset ovat myös sinun mielestäsi hyvät ja toivotaan, että kokoja tulee lisää. Itsekin katsoin, että ainakin lattesukkiksista puuttui kokoja.
Hienoa kuulla, että sinäkin olet löytänyt beigejä ja ruskeita juttuja. Ihanaa tosiaan, että sitä värimaailmaa on jälleen paremmin saatavilla.
Tuokin on totta, että ilontuojat ovat tervetulleita arkeen, vaikka samalla tuntuukin väliin kovin ristiriitaiselta miettiä materiaa kaiken keskellä. Toisaalta esimerkiksi eilen, kun etsin juhlamekkoa netin syövereistä, niin pääsin samalla hetkeksi ajattelemaan ihan muita juttuja. Mekko tosin jäi vielä löytymättä. Muutaman muun, eri tarkoitukseen tulevan, ehdokkaan kyllä löysin. Tarvitsen kuitenkin aina hieman sulatteluaikaa ennen lopullisia päätöksiä.
Kiitos samoin: Aurinkoa viikonloppuun!
Olen miettinyt ihan samaa: onko oikeutta iloita oikeastaan mistään kun maailma ympärillä on niin pelottava ja kauhea. Tuntuu ristiriitaiselta ja pahalta. Ajattelen kuitenkin,että oman jaksamisen takia on pakko jatkaa arkea kuten ennenkin,jotta mieli kestää. Uutiset painavat mieltä ja ilonpilkahduksia on etsittävä pienistä asioista. Juurikin vaikka mekon etsiminen tai auringon valosta nauttiminen voi olla juuri nyt mielelle hyväksi.
Kyllä. Juuri näin. <3