6. joulukuuta: Sininen ja valkoinen

Siniset valokuvaushetket jatkuvat joulukuisessa valossa, mutta tähän päiväänhän se sopii enemmän kuin hyvin.

Tämä Suomen 104-vuotissyntymäpäivä jää erityisen hyvin mieleen 96-vuotiaan mummani saamasta huomionosoituksesta Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistöltä. Mummalle ja poikien isomummalle on tänä syksynä myönnetty Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan 1 luokan mitali.  

Puhuin juuri muutama päivä sitten mummani kanssa puhelimessa. Hämmästelin sitä, miten en muista, että yksikään lukuisista keskusteluistamme olisi sivunnut tätä aihetta. Mumma kertoi toimineensa pikkulottana 14-vuotiaana muonitusjaostossa. Mitali siis myönnettiin nimenomaan lotalle. Mumman keskeiseen tehtävään oli kuulunut leivän leipominen. 

Mumma kertoi, miten äitinsä oli opettanut hänet jo hyvin nuorella iällä leipomaan eli jo kuusivuotiaana mumma taitoi tuon taidon. Äitinsä oli ommellut hänelle ja pikkusiskolleen sellaiset vanhanajan esiliinat rimpsuolkaimineen. Esiliinat kiinnitettiin selkäpuolelta napeilla. 

Aluksi leipomukset valmistettiin rintamalle kotioloissa, mutta melko pian siirryttiin yhteisiin tiloihin leipomaan. Leipätaikina oli niin suuri, että sitä vaivaamaan tarvittiin samanaikaisesti kolme lottaa. Taikina valmistettiin ruisjauhoista. Leivistä leivottiin neliskanttisia ja ne kuivattiin ennen rintamalle lähettämistä. Pikkusiskonsa oli eri jaostossa. Mumma ei enää muistanut jaoston nimeä, mutta kertoi siihen kuuluvan toimistotöitä, joissa opeteltiin mm. kirjoituskoneen käyttöä.

Koska edesmennyt paappani oli nuorena miehenä aivan oikeasti sodassa, olen lapsuudessani saanut kuulla paljon kertomuksia noilta ajoilta. Muistan, miten serkkuni kanssa istuimme pitkän tovin keittiönpöydän ääressä kuuntelemassa paapan kertomuksia. Hänellä todellakin oli taito kertoa. Näin jälkikäteen – aikuisena – olen monesti pohtinut, miten hän osasikaan kertoa paitsi mielenkiintoa herättävästi, niin myös lapsentasoisesti. Oli nimittäin tätsin luonnollista istua siinä paapan vieressä kuuntelemassa. Kertomisen lisäksi paappa myös lauloi. Herkkänä pikkutyttönä muistan, miten liikutuin monista laulun sanoista ja sävelistä. Silti janosin aina kuulla lisää. 

Tuskin meistä kukaan tämän ja nuoremman polven suomalaisista osaa edes kuvitella, millaisia hetkiä rintamalla olleet miehet ovat noina aikoina kokeneet. Monelle meistä Suomen itsenäisyys näyttelee jo melko itsestäänselvää asiaa. Kaikesta kamaluudesta huolimatta aistin aina rauhan ja turvan paapassa. Hän ei ollut hätääntynyt eikä katkera. Tuohon aikaan Jumala on ollut lähempänä suomalaisia kuin koskaan ennen ja jälkeen sen. Ehkäpä olemme sitäkin alanneet pitää liian itsestäänselvänä. Minkä ajattelet pienen Suomen realistiset mahdollisuudet olleet taistelussa suurta Venäjää vastaan? Aika heppoiset. Harmillista, ettei meillä enää ole jäljellä niitä ihmisiä, jotka voisivat kertoa totuuksia noista ajoista. Vaikka itse sain niitä lapsena kuulla, huomaan kuitenkin, etten enää osaa kertoa niitä eteenpäin seuraaville polville. Ne ovat ikään kuin jääneet vain tunteena sisälleni, eivät niinkään kokonaisina tarinoina tai tapahtumina.

Tämä postauksen loppuosa ei nyt lainkaan sovi alkuosan jatkoksi, mutta päätin sen nyt kuitenkin kirjoittaa, koska olin alunperin ottanut kuvat sillä ajatuksella. 

Meillä pikkupojat ovat laulaneet viime viikolla laulua ”Sininen ja valkoinen, värit ovat vapauden”. Laulu on itsellenikin tuttu jo lapsuudesta ja siinä on hyvin tarttuvat riimiin rakennetut sanat. Lupasin kaivaa heille nuotit jostakin, kun he toivoivat voivansa soittaa laulua pianolla. 

Sininen oli vuosien ajan ehdoton lempivärini. Nämä Marimekon Kivituikut ja jopa tuo tarjoilulautanen ovat peruja niiltä ajoilta. Välillä aina mietin, pitäisikö ne jo laittaa pois, mutta en sitten kuitenkaan ole vielä malttanut. Sen sijaan koboltinsiniset Iittalan Kartio-lasit ja -kulhot sekä Mondo-sarjan sinijalalliset lasit olen laittanut eteenpäin. Sinisten Kivituikkujen lisäksi meillä on samanvärisiä Mariskooleja. Niitäkään tulee enää harvemmin käytettyä muuta kuin kirkasta ja valkoista, joskus ruskeaa väriä. Katsotaan, palaako niiden aika vielä.

Itsenäisyyspäiväksi tapaamme ostaa näitä Fazerin ”sinivalkoisia” suklaita.

Siinä missä suomalainen Marimekko ja Iittala ovat kuuluneet suosikkeihini, on tuohon samaan suosikkien listaan kuulunut myös Minna Immosen kauniit kuvitukset esimerkiksi postikorteissa ja kalentereissa. Siksipä ilahduinkin, kun näin kaupoissa näitä Immosen kuvittamia kauniita Suomi-servettejä.

Pala karpalojuustokakkua sopii hyvin myös itsenäisyyspäivän kahvihetkelle.

Onnea Suomi 104 vuotta!
Kiitos kaikille isänmaan palvelijoille!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.