Siinä missä viime vuonna toivoin teemoiksi rauhaa ja rakkautta, haluaisin tänä vuonna lisätä niiden rinnalle aikaa, tilaa ja vapautta sekä rohkeutta, uskallusta ja uteliaisuutta tarkastella asioita uusista ja erilaisista näkökulmista. Vaikka kirjoitankin näin, niin pidän silti elämän eteenpäinsoljumisen tärkeimpänä pohjana pysyvyyttä eli perusarjen toistumista samanlaisena turvallisena omana itsenään. Vain sen varaan ja siltä pohjalta uskon ylipäätään olevan mahdollista tarkastella asioita myös eri näkökulmista, mitä ne sitten ovatkaan.
En kuitenkaan usko, että noilla näkökulmilla on mahdollista avautua, jos tungen kalenterini täyteen menoja ja tapahtumia ja suoritan itseni näännyksiin asti elämääni pikajuoksuna. Olen minäkin juoksunu juossut. Silloin kun on päässyt hyvään juoksuvauhtiin, ei yleensä ole edes tarvetta sitä hiljentää. Miksi olisikaan, kun askel ei tunnu painavan, jäsenet pysyvät ehjinä ja energiaa on riittävästi. Paraskaan juoksija ei voi kuitenkaan juosta loputtomiin lepäämättä, tankkaamatta ja ylipäätään välillä pysähtymättä ja huoltamatta kehoaan. Jos niin kävisikin, seuraisi vääjäämättä jossakin vaiheessa pakollinen pysähtyminen. Yleensä siinä vaiheessa onkin kovin vaikea ymmärtää, mistä tuo pysähtyminen johtuu, koska kaikkihan on mennyt hyvin ja juoksu on kulkenut.