Instagramin puolella kysyin jokunen viikko sitten, että miten tarkkoja seuraajani ovat ikärajojen noudattamisesta lastenkirjallisuudessa. Toki lasten kirjoissa ei välttämättä ilmoiteta suositusikärajoja samalla tavalla kuin elokuvissa ja peleissä. Tuossa yhteydessä sain eräältä lukijaltani tärkeän kommentin siitä, että he noudattavat ikärajoja myös lasten elokuvissa. Niin on meilläkin aina toimittu. Moni ajattelee helposti niin, ettei se ole mahdollista, kun perheessä on hyvin eri ikäisiä lapsia, mutta kyllä se vain on. Lapset ovat oppineet pienestä asti tuohon ajatukseen ja sen myötä myös “valvomaan” omia oikeuksiaan. Tietenkään tuota valvontaa ei ole sysätty lasten vastuulle, mutta tarkoitan tällä lähinnä sitä, että jos he ovat olleet valitsemassa koko perheelle sopivaa elokuvaa yhteiseen elokuvailtaan, he ovat aina tarkistaneet elokuvan suositusikärajan nuorimman perheenjäsenen mukaan. Jos puolestaan jollakin on täyttynyt tietty iän tuoma rajapyykki, hän on myös pitänyt huolen siitä, että on silloin voinut itsekseen saada luvan katsoa myös tuolle ikäryhmälle suunnattuja ohjelmia, joita nuoremmat eivät vielä ole saaneet katsoa. Itse ajattelen niin, ettei noita ikärajasuosituksia ole huvikseen asetettu. Olin itseasiassa kerran yhdellä luonnolla, jossa kerrottiin tarkemmin tästä asiasta ja siitä, millainen asiantuntijaryhmä elokuvien ja pelien ikärajasuosituksista päättää.

Kun katsoo elokuvia yhdessä lasten kanssa, syntyy niiden jälkeen yleensä hyviä keskusteluja. Aivan samoin kuin kirjojenkin jälkeen. Aina jos vain on mahdollista, suosin sitä, että ensin luetaan kirja ja sitten katsotaan sen pohjalta tehty elokuva tai teatteriesitys. Nuoremmat pojat ovat koronan vuoksi päässeet lastenteatteriin huomattavasti vanhempia veljiään harvemmin.