Ilontuojia

Kuten viimekertaisesta postauksesta kävi ilmi, on elämässä paljon pieniä ja suuria iloa tuottavia asioita ja aiheita. On sellaisia, joihin ei itse voi vaikuttaa ja sitten niitä, joiden kohdalla voi itse olla tekemässä valintoja. Yksi asia mihin mielestäni voi myös vaikuttaa, on oma asenne. Jokaisella on takuulla päiviä, jolloin mielen täyttävät vain synkät ajatukset ja valitusvirret. Silmät näkevät vain pelkkiä epäkohtia ja ennen kuin huomaatkaan, ovat ajatuksetkin täyttyneet pelkästään pielessä olevista asioista. Samalla huolet ja murheet kuormittavat meitä. Ne ovat usein myös syypäänä huonoon nukkumiseen ja todella tehokkaita vangitsemaan ajatukset nimenomaan silloin kun pitäisi nukkua. Mielestäni paras keino niiden käsittelemiseksi on päästää ne vapaaksi ja mieluiten nimenomaan hyvissä ajoin ennen nukkumaanmenoa. 

Siinä missä monet kirjoittavat kiitollisuuspäiväkirjaa, saattaa toisinaan olla tarvetta kirjoittaa myös huolipäiväkirjaa. Itselle voi siis antaa luvan myös murehtia, kunhan se ei saa liikaa valtaa elämässä. Monet asiantuntijat neuvovatkin tänä päivänä varaamaan vaikkapa tietyn kellonajan päivästä, jolloin saa luvan kanssa murehtia. Toisia auttaa murheista puhuminen jonkun kanssa, toisia niiden kirjoittaminen ja toisia vaikkapa kovaan ääneen metsässä huutaminen. Itse ajattelen myös Raamatun opetuksen tavoin eli vien murheeni Jumalalle tiettäväksi rukouksessa enkä jää niitä itse loputtomiin vellomaan. Tunnustan tosin myös sen, että tartun herkästi ratkaisukeskeiseen otteeseen ja punnitsen mielessäni eri keinoja, tapoja ja vaihtoehtoja tilanteen ratkaisemiseksi. 

Synkistelypäivät ovat siis tarpeen oman olon ja sisimmän puhdistamiseksi. Useimpina päivinä voimme kuitenkin tehdä valinnan suuntaamalla ajatuksemme kohti iloa tuottavia asioita. Monella eniten iloa tuottavien asioiden listalle pääsevät koti ja perhe, ystävät, työ ja harrastukset. Toisella taas saattaa olla nimenomaan noihin aihepiireihin liittyviä murheita ja stressiä. Silloin kun kyseessä on stressiä tuottavat asiat elämän keskeisissä aihepiireissä, ei liene mikään ihme, että ne alkavat helposti saada yhä enemmän valtaa elämässä.

Tarkoituksena ei ollut varsinaisesti puhua murheista, mutta koin kuitenkin sen tähän alkuun kirjoittavani, sillä silloin kun mieli on murheen ja stressin vallassa, saattavat ystävän hehkuttamat ilontuojat tuntua täysin mitättömiltä ja aiheuttaa jopa enemmän kiukkua ja turhautumista kuin sitä mihin ne alunperin oli tarkoitettu. Jos kuitenkin saisi kiinni edes yhdestä pienenpienestä ilontuojasta, voisi se antaa edes sen mikrohetken verran mahdollisuutta elää huolivapaasti. Siitä syystä haluan jakaa tässä muutaman arkisen ilontuojani. Niitä olisi paljon enemmänkin, mutta tällä kertaa valitsin nämä. Monet – ehkäpä jopa kaikki – ovat blogiani pidempään lukeneille jo täysin tuttuja.

Kun tulen töistä kotiin, vaihdan yleensä ylleni kotivaatteet. Viihdyn farkuissa ja mekoissa, mutta kotona useimmiten kuljen vielä rennommissa vaatteissa. Tärkeää on, että vaatteet ovat mukavat päällä eli pehmeät ja joustavat sekä vilukissalle riittävän lämpimät. Värimaailma saa myös olla samaa seesteistä kuin lähes kaikissa muissakin vaatteissani. Kuinka monta eri ruskeansävyistä  vaatekappaletta voikaan yksi ja sama ihminen omistaa 😉 

Löysin joulun jälkeisistä alennusmyynneistä kuvissa ylläni olevat ihanat ja pehmeät neulemaiset InWearin housut. Vaikka olenkin toistaiseksi käyttänyt housuja vain kotona, voisin aivan hyvin mennä niillä myös töihin. Iltaisin, jos pitää käydä kaupassa tai kuskata lapsia harrastuksiin, ovat nämä housut osoittautuneet oivallisiksi, kun syöksyy kuskauspuuhiin suoraan kotisohvalta. 

Mieheni puolestaan yllätti minut antamalla minulle joululahjaksi tämän toivelistallani olleen Ruskovillan merinovillaisen asun. Nämä hiekanväriset paita ja housut kuuluvat Ruskovillan 40-vuotisjuhlamalliston erikoisväreihin ja luonnollisestikin ihastuin nimenomaan tähän beigeen värisävyyn. Paidan malli on suunniteltu niin, että sitä voi käyttää myös päällipaitana eikä pelkästään aluskerraston tavoin. Yhtään valehtelematta taisin kulkea tässä asussa koko joululoman loppuajan sekä sisällä että ulkona. Siinä missä vielä vuosi sitten reiteni jäätyivät pakkaskävelyilläni, ei nämä ulkovaatteiden alle puettuani ole ollut enää samaa ongelmaa. Miten voikaan näin ohut kerros merinovillaa tuoda niin paljon lämpöä ja aina myös hieman hien pintaan. Olen myös hikilenkin jälkeen aivan surutta pessyt asuni pesukoneen villapesuohjelmalla käyttäen pesuaineen silkille ja villalle suositeltua Sonett-pesuainetta. Koska asu on mielestäni melko arvokas (enkä siksi malttanut sitä heti ostaakaan), jännitin miten se tulee kestämään käytössä eli menivätkö rahat hukkaan. Tällä reilun kuukauden käyttökokemuksella olen ollut asuun tyytyväinen.

Samalla kun vaihdan vaatteet, vedän villasukat jalkoihini. Villasukkia neulonut mummoni tapasi aina sanoa, että ei saa kulkea ”sukanlavoossa”. Valitettavasti en ole pystynyt tuota neuvoa noudattamaan, vaan päinvastoin kuljen aina villasukat jaloissani (myös kesällä) ja siitä syystä niitä myös kuluu säännöllisesti puhki. Kuvassa näkyvät villasukat ovat äitini minulle joululahjaksi tekemät. Välillä panttaan kauneimpia villasukkia korissa malttamatta käyttää niitä, koska tiedän niiden ajan myötä kuluvan puhki. No, eipä niillä siellä korissakaan mitään tee…

Vaihdettuani työpäivän jälkeen ylleni kotivaatteet ja jalkoihini villasukat, tapaan yleensä keittää itselleni iltapäiväkahvin. Sen kaveriksi otan pakastimesta yhden tai kaksi leipomaani gluteenitonta korvapuustia sekä joskus – nykyään hyvin harvoin – muutaman palan Fazerin sinistä. 

Sytytän kynttilän, ihastelen leikkokukkia (jos sellaisia sattuu olemaan), selailen sisustuskirjoja tai -lehtiä sekä toisinaan kirjoitan mietteitäni tai suunnitelmia muistiin kalenteripäiväkirjaan tai johonkin muistikirjoistani. Samalla haaveilen iltahetkestä kera käsityöni.

Kahvihetkeni jälkeen katson kuopuksen kanssa läksyt ja juttelen poikien kanssa tarkemmin päivän kuulumisista. Ensimmäiset ja tärkeimmät kuulumiset ehdimme vaihtaa jo heti kun astun ovesta sisään ja silloin kun keitän keittiössä kahviani.

Arkipäivien pieniä suuria ilontuojia ovat Kotivaatteet, Kotikutoiset villasukat, Kahvi, Korvapuusti, Kukat, Kynttilä, Kirja, Kalenteri, Kuulumiset, Kaarrokeneuleet ja Käsityöt. Saattaapa listalle päätyä myös Kylpy, Kauneus, Katselu, Kuuntelu, Kuvaaminen, Kirjoittaminen, Kiireettömyys, Kattaus, Kiitollisuus, Kävely ja Kainalo.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.