Valkoinen joulu

Täällä on satanut lunta jouluaatosta lähtien ja yhä jatkuu. Miehistö on päässyt jo moneen otteeseen tekemään lumitöitä. Miehen viime vuonna joululahjaksi saamalleen lumikolalle on ollut paljon käyttöä.

Lumimäärästä kertonee hyvin se, että miehen oli tarkoitus aattopäivänä käydä viemässä vielä muutama paketti saajilleen, mutta tuo reissu ei koskaan toteutunut. Miehistö sai kyllä pihan kolattua, mutta auto jäi kiinni kadulle. Lumiaura ehti meidän kadulle vasta kello 22 jälkeen illalla. Silloin olikin sitten piha jo uudelleen tukossa ja samaa on jatkunut sen jälkeen. Tätä kirjoittaessani miesväki on ollut pihassa jälleen tekemässä lumitöitä, mutta katu on puolestaan auraamatta. Onneksi ei tarvitse lähteä minnekään. Ostimme nimittäin ruokatarvikkeitakin niin paljon, että osa niistä laitettiin varaston jääkaappiin. Ei siis edes maito pääse aivan heti loppumaan!

Valkoinen joulu on totta totisesti ollut tänä vuonna kuin satumaisema. Pojat ovat iloineet lumileikeistä. Saatiin myös sukset, pulkat ja kelkat kaivettua esille ja otettua saman tien käyttöön. Pihassa kiertää latu ja valtavasta lumimäärästä on riittänyt pieneksi mäeksikin kotipihaan.

Seuraavaksi suunnittelimme lumiuintia saunomisen yhteydessä. Tuo satanut lumi on nimittäin hentoa ja pehmeää pakkaslunta eli kuin tehty “uimiseen”.

Vuosia sitten toivoin itselleni joululahjaksi lumentyönnintä ja se onkin halki vuosien ollut juuri minulle sopiva lumityöväline. Kotiäitivuosinani olinkin aina vapaaehtoinen menemään lumitöihin. Silloin sain hetken olla omissa ajatuksissani. Toki lumitöitä tuli tehtyä myös päiväsaikaan yhdessä lasten kanssa.

Silloin kun meillä oli kaksi lasta ja mieheni oli paljon työmatkoilla, laitoin lumisateisina ajanjaksoina aamulla herätyskellon soimaan puoli kuudelta ja kiiruhdin lumitöihin. Muistan miten jännitin, jos pojat sattuisivat heräämään juuri silloin. Koskaan he eivät kuitenkaan heränneet, koska heillä oli lähes kellontarkka rytmi. Puoli seitsemältä herätin pojat, elleivät he jostakin syystä olleet itse heränneet. Sitten alkoikin jännitysnäytelmä siitä, kumpi ehtii ensin: minä peruuttamaan pihasta kadulle vai lumiaura tekemään vallin pihan ajoväylälle. Meidän piti peruuttaa kotipihasta kello seitsemän, että ehdin viedä pojat kahteen eri päiväkotiin eri puolille kaupunkia ja vielä itse kahdeksaksi (mielellään hieman etuajassa) töihin. Lumiaura selviytyi voittajana ehkäpä 25 prosenttia kerroista ja minä loput. Jos selvisinkin aamuisin voittajana, niin iltapäivällä kotiin tullessa, lapiointiurakka oli varma. Silloin ei onneksi enää ollut kiire minnekään. Eli ei kun lapio esille ja lunta viskelemään niin että päästiin ajamaan jälleen kotipihaan. 

Lumityöt ovat pääasiassa mukavaa puuhaa, mutta kiireessä tilanne voi olla eri. Jouluaattonakin tuli mietittyä, että mitä jos tulisi hätätilanne, tuon lumimassan läpi tuskin hälytysajoneuvotkaan olisivat aivan ongelmitta liikkuneet. Pojat jo ehtivät pohtia, että miten pääsevät kouluun, jos lumitilanne jatkuu tällaisena. Enpä kyllä ihan heti muista, milloin Suomessa olisi koulut laitettu kiinni lumitilanteen vuoksi.

Millainen on sinun kotipaikkasi joulun lumitilanne? 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *