Postauksen kaikki kuvat on otettu vanhoista valokuvista, joten laatu on luonnollisesti sen mukainen. Tämä ensimmäinen kuva kertoo hyvin paljon lapsuuteni jouluista. Koko joulunajan kävin esiintymässä monessa eri paikassa poikkihuilulla joululauluja soittaen. Yleisönä oli milloin vanhuksia, milloin lapsia, milloin varusmiehiä, milloin aikuisia. Paikkoina sairaaloita, terveyskeskuksia, vanhainkoteja, varuskuntaa, aikuisten ja lasten joulujuhlia, kirkkoa, koulua, konserttisalia jne. Tässä kuvassa olen kymmenvuotias ja vasta vuoden soittanut poikkihuilua. Siihen aikaan huilunsoiton pystyi aloittamaan vasta 9 – 10 -vuotiaana, koska käsien pituus ei ennen sitä riittänyt. Nykyään on jo pitkään ollut mahdollisuus käyttää aluksi lyhyempää huilua/toisenlaista suukappaletta ja nykyinen ekaluokkalainen soitti huilua jo 6-vuotiaana.
Toinen asia mikä tästä kuvasta ja lapsuuteni jouluista nousee mieleen, ovat vaatteet. Rahaa ei ollut mitenkään yltäkylläisesti, mutta äiti piti huolen siitä, että minulla ja veljelläni oli aina jouluisin juhlavaatteet. Äiti teki vaatteita paljon myös itse sekä ommellen että neuloen. Hän puki meidät aina huolellisesti siisteihin ja sävy sävyyn yhdistettyihin vaatteisiin. Vaatteita ei kuitenkaan ollut paljoa ja siitäkin syystä juhlavaatteet toivat aina erityisen juhlan tunnun.
Muistan hyvin tämän punaruutuisen skottihameen isolla hameeseen kuuluvalla hakaneulalla sekä äitini neuloman valkoisen helmineulevillapaidan. Kaulassani minulla on äitini punaiset puuhelmet. Äiti tykkäsi aina laittaa myös hiukseni kauniisti ja ehkäpä huomaat tummien palmikoitujen hiusteni seassa punaisen pinnin. Tämän pohjalta pystyt varmasti ymmärtämään entistä paremmin, miksi lastenvaatteet ja ylipäätään lasten pukeminen arkeen ja juhlaan ja myös sävy sävyyn, on ollut minulle luonnollinen ja samalla myös tärkeä asia. Tässä valossa toivon myös aukeavan sen näkökulman, että vaatteita ei tarvitse olla paljoa eikä niihin tarvitse käyttää myöskään paljoa rahaa saadakseen kuitenkin yhdet juhlavaatteet ja riittävän määrän arkivaatteita.
Samalla tavoin kuin omat poikani nyt, oli veljeni ja minun joulujuhlavaatteille useita eri käyttökertoja yhden joulusesongin aikana. Koska veljelläni oli syntymäpäivä tammikuussa, pystyi juhlavaatteita käyttämään sinne asti. Luonnollisesti äitini neulomat villapaidat, liivit ja villatakit jäivät juhlasesongin jälkeen aivan arkiseen käyttöön koulussa ja päiväkodissa.