Jos elää

*Olen kirjoittanut tämän postauksen jo 14.2., mutta se jäi silloin julkaisematta. Siitä kymmenen päivän päästä alkoi Euroopassa tapahtua kamalia asioita ja sen jälkeen mikään postausaihe ei ole enää tuntunut miltään. Nyt koen kuitenkin tämän julkaisevani. Vaikka tätä kirjoittaessani mielessäni olivat aivan toisenlaiset kriisit, sopii se myös tähän hetkeen. Musiikilla on ainakin itselleni suuri voima käsitellä  monia asioita ja tunnetiloja. 

Musiikilla on oikeastaan aina ollut tärkeä sija elämässäni. Jostain syystä siitä ei ole täällä blogissa ollut paljoakaan puhetta. Pikkutyttöajalta muistan erityisesti sen, miten paappa lauloi minulle ja vuotta nuoremmalle serkulleni. Hänen laulamansa laulut olivat laidasta laitaan: lastenlauluja, luontolauluja, sotilaslauluja, virsiä, iloisia lauluja ja surullisia lauluja. Vanhemmillani on vanhoja kasetteja, joihin he ovat äänittäneet laulujani ajalta jolloin olin reilusti alle kouluikäinen. Automatkoilla lauloimme aina veljeni kanssa takapenkillä. Aamuisin sain herätä sotilaiden marssilauluun ja Heijaa ruusut tulipunaiset raikui ilmoille. Ollessani yksin kotona, kuuntelin vanhempieni LP-levyjä ja osasin ulkoa takuulla jokaisen iskelmän. Lauluvalikoimiini kuului lastenlaulujen, virsien ja iskelmien lisäksi myös monet sotilaalliset laulut.  Alakoulun ensimmäisillä luokilla menin ystäväni kanssa koulun kuoroon, jossa sain jälleen oppia uusia lauluja. Niitä opittiin myös pyhäkoulussa ja tyttökerhossa. En tiedä mistä vanhempani saivat ajatuksen, että voisin pyrkiä musiikkiluokalle. Lauloin pääsykokeissa laulun “Lintuselle” (Ilon ääni ihanainen, ilmoillemme ilmestyi, kun tuo lintu laulavainen, laaksoamme lähestyi.) Minut valittiin musiikkiluokalle päässeiden joukkoon ja siirryin uuteen kouluun kolmannen luokan alkaessa. Lauluvalikoima laajeni runsaasti noina vuosina. Saimme lähes viikoittain ulkoläksyksi laulujen sanoja sisältäen kaikki maakuntalaulut, joululaulut, virsiä jne. Lisäksi mukaan tuli myös eri soittimia ja musiikkiopisto, jonne pääsin soittamaan poikkihuilua. Suuri haaveeni oli saada piano ja päästä soittamaan sitä. Valitettavasti se toive toteutui vasta, kun olin 13-vuotias, jolloin olin jo “liian vanha” aloittamaan pianonsoiton. Toki musiikkipohjani auttoi oppimaan perussoittoa, mutta sormitukseni oli täysin väärä ja sitä oli vaikea enää tuossa vaiheessa korjata. Yhden vuoden soitin musiikkiopistolla pianoa sivuaineena, mutta muuten soittelin sitä vain omaksi ilokseni ja lähinnä laulamisen tueksi. Opettajankoulutuslaitoksessa sain hyväksiluetuksi musiikin perusopinnot musiikkiopistosuoritusteni vuoksi, mutta osallistuin kuitenkin pianonsoittoon. Sieltä tarttuikin matkaan jonkin verran säestystapailuja, mutta ei minusta pianistia milloinkaan tullut.

Opettajan roolista sain tutustua jälleen uusiin lauluihin monien ihanien lastenlaulukirjojen myötä. Odottaessani esikoistamme sain ystäviltä vauvakutsuillani lahjaksi nipullisen tuutulauluja, joita lauloinkin paljon jo raskausaikana. Kun vauva sitten syntyi ja joutui kuukaudeksi vastasyntyneiden teho-osastolle, toivat nuo laulut paljon sisältöä ja lohtua päiviimme sairaalahuoneessa. Vaikka olen laulanut noita samoja lauluja muillekin pojillemme, tuo niistä edelleen tietyt laulut tullessaan sen saman tunnelman, joka tuolloin syksyllä 2000 oli läsnä siinä sairaalahuoneessa. Joillakin ihmisillä esimerkiksi tuoksut tuovat mieleen vanhoja muistoja ja tunnetiloja, mutta itselleni niitä tuovat mieleen erityisesti laulut ja etenkin suomenkieleiset laulut, koska laulujen sävelten lisäksi myös sanat ovat olleet itselleni aina hyvin merkityksellisiä. Niiden merkitys korostuu etenkin elämän kriiseissä, suruissa ja raskaissa hetkissä. Laulut sanoineen auttavat käymään läpi riipaiseviakin tunteita, ne antavat luvan itkeä jos itkettää, kaivata jos on ikävä. Ennen kaikkea ne kuitenkin tuovat myös lohdutusta, ymmärrystä ja toivoa paremmasta. Teineinä makasimme voimistelureissubussimme lattialle (suosikki nukkumispaikka) ja kuuntelimme sydänsuruihimme Ressu Redfordia. Pyöräillessämme kaupungin halki lauloimme lukuisia suomalaisia sävelmiä alkaen Muurarista päätyen Rosvo Roopeen. Suonenjoen mansikanpoimintareissulle raahasimme mukanamme pattereilla toimivan mankan, joka raikasin Suomipoppia jokaisella asemalaiturilla. Ripari-iässä punaisen veisukirjan kannet kuluivat puhki Evankeliumista ja Lapsuuden uskosta.

Poikien ollessa pieniä, meillä pyöri autossa aina joku lastenlevy eikä mennyt kauaakaan, kun takapenkki oli oppinut levyllisen lauluja ulkoa. Jatkuvasti julkaistiin myös uusia lastenlaululevyjä, joten samalla omakin lauluvalikoimani pääsi kasvamaan. Jos vain mahdollista, hankin aina noihin levyihin myös nuotit, jolloin pystyimme niitä yhdessä poikien kanssa kotona laulamaan ja soittamaan. Ollessani yksin autossa kuuntelin usein hengellistä musiikkia. Sen sanoma on hyvin hoittavaa ja koskettavaa. Nykyään valitsen useimmiten hiljaisuuden. Ehkäpä olen saanut jo riittävästi lauluja päähäni 😉 Mieleenpainuvimmat laulut tuovat edelleen pintaan tietyn tunteen tai ajan tai paikan. Muistan yhä sekä oman että poikieni konfirmaatiolaulut, samoin poikien kastejuhlien laulut. Muistan vihkikirkkomme laulut. Muistan laulun jota kuuntelin repeatilla ensimmäisen keskenmenoni aikana. Muistan penkkareihin tekemiämme laulujen sanoituksia. Listaa voisi jatkaa aika pitkäksi.

Tähän postaukseen napsin vanhoja kuvia ilman mitään punaista lankaa. Pitkän alkusepustuksen jälkeen haluaisin jakaa kanssanne Exitin laulun “Jos elää” -sanat. Valitettavasti en löytänyt niitä suoraan, joten kirjoitin ne itse laulun pohjalta. Saattaa siis olla, että niissä on virheitä.

“Anna elämän tulla. Anna elämän olla. Se on kuin joki tai tuuli tai puu.
Anna elämän kasvaa. Tunne elämän tuskaa. Kaikki se ilo ja kaipaus ja muu.

Se on uskaltaa. Se on rakastaa.
Eksyä, etsiä, hakea uutta, ottaa vanhasta hyvä ja mennä.

Se on vaeltaa. Se on rakentaa. Kokea kipua, alastomuutta.
Ilman haaveita lintu ei lennä. Mut se lentää, jos elää. Se lentää, jos elää.

Anna elämän tulla. Olet vierailulla. Jokaisen päivän sä lahjaksi saat.
Anna elämän viedä, kun et kaikkea tiedä.
On hyvä, jos jonkun kanssa sen jaat. 

Se on uskaltaa. Se on rakastaa.
Eksyä, etsiä, hakea uutta, ottaa vanhasta hyvä ja mennä.

Se on vaeltaa. Se on rakentaa. Kokea kipua, alastomuutta.
Ilman haaveita lintu ei lennä. Mut se lentää, jos elää. Se lentää, jos elää.”

Exit. Jos elää. 
Kappale löytyy Spotifysta, jos haluat sen kuunnella.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *