Loppiaisesta on toki kulunut jo kolme viikkoa, mutta halusin kuitenkin jakaa täällä vielä meidän retkitunnelmaa.
Kävin pikkupoikien kanssa viimeisellä joululomaviikolla vuodenvaihteen jälkeen metsäkävelyllä. Suuntasimme kulkumme kohti samaa metsäreittiä kuin syksyllä. Olin saanut vinkin, että paikalliset maastopyöräilijät tekevät ja ylläpitävät metsäpolkuverkostoa myös talviaikaan. En olisi kuitenkaan voinut etukäteen edes kuvitella, miten hyvät kävelypolut metsästä löytyikään!
Tuo ensimmäinen metsäkävely lumisia polkuja pitkin jäi kyllä mieleen muustakin syystä ikimuistoisena, sillä oikeasti eksyimme hetkeksi ja suuntavaisto katosi. Talsimme vain polkua eteenpäin ajatellen sen pään jossakin vaiheessa joka tapauksessa tulevan vastaan. Pyysin kotona olevaa miestäni paikallistamaan meidät ja ihmettelin kovasti hänen kysymystään sijainnistamme. Ei tainnut Google Maps oikein tuonne pöpelikköön löytää, sillä mies sai käsityksen, että olemme ajaneet ensin autolla kauemmaksi kotoa ja lähteneet sitten vasta talsimaan. Todellisuudessa siinä ajassa emme millään olisi edes ehtineet niin kauaksi. Lopulta kysyimme neuvoa ystävälliseltä ohikulkijalta koirineen ja pitkän loppuvaelluksen jälkeen löysimme kuin löysimmekin polun pään ja saavuimme eräälle asuinalueelle. Tuolta reissulta ei siis jännitystä puuttunut!
Tuolla ensimmäisellä talvisella metsäkävelyllämme löysimme sopivan “luolan”, kuten paikan nimesimme, seuraavan retken eväspaikaksi. Päätimme palata vielä tuohon paikkaan myöhemmin eväiden kera. Sopiva myöhemmin koittikin sitten loppiaisena, jolloin pojat halusivat ottaa metsäkävelylle mukaan sukset eli ainakin osittain metsäkävely muuttuikin metsähiihdoksi.
Kaksi poikaa lähti hiihtäen matkaan. Vaikka hiekoittaminen onkin tärkeää, niin iloitsen todella paljon niistä talvipäivistä, jolloin voi suoraan kotipihasta lähteä liikkelle joko suksilla, kelkalla tai pulkalla miettimättä hiekan raapimista. Vain yhden tienylityksen ajaksi poikien oli riisuttava suksensa ja toki “luolaan” mennessä. Muuten he pystyivät hiihtämään koko matkan. Hiihtomaasto oli mielenkiintoista ja paikoin myös haastavaa, koska latuja ei ollut ja mäet kaarsivat jyrkästikin lumisten puiden, kantojen ja kivien väleistä. Polut olivat myös niin kapeita ylämäkien kohdalla, ettei haarakäyntiin ollut tilaa ja jouduttiin turvautumaan “isähissiin”.
Kuopus lähti matkaan reippaasti kävellen ja suurimman osan matkasta kävelikin, mutta koska mies keksi kotipihasta lähtiessä ottaa mukaansa kelkan toimittamaan eväshetken pöydän virkaa, oli mukava välillä taittaa matkaa myös kelkan kyydissä.
Siellä se retkiluola meitä odotti kuusikon suojissa.
Perinteisiimme kuuluu syödä piparkakkutalo aina uudenvuodenaattona, mutta koska pojat olivat tänä vuonna silloin mummolassa, säästyi piparkakkutalo loppiaiseen. Päätimmekin tänä vuonna kuljettaa sen mukanamme retkievääksi metsäretkelle. Tästä syystä siis myös pieni pöytä oli tarpeen retkelle mukaan.
Kaakaomukseiksi valikoituivat isojen poikien vanhat emaliset muumimukit ja kaatimeksi saman sarjan kannu. Noissa mukeissa kaakao kyllä pysyy pitkään lämpinä ja jopa niin kuumana, että malttamattomimpien piti laittaa se lumeen jäähtymään.
Eipä tuossa kovin kauaa mennyt, kun piparkakkutalosta oli jäljellä enää muisto ja kaksi pientä termospullollista kaakaota oli huvennut parempiin suihin.
Vielä viimeiset kaakaotilkat ja valmistautuminen kotimatkalle.
Nämä joululoman metsämaisemat olivat kuin sadusta. Samoissa maisemissa otettiin myös nämä Riddari-kuvat.
Miten sinun alkuvuotesi on käynnistynyt?
Itse olen kovasti mielinyt tekemään uusia postauksia blogiini, mutta aika ja voimat ovat olleet kovasti koetuksella viime viikkoina. Muutamat kuvatkin jo odottelisivat valmiina kamerassa ja saattaa aiheetkin ehtiä lipua ohi (kuten tämä loppiainenkin) ennen kuin saan niille tehtyä mitään. Koska tämä blogi on minulle kuitenkin ehdottomasti lepopaikka, niin en ala niitä väkisin rustaamaan. Puikkojen heiluttelu sen sijaan on ollut sopivaa vastapainoa muulle arjelle ja tällä hetkellä niillä kilisee ensimmäinen Strömsö-lastenneule.
Alkuvuoteni on ollut innostava. Töissä korona on tuonut paljon lisätöitä, mutta toisaalta muutama uusi projekti on ollut niin innostavia, että mieli on ollut kiitollinen ja positiivinen.
Kiitos kommentistasi! Kuulostaapa mukavalta tuollaiset uudet projektit, jotka tuottavat iloa ja saavat varmasti samalla ajatukset myös pois tuosta lisätyötä tuottavasta asiasta. Rentouttavaa viikonloppua!