Neuloin ensimmäisen Riddari-neuleeni meidän abiturientille. Tämä oli samalla vuoden 2021 kuudes kaarrokeneuleeni. Ensimmäisen neuloin kesäheinäkuussa ja sen jälkeen sitten muut viisi. Ihan en siis ehtinyt saada koko perheelle tehtyä kaarrokeneuleita viime vuoden puolella, mutta se seitsemäskin neule on hyvällä mallilla, joten valmistunee nyt tammikuussa.
Riddari-neuleen ohjeen löysin tästä Islantilaisia neuleita -kirjasta. Olin nähnyt tämän kirjan aikaisemmin livenä ja sillä perusteella uskalsin sen tilata. Sitä vastoin täysin sokkona päädyin tilamaan Islantilaisia lastenneuleita -kirjan nyt kirja-alesta. Se ei ole vielä saapunut, joten en osaa sanoa millainen se on. Monesti lastenneulekirjojen ongelmana on se, että koot riittävät lähinnä alle kouluikäisille lapsille. Siinä tapauksessa ostos on omalla kohdallani aika turha, mutta katsotaan.
Järjestellessäni viikonloppuna yläkerran aulan kirjahyllyjä jäin miettimään, missähän kaikki muut ihmiset säilyttävät vaikkapa näitä käsityökirjojaan. Tähän asti olen pitänyt lähes kaikkia kirjoja yläkerrassa. Ainoastaan joitakin työhöni liittyviä kirjoja ja lukuisia suunnittelukirjojani (vihkojani) säilytän alakerran pienessä työnurkkauksessani. Nyt olen kuitenkin huomannut yhä useammin näiden käsityöohjekirjojeni kulkeutuvan olohuoneeseen (koska siellä useimmiten käsitöitäni teen) ja alannut miettiä, löytyisikö alakerrasta niille joku käytännöllisempi säilytyspaikka. Toistaiseksi en ole kuitenkaan sellaista keksinyt.
Käytin Riddarissani samaa Dropsin Karisma-lankaa kuin Strömsö-tröjassani. Ohjeessa suositellaan käytettäväksi islantilaisvillalanka Lettlopia, mutta omiin käsiini ja iholleni se on aivan liian karkeaa. Lankakauppias suositteli vaihtoehtoiseksi langaksi Karismaa, mutta kehotti tekemään yhtä kokoa isomman neuleohjeen mukaan. Teinkin sitten normaalisti S-kokoa käyttävälle pojalleni M-koon, mutta kuten kuvista näette, S-koko olisi hyvin riittänyt hänelle. Siitä voi päätellä, että ainakin minun neulekäsialallani ohje sopii hyvin toteutettavaksi Dropsin Karismalla.
Valitettavasti jokaista neulomaani kaarrokeneuletta leimaava langan loppuminen tapahtui tälläkin kertaa! Ensin loppui tummansininen (vaikka olin ostanut sitä yhden ylimääärisen kerän) ja lopuksi vielä beige. Onneksi mies pääsi hakemaan uudet kerät lankakaupassa, koska itse olin flunssainen (ei kuitenkaan ollut k:a). Pääsin kuin pääsinkin jatkamaan neulomistani.
Ja lopulta neule ehti kuin ehtikin valmistua ennen uutta vuotta. Tässä en ollut vielä kostuttanut/höyrystänyt paitaa. Tiedän, että ohjeiden mukaan suositellaan valmiin neuleen kastamista/kastelua, mutta koska meillä on todella hyvä höyryrauta, tapaan käsitellä valmiit villapaidat ainoastaan sillä.
Lumen “kirkkaus” oli niin häikäisevä, etten meinannut saada neuleen kuviointia kunnolla vangittua valokuviin.
Villapaidassa käyttämäni värit ovat tumma sinivihreä 37 (en tosin näe langassa yhtään vivahdetta vihreään), vaalea tammi 77 (beige), vaalea taivaansininen (68) ja valkoinen (19).
Oletko sinä jo kokeillut Riddarin neulomista?
Minulla on puikoilla heti perään seuraava Riddari, joka tulee esikoiselle. Huomaan vaan, että arjen alettua, en ole koskenut lainkaan käsityöhöni ja tuleva viikonloppukin tulee olemaan työntäyteinen. Kovasti kuitenkin yhä kuvittelen, että villapaita valmistuisi tammikuun puolella. Jää nähtäväksi.