4. joulukuuta: Jouluelokuvailta

Ensimmäisen adventin aattona olimme sopineet pitävämme lasten kanssa jouluisen elokuvaillan. Elokuvaksi valikoitui Yksin kotona 1.

Postauksen kaikki kuvat on pimeyden vuoksi räpsitty kännykällä.

Tein pojille elokuvaherkkukattauksen olohuoneen sivupöydälle. 

Meidän TV meni rikki reilu kuukausi sitten eikä sitä enää voinut korjata. Vaikka emme katsokaan kovin paljon televisiota, päädyimme kuitenkin hankkimaan uuden. Television paikka on yläkerran aulassa. Se oli yksi toiveemme taloa aikoinamme suunnitellessamme. Emme kumpikaan halunneet, että TV alkaa näytellä pääroolia olohuoneessa ja yläkerran aulasta tuli luonteva TV:n katselupaikka. Näin TV:tä ei myöskään tule pidettyä päällä ”turhan takia”, vaan ainoastaan silloin, kun sitä oikeasti aikoo katsoa. Tällainen on sopinut meille hyvin.

Uusi televisio saapui pari päivää ennen tätä sovittua elokuvailtaa. Päädyimmekin poikkeuksellisesti virittämään TV:n alakertaan ja katsomaan elokuvan siellä. Käänsimme sohvan ja nojatuolit kohti television tilapäistä paikkaa ja kuvittelimme olevamme ikään kuin elokuvateatterissa 😉

Instagramin puolella kysyin jokunen viikko sitten, että miten tarkkoja seuraajani ovat ikärajojen noudattamisesta lastenkirjallisuudessa. Toki lasten kirjoissa ei välttämättä ilmoiteta suositusikärajoja samalla tavalla kuin elokuvissa ja peleissä. Tuossa yhteydessä sain eräältä lukijaltani tärkeän kommentin siitä, että he noudattavat ikärajoja myös lasten elokuvissa. Niin on meilläkin aina toimittu. Moni ajattelee helposti niin, ettei se ole mahdollista, kun perheessä on hyvin eri ikäisiä lapsia, mutta kyllä se vain on. Lapset ovat oppineet pienestä asti tuohon ajatukseen ja sen myötä myös ”valvomaan” omia oikeuksiaan. Tietenkään tuota valvontaa ei ole sysätty lasten vastuulle, mutta tarkoitan tällä lähinnä sitä, että jos he ovat olleet valitsemassa koko perheelle sopivaa elokuvaa yhteiseen elokuvailtaan, he ovat aina tarkistaneet elokuvan suositusikärajan nuorimman perheenjäsenen mukaan. Jos puolestaan jollakin on täyttynyt tietty iän tuoma rajapyykki, hän on myös pitänyt huolen siitä, että on silloin voinut itsekseen saada luvan katsoa myös tuolle ikäryhmälle suunnattuja ohjelmia, joita nuoremmat eivät vielä ole saaneet katsoa. Itse ajattelen niin, ettei noita ikärajasuosituksia ole huvikseen asetettu. Olin itseasiassa kerran yhdellä luonnolla, jossa kerrottiin tarkemmin tästä asiasta ja siitä, millainen asiantuntijaryhmä elokuvien ja pelien ikärajasuosituksista päättää.

Kun katsoo elokuvia yhdessä lasten kanssa, syntyy niiden jälkeen yleensä hyviä keskusteluja. Aivan samoin kuin kirjojenkin jälkeen. Aina jos vain on mahdollista, suosin sitä, että ensin luetaan kirja ja sitten katsotaan sen pohjalta tehty elokuva tai teatteriesitys. Nuoremmat pojat ovat koronan vuoksi päässeet lastenteatteriin huomattavasti vanhempia veljiään harvemmin.

Tänään kun on toisen adventin aatto, saattaisi olla paikallaan katsoa Yksin kotona 2 -elokuva.

Mitkä jouluelokuvat ovat teidän perheen suosikkeja? Lasten? Aikuisten? Mitä ajattelet elokuvien suositusikärajoista?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.