Viime sunnuntaina saimme sytyttää toisen adventtikynttilän. Koska ensimmäistä adventtia vietettiin jo marraskuun 28. päivänä, tuntuu että olisimme jo pidemmälläkin joulukuussa. Pojat ihmettelivät viikonloppuna joulutouhotustani ja sanoivat, että äiti, nythän on vasta joulukuun viides päivä. Todellakin. Ajatuksissani olin menossa jo paljon pidemmällä ja poikien kommentti sai minut pysähtymään ja ymmärtämään, että tässähän onkin vielä todella hyvin aikaa jouluvalmisteluille.
Muistaakseni olen joskus aikaisemmin kertonut, että joulumieleni on ollut jo vuosien ajan hukassa ja olen ollut siitä sekä ihmeissäni että harmissani. Muistan, miten joulumieli hiipi mieleeni aina ennen ensimmäistä kertaa jo kesäkuussa ja silloin teinkin ensimmäiset merkinnät joulukirjaani. Vuosi sitten joulumieleni alkoi pitkästä aikaa osoittaa esilletuloaan taas aikaisemmin, mutta huonovointisuuteni joulukuussa teki senkin lopulta tyhjäksi. Näistä syistä olenkin tainnut olla jopa hieman liian innoissani tehden joulusuunnitelmia jo syyskuussa, enkä pelkästään suunnitelmia, vaan ihan toteutuksiakin. Siitä johtuen olenkin sitten elänyt aikaani edellä ja kuvitellut joulun olevan lähempänä kuin se todellisuudessa onkaan, mutta tämähän on ehdottomasti vain positiivinen ongelma!
Siinä missä viime vuonna jahkasin adventtikalenterini valintaa niin pitkälle, että niitä oli jäljellä enää yksi kappale, päädyin tänä vuonna tilaamaan (ja valitsemaan!) kalenterini heti, kun ne ilmestyivät myyntiin. Selvästikin minulla on joku viehätys näihin joulutaloihin, sillä tämänvuotiseksi adventtikalenterikseni valitsin Spiegelburgin Joulutalot-kalenterin. Tilasin sen jälleen täältä.
Siinä missä viime vuotisessa adventtikalenterissani pääsi kurkistamaan joulukoteihin sisäpuolelta, niin tässä kalenterissa pääsee tutkimaan tarkemmin yksityiskohtia kadulta ja talojen ulkopuolelta. Vuosi sitten pohdin ja kerroin ideoita kalenterin myöhempää käyttöä varten ja samanlaisia ideoita voisin jakaa myös tämän kalenterin osalta. Melko arvokas kalenteri ei siis jää minulla vain kertakäyttöiseksi. Tuskin maltan odottaa, että vihdoinkin jonakin vuonna valintani kohdistuu hurmaavaan jouluiseen lelukauppaan tai suklaapuotiin. Niissäpä riittäisi monelle äidinkielen tunnille tekemistä!
Näitä kauniita adventtikalentereita löytyy tänäkin vuonna myös pienemmässä koossa eli postikortin ja pakettikortin kokoisina. Postikortin kokoinen kalenterikortti on helppo lähettää vaikkapa kummilapselle tai ystävälle adventtitervehdyksenä, kun taas tuo pienin kalenteri voisi sopia vaikkapa hiiritalon joulun odotukseen.
Onko sinulla tänä vuonna oma adventtikalenteri?