Metsäsynttärit osa 3, susimetsä

Vielä ennen joulusesonkiin siirtymistä ehdin laittaa kuvia syksyn viimeisistä metsäteemaisista synttäreistä. Jääkarhupojan kymmenvuotissynttäreitä vietettiin susimetsässä. Aiemmat metsäteemasynttärit eli karhumetsän ja jänismetsän löydät linkeistä.

Päivänsankari valitsi teemakseen sudet. Rekvisiittana käytettiin samoja metsäteematarvikkeita kuin muillakin metsäsynttäreillä, eläimet vain vaihdettiin susiksi. Meillä oli ennestään Schleichin susia, joista uusimmat olin antanut pojille pääsiäiskoriyllätyksinä viime pääsiäisenä. Silloin löysin Schleichin Wild life -sarjasta paketin, jossa oli äitisusi poikasineen.

Synttäreitä vietettiin jälleen hyvin pienimuotoisesti (koska korona) perjantaina koulupäivän jälkeen. Kymmenvuotias sanoi minulle edellisenä iltana, kun kysyin mitä haluaisivat tehdä synttäreillä, että olisi kiva, jos olisi joitakin luontoaiheisia kysymyksiä.

Silloin en vielä tiennyt miten tuon toiveen toteuttaisin. Yleensä hoidan tällaiset kaikki valmistelut hyvissä ajoin etukäteen, mutta viime vuodet ovat opettaneet minulle hieman toisenlaista priorisointia. Aamulla, kun käynnistelin keittiössä täytekakun leipomista, sain idean toiveen toteutuksesta. Aikaa ei kuitenkaan enää ollut paljoa käytettävissä, joten mutkat suoriksi meiningillä mentiin. 

Jääkarhupoika tykkää katsoa Avaraa luontoa ja lukea eläintietokirjoja. Niitä katsomalla ja lukemalla hänelle onkin kertynyt melko paljon tietoa eläinten maailmasta. Mutkat suoriksi omalla kohdallani tarkoitti sitä, että avasin Wikipediasta tietosivun sudesta ja aloin sen pohjalta laatia monivalintakysymyksiä. Printtasin suden tassun kuvia ja jokaisen tassun taakse yhden kysymyksen. Kaivoin laminointikoneen esille (minulla on kotona yksi laiminointikone ja työpaikalla toinen) ja laminoin printit. Lopuksi vielä leikkasin ne korteiksi (ennen olisin tehnyt tämän vaiheen viivoittimella ja kortit tarkalleen samankokoisiksi, mutta nyt vain leikkasin ilman tarkempia kohdennuksia), laitoin rei’ittimellä reiät yläkulmiin ja pujotin rei’istä ripustusta varten langat valmiiksi. Sen jälkeen pyysin taksvärkkipäivää kotona viettävältä teiniltä apua kysymyskorttien piilottamiseksi meidän pihaan.

Poikien saapuessa koulusta, menivät he ensin katsomaan ja hoitamaan pupuja. Sen jälkeen annoin heille ohjeet kysymyskorttien etsimistä varten. Myöhemmin kävimme vielä läpi heidän vastauksensa ja pohdimme niitä yhdessä keskustellen. Osa kysymyksistä oli ollut luonnosta innostuneille kaveruksille helppoja, mutta joidenkin kysymysten myötä he saivat myös uutta tietoa susista. Syntymäpäivien lopuksi he saivat vielä etsiä kuistilta aarrearkun avaimen sekä varsinaisen aarrearkun olohuoneesta. Sieltä löytyvistä yllätyksistä kerron ehkäpä joskus myöhemmin.

Täytekakusta ei valitettavasti tullut ihan mielikuvaani vastaava, vaan ennemminkin kiltin koiran kuin suden näköinen. Hyvää se kuulemma kuitenkin oli, joten se lienee pääasia.

Muuten tarjoilut olivat samat kuin nallekarhunkin syntymäpäivillä.

Kaverukset saivat ensin herkutella keskenään pöydässä ja vasta sen jälkeen veljet pääsivät pöytään. Yleensä veljet ovat aina pöydässä samaan aikaan, mutta tällä kertaa teimme tästä poikkeuksen päivänsankarin toiveesta.

Serveteiksi olisin halunnut tätä Marimekon Kuusikossa -sarjaa kultaisena, mutta lähimarketista löytyi vain näitä sinivihreitä. 

Hieman meinaa nyt olla vaikeuksia kirjoittamisen kanssa, mutta kuvat kertonevat puolestaan sekä nuo kaksi aiempaa metsäsynttäripostausta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.