Poikien päivän asu 2

Reilu viikko sitten sunnuntaina lähdettiin pikkupoikien kanssa museoon tai tarkemmin sanottuna taidekotiin. Mietin hetken, mikä olisi sopiva vaatetus tuolle käynnille. Koska menimme museoon autolla ja tiesin, että saamme suurella todennäköisyydellä auton parkkiin ihan taidemuseon viereen, ajattelin, että emme tarvitse syyssäähän juurikaan mitään erillisiä ulkovaatteita mukaan. Mitä vähemmän siirtymävaiheita matkoilla tai retkillä on, sitä jouhevammin ne sujuvat.

Tuolta pohjalta päädyin hieman lisälämmikettä ulkokautta piipahtamisiin tuoviin toppaliiveihin sekä niiden alle laitettaviin puuvillaneuleisiin. Toppaliiviä ei tarvitsisi riisua pois museossa, vaan sen voisi vaan avata.

Olet varmasti huomannut, että en kovin usein esittele täällä blogissani lastenvaateuutuuksia tai pinnalla olevia trendejä. Se ei toki tarkoita sitä, että en koskaan ostaisi lapsillemme uusia vaatteita. Toki ostan ja myös niitä ostoksiani olet toisinaan päässyt näkemään. Olen myös aina ollut hyvin ihastunut lastenvaatteisiin,  joten sekin on osaltaan ruokkinut lastenvaateostoskulttuuriani.En muista olenko kertonut, että olen myös viiden vuoden ajan toiminut erään laadukkaan lastenvaatemerkin jälleenmyyjänä. Ehkäpä vielä joskus kerron siitä tarkemmin. Siltä ajalta olen väistämättä sisäistänyt monia lastenvaatteisiin, niiden valmistamiseen ja pesuun liittyviä asioita, jotka vaikuttavat tänäkin päivinä lastenvaatevalintoihini ja vaatteiden huoltoon.

Sen sijaan, että olisin ostellut lapsilleni kaikki lastenvaateuutuudet, olen pyrkinyt ostamaan tiettyjä vuodesta toiseen kestäviä klassikoita ”joka koossa”. Toki kukaan ei välttämättä ole voinut sanoa, että vuonna 2000 ostettu klassikko olisi sitä vielä vuonna 2020:kin, mutta mielestäni olen siinä kuitenkin aika hyvin onnistunut. Kyseessä ei välttämättä edes ole klassikkovaate suuren yleisön silmissä, vaan ainoastaan omissa mieltymyksissäni. Koska tykkään myös samistella vaatteiden kanssa, on tämä joka koossa saman klassikon ostaminen ollut samalla ratkaisu siihenkin. Samistelussa minua puolestaan viehättää sen mukanaan tuoma seesteisyys. Kun kaikki kulkevat samassa värimaailmassa, tuo se osaltaan rauhallisen tunnelman etenkin isolla perheellä liikkuessa. Lisää tästä lastenvaatefilosofiastani löydät vaikkapa Poikien vaatteiden pakkaaminen -postauksesta. Pakkaamisesta löytyy myös yksi hyvä syy samanlaisten vaatteiden ostamiselle vuodesta toiseen. Toki voi ajatella sen olevan myös hyvin tylsää. Vaatteiden siirtyminen veljeltä toiselle on luonnollisesti myös vähentänyt vaatteisiin kulunutta rahaa. Näiden tekemieni klassikkovalintojen lisäksi pojat ovat saaneet esittää vaatetoiveitaan omien mieltymystensä mukaisesti.

Sanottakoon tässä myös se, että voisin aivan hyvin olla myös se äiti, joka ostaa lapselleen kaikki ihanat lastenvaateuutuudet ihan vain siitä syystä, että pidän kovasti lastenvaatteista. Tällä lapsimäärällä se ei kuitenkaan taloudellisesti ole mahdollista ja on pitänyt miettiä muunlaisia tapoja puettaa lapsensa.

Toivottavasti tulin oikein ymmärretyksi.

Koska Poikien päivän asu 1 -postaus sai hyvän vastaanoton ja koska niitä toivottiin lisää, niin päätin tuon toiveen toteuttaa.

Ensimmäisen tummansinisen Benettonin toppaliivin olen ostanut esikoiselle koossa 90 cm hänen ollessaan reilu vuoden ikäinen. Muistan yhä silmissäni näyn, kun hän taapersi Tukholman lentokentällä pupua kädessään roikottaen nimenomaan tuo liivi yllään. Toppaliivi on erittäin hyvä myös lentomatkoilla, joskin nykyään suosin enemmän kevytuntuvatakkeja. Tuo kyseinen liivi on jäänyt jo kaikille pojille pieneksi, mutta sitä liiviä ovat seuranneet seuraavien kokojen liivit. Itse asiassa toppaliivejä voi hyvin ostaa vain joka toisessa koossa, koska niiden käyttöikä on pitkä. Ensin liivi on hieman reilu, sen jälkeen sopiva ja sitten ehkä hieman lyhyehkö, kuten näiden kuvien liivit. Sama liivi menee siis vähintäänkin kolme vuotta.

Kuopus onkin jo liivinsä viides käyttäjä, nallekarhu omansa kolmas ja jääkarhu neljäs. Jokainen liivi lähtee vielä hyväkuntoisena meiltä eteenpäin, tosin olen huomannut, etteivät ne oikein tunnu kirpputorilla liikkuvan. En tiedä, olisiko siihen tilanteeseen tulossa muutos, sillä liivit ovat jälleen nousseet muotiin (asia jolla ei ole ollut vaikutusta meidän 20 vuotta kestäneeseen poikien toppaliivien käyttöön).

Kahden nuorimman pojan liivit ovat vuosia sitten Benettonilta ostetut. Kuopuksella oli yllätyksekseni yllään XS-kokoinen liivi, joka vastaa noin kokoa 110 cm. Hänen oikea Benetton-kokonsa on tällä hetkellä koko S eli noin 120 cm, joskin kuopuksella oli jo kesällä pituutta 125 cm. Taitaakin olla viimeinen syksy tällä liivillä. Jääkarhupojan liivi puolestaan on kokoa M eli noin 130 cm ja hänen Benetton-kokonsa on tällä hetkellä koko L.

Harmikseni en noiden Benettonin liivien jälkeen löytänyt enää kokonaan tummansinisiä toppaliivejä isommissa koissa. H&M:n liiveissä minua nimittäin hieman häiritsee nuo valkoiset vetoketjut. Puhun liiveistä monikossa, sillä meiltä löytyy tämä sama liivi myös koossa 170 cm. Luulinkin, että nallekarhupojalla olisi ollut jo se koko käytössä, mutta hänellä olikin vielä tämä pienempi. H&M:n liiveissä on Benettonin liiveihin verrattuna se hyvä puoli, että niistä saa hupun irrotettua. Tällainen liivi olisi muutenkin mielestäni parempi ilman huppua. Huppu tekee jotenkin raskaan vaikutelman, takkiin nähden kevyemmästä liivistä.

Varmasti jo huomasitkin, että farkut ovat täysin samat Polarn och Pyretit kuin ensimmäisessä päivän asu -postauksessa. Zaran beige puuvillaneule on myös tuttu useammastakin aikaisemmasta postauksesta. Nyt vain vaihdoimme jokaiselle pojalle niistä yhden koon isommat. Nämä paidat olen ostanut ennen kuopuksen syntymää ja ne olivat isoveljien päällä Laura Schneiderin ottamissa veljes- ja perhekuvissa. Paidat ovatkin olleet hintalaatusuhteeltaan aivan loistavat ja värimaailmaltaankin hyvin miellyttävät ja itse asiassa melko harvinaiset löytää poikalapsille. 

Juuri ennen lähtöä kaivoimme kaapista hieman syksyisemmät kengät. Nallekarhun viimevuotiset Timberlandit olivat jääneet pieniksi, mutta kenkäjemmastamme löytyi samat kengät kokoa suurempina. Jääkarhupojalle puolestaan kaivettiin esille Timberlandin nilkkurit, jotka ovat jo olleet käytössä isoveljellä. Näissä nilkkureissa on itseasiassa myös vuori, joten ne käyvät myös talvinilkkureista/talvikaupunkikengistä. Kuopus sai käyttöönsä iki-ihanat La Coquetan kengät, nekin veljen vanhoina.

Kieltämättä hieman epäonnistunut yhdistelmä, kun neuleet ovat kokoa liian isot ja liivit kokoa liian pienet 🙂 En vain millään lähdön hetkellä jaksanut alkaa vaihtaa tilalle isompia liivejä. Oikeastaan nuo vaihdot sujuvat melko helposti, sillä toppaliivejä säilytetään ympäri vuoden kuistin avonaulakon takakoukuissa. Sieltä voi siis vain siirtää liivejä yhden pykälän eteenpäin veljeltä seuraavalle. 

Korona-ajan lapset museokäynnillä tarvitsevat vielä yhden asusteen, nimittäin maskin…

Näyttely jatkui vielä museon pihapiirissä. Näköjään tuossa linkkaamassani postauksessa on pojilla myös ollut yllään toppaliivit, mutta tuolla kerralla ruskeat Pomp de Luxin liivit. Niistä ei taida koot enää riittää kuin kahdelle nuorimmalle.

Pääsinpä minäkin mukaan muutamiin poikien ottamiin kuviin. Ylläni on InWearin vaalean chinot ja valkoinen oversize kauluspaita sekä Part Twon beige toppaliivi. Caloun beiget nilkkurit ja Balmuirin nude Edith-crossbody.

M u k a v a a   s y k s y i s t ä   k e s k i v i i k k o a !

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.