Viime sunnuntaina saimme sytyttää toisen adventtikynttilän. Koska ensimmäistä adventtia vietettiin jo marraskuun 28. päivänä, tuntuu että olisimme jo pidemmälläkin joulukuussa. Pojat ihmettelivät viikonloppuna joulutouhotustani ja sanoivat, että äiti, nythän on vasta joulukuun viides päivä. Todellakin. Ajatuksissani olin menossa jo paljon pidemmällä ja poikien kommentti sai minut pysähtymään ja ymmärtämään, että tässähän onkin vielä todella hyvin aikaa jouluvalmisteluille.
Muistaakseni olen joskus aikaisemmin kertonut, että joulumieleni on ollut jo vuosien ajan hukassa ja olen ollut siitä sekä ihmeissäni että harmissani. Muistan, miten joulumieli hiipi mieleeni aina ennen ensimmäistä kertaa jo kesäkuussa ja silloin teinkin ensimmäiset merkinnät joulukirjaani. Vuosi sitten joulumieleni alkoi pitkästä aikaa osoittaa esilletuloaan taas aikaisemmin, mutta huonovointisuuteni joulukuussa teki senkin lopulta tyhjäksi. Näistä syistä olenkin tainnut olla jopa hieman liian innoissani tehden joulusuunnitelmia jo syyskuussa, enkä pelkästään suunnitelmia, vaan ihan toteutuksiakin. Siitä johtuen olenkin sitten elänyt aikaani edellä ja kuvitellut joulun olevan lähempänä kuin se todellisuudessa onkaan, mutta tämähän on ehdottomasti vain positiivinen ongelma!